Dungeon Siege: Throne of Agony / Arvostelut / pelaaja.fi

Dungeon Siege: Throne of Agony

5.04.2007 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
2

Filosofinen kysymys kannettavista peleistä: pitäisikö niiden olla yksinkertaista pikkukivaa, joka sopii lyhyisiin pelisessioihin, vai vain pienempiä versioita kotikonsolien peleistä? Mene ja tiedä, mutta Dungeon Siege: Throne of Agony kuuluu selkeästi jälkimmäiseen leiriin.

Dungeon Siegen PSP-versio muistuttaa tyyliltään kovasti Untold Legendsiä, joskin kaikin puolin parempana kokemuksena.

Valittavissa on kolme sankaria, jotka täyttävät fantasian vaatimat minimikriteerit. Yksi jampoista on hidas mutta lyö kovaa, toinen taas heiveröinen mutta nopea ja kolmas on se pakollinen velho. Korkeilla kokemustasoilla voi valita vielä kaksi kertaa sankariluokkien joukosta, joilla hahmonsa saa erikoistumaan entistä enemmän.

Yksin ei tarvitse taistella, sillä seikkailun aikana mukaan kertyy avustajia, joiden avulla voi kompensoida hahmonsa heikkouksia. Hahmoluokkien pelityyleissä on valtavia eroja, mikä lisää mukavasti uudelleenpeluuarvoa. Sitä parantaa entisestään läpäisyn jälkeen aukeava sankaritila, jossa hirviöt ja palkinnot ovat tuntuvasti aiempaa parempia. Tosin tällöin veteraanihahmokin on jo puolijumala, joten haaste ei ole niin kova kuin voisi toivoa.

Odotus palkitaan

Throne of Agony on pahuksen hauska peli. Taistelu on sujuvaa, sillä mukana on avustettu kombosysteemi ja mahdollisuus määrittää laaja erikoisliikevalikoima haluamiinsa pikanäppäimiin. Myös taitoja tarvitaan, sillä pelin vaikeustaso on juuri sopiva. Pelaaja on koko ajan lievästi helisemässä ja joutuu käyttämään kaikkia kykyjään vain selvitäkseen, mutta peli ei silti tunnu koskaan epäreilulta.

Mainio peli kärsii kuitenkin pahasti PSP:n perussynnistä, naurettavista latausajoista. Hahmolomakkeen vilkaisu, varusteiden vaihto ja jopa kartan kurkkaaminen vinguttavat UMD:tä. Ja auta armias, kun vaihdat kokonaan aluetta, kuten pelissä usein tehdään – odotus venyy pitkälti toiselle minuutille. Tauoista kertyy pian iso harmi ja peli-ilo kärsii huomattavasti. Tätä peliä ei todellakaan pelata bussissa matkalla kouluun.

Pelaaminen kuitenkin kannattaa, sillä masentavista lataustauoista huolimatta kyseessä on kiistatta laatupeli. Hyvä käsikirjoitus, näyttävä grafiikka ja todella addiktiivinen pelattavuus ovat toimiva yhdistelmä. Aika rientää ja tunnit venyvät pitkälle aamuyöhön, kun on pakko tuhota vielä yksi saatanallinen manaaja tai suorittaa vielä yksi sivutehtävä.

8/10

Kommentit

Käyttäjän alaur kuva
alaur
Käyttäjän j-urski kuva
j-urski

Nostoja