Dreamfall Chapters

Upean seikkailusaagan tunnelmallinen päätösosa, jonka käsikirjoitus on parasta A-luokkaa.

5.5.2017 05:00

Vielä kerran myrskyn silmään

Dreamfall Chaptersin taival on ollut pitkä ja kivikkoinen. Alun perin viitenä erillisenä episodina pc:lle julkaistu seikkailupeli on tämän numeron Pikselipölyä-palstalla esitellyn The Longest Journeyn näillä näkymin viimeinen verisukulainen ja pääsuunnittelija Ragnar Törnqvistin luotsaaman trilogian päätösosa. Loppusointu on tehnyt tuloaan lähemmäs toista vuosikymmentä, sillä The Longest Journey julkaistiin vuonna 1999 ja sen jatko-osa Dreamfall näki päivänvalon vuonna 2006.

Tarinan pitkähäntäisestä perimästä ja sakeaksi suurustuneesta juonisopasta johtuen käänteistä on liiankin helppo paljastaa tahattomasti monia olennaisia yksityiskohtia. Kerrottakoon vain, että Dreamfall Chaptersin keskiössä on kolme olemassaolon tasoa. Arkista lähitulevaisuutta peilaava Stark on ylikaupallistunut, poliittisen kädenväännön puristukseen tukehtuva urbaani huominen. Luonnosta kumpuavan magian ja yliluonnollisten olentojen kansoittama Arcadia on puolestaan muinoin kaunis satukirjamaa, joka on sittemmin ajautunut väkivaltaisen uskonpuhdistuksen ikeen alle. Näiden kahden maailman välissä on unien taso, jonka vankina pelaaja aloittaa taipaleensa.

Monisyisen ja kumpuilevan tarinan vietävänä etenevän pelin eittämättä paras puoli on paikoin suorastaan mestarillinen käsikirjoitus. Törnqvistin kynästä irtoaa luontevan arkista vuoropuhelua, ylevöittävää runollista proosaa ja monisyistä moraalista pohdintaa ilman takeltelun häivääkään. Tekstiä tulkitsee poikkeuksellisen erinomainen ääninäyttelijöiden katras, ja kokonaisuuden kruunaa selkäpiitä värisyttävä musiikkiraita. Moderniin tyyliin pelissä joutuu usein tarinan etenemiseen merkittävästi vaikuttavien valintojen eteen, mutta ominaisuus ei tunnu Dreamfall Chaptersin tapauksessa päälle liimatulta jipolta.

Vaikka pelissä vilisee kiintoisia hahmoja, pelin tärkeimmät roolit ovat kenties sittenkin kahdella rinnakkaismaailmalla, jotka eroavaisuuksistaan huolimatta peilaavat toisiaan kiehtovalla tavalla. Koska käsikirjoitus kalastaa pelaajan ratkottavaksi inhimillisiä peruskysymyksiä etiikan, moraalin ja empatian syvistä suopesäkkeistä, pelaajalle luodaan tehokas mielikuva siitä, että tämän tekemillä valinnoilla on todellista painoarvoa.

Valtaosa Dreamfall Chaptersin sisällöstä nojaa pitkiin dialogiosuuksiin ja kevyehköön pulmanratkontaan. Peli ei ole erityisen haastava ja eteneminen on suurelta osin juohevaa, mutta toisinaan peli taantuu turhauttavaksi kiintopisteiden metsästykseksi turhan omapäisen kameran johdosta. PS4-versio on myös optimoitu hutiloiden, joten toisinaan ruudunpäivitys takeltelee masentavan alhaisiin lukemiin.

Käytännön tasolla suurin ongelma Dreamfall Chaptersissa on kuitenkin sen oma kerronnallinen painolasti. PS4-pelaajilla kun ei ainakaan tällä haavaa ole mitään mahdollisuutta tutustua kahden aiemman osan tapahtumiin muutoin kuin hankkimalla pelit muille laitteille tai tiiraamalla kahden pitkän pelin juonenkäänteet YouTubesta. PS4-version alkutekstien lomaan ujutettu vajaan parin minuutin läpileikkaus aiemmista tapahtumista ei käy edes seitinohuesta pintaraapaisusta.

Dreamfall Chapters on poikkeuksellisen hyvin käsikirjoitettu, vahvalla tunnelmalla ja säväyttävillä juonenkäänteillä varustettu seikkailupeli. Pelaamisen mielekkyys ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti kiinni pelin meriiteistä vaan siitä, onko pelaaja vieraillut Starkin ja Arcadian mailla sarjan kahden aiemman pelin siivittämänä. Mikäli kyseessä on neitsytmatka näille leveyksille, valtaosa pelin tarjoamasta tunnelatauksesta jäänee kolkon etäiseksi.

8/10
KehittäjäRed Thread Games
JulkaisijaDeep Silver
PeligenretSeikkailu
Pegi-ikärajatK-16
Pegi-merkinnätKiroilu, Väkivalta
Lisää luettavaa