EA Sports MMA:lla on pitkä tie edessään. UFC 2009 Undisputed menestyi loistavasti, mutta tämänvuotinen versio ei yltänyt tavoitteisiinsa. Siinä missä UFC-peli antaa melko suoraviivaisen näkemyksen lajista, pyrkii EA Sports MMA simulaatioon, joka on omiaan karkottamaan ison yleisön pelin parista. On vaikea uskoa pelin yltävän miljoonamenestykseen.
Iskujen vaihtoa ja könyämistä
MMA käyttää Fight Nightista tuttua pelimekaniikkaa. Oikeanpuolimmaisesta tikusta hoidetaan lyöminen ja potkiminen. Pystymatsaaminen tuntuu aluksi todella kankealta, jopa ärsyttävyyteen asti. Mikään ei oikein tunnu lähtevän niin kuin sen pitäisi lähteä, ja hetken aikaa tekee mieli vaihtaa nappikomennot päälle. Tätä ei kuitenkaan kannata tehdä, sillä tikku on monin verroin parempi, kunhan siihen tottuu. Kun homman sisäistää, kaikki potkut ja lyönnit lähtevät varmasti, oli kyse sitten vasemmasta jabista tai superman punchista. Matto-ottelu on aina ollut vaikea pala kehittäjille. UFC-pelissä mattomatsaaminen oli toteutettu melko hyvin. Positiot vaihtuivat tikkua pyörittämällä. Ikävä kyllä tikun raivokas pyöritys muuttui todella ärsyttäväksi ja yksiulotteiseksi pelimekaniikaksi. MMA:ssa kontrollit ovat yksinkertaiset. A-nappi parantaa aina omia asemia, olit sitten päällä tai alla (Xbox 360 versio). B-napista voi estää kaveria liikkumasta parempaan positioon. X taas tekee sidonnat, kunhan vain olet positiossa, josta sidonta on mahdollista tehdä. Kaikki liikkeet löytyvät omien nappiensa alta. Mikäli lajia tuntee ja tietää guardit, side controllit, mountit, halffit, kuristukset, americana-käsilukot, armbarit ja muut perusjutut, on homma heti hallussa. Suurin osa, edes lajin aktiivisista seuraajista, ei kuitenkaan ymmärrä mattotyöskentelyn päälle, ja tämä on suuri ongelma lajityypin peleille. Täytyykö tosiaan käydä brassi-jujutsun peruskurssi, jotta voi nauttia pelistä täysin rinnoin? Luovutusliikkeet on toteutettu nerokkaasti. Jos matossa toinen matsaaja nappaa vaikkapa käsilukon kiinni, ruudulle ilmestyy kaksi mittaria. Toinen on hyökkäävän osapuolen ja toinen puolustavan. Mittarista käy ilmi oman painijan jäljellä oleva kunto, joka kuluu sitä tahtia kun puolustus- tai hyökkäysnappia painaa. Koskaan ei siis kannatta rämpyttää itseään heti väsyksiin, vaan painella rauhassa ja koettaa pitää jonkinlainen puhti päällä. Tämä on todella nerokas ratkaisu. Kilpailevassa pelissä tattia vain pyöritettiin kilpaa kädet ruvella. Periaatteessa et saanut koskaan lopetusta, ellet ollut ensin väsyttänyt vastustajaasi. Ensimmäisen erän luovutusvoitot olivat todella harvinaisia. MMA:ssa pystyt taas fiksulla pelillä hoitamaan homman kotiin vaikka ensimmäisellä sekunnilla, jos olet vain tarpeeksi taitava.
Tuntemattomat suuruudet
EA Sports MMA keskittyy Strikeforceen, UFC:n pahimpaan kilpailijaan vaparimaailmassa. Strikeforcen kamppailijat eivät ole lähimainkaan niin tuttuja suurelle yleisölle, kuin UFC:n. Tämän sain huomata, kun näytin ottelijavalikoimaa kaverille ja avovaimolle. UFC:n hahmokaartissa ainakin mestarit ja suurimmat nimet ovat tuttuja, mutta EA Sports MMA:ssa lähinnä ne, jotka ovat joskus UFC:ssä olleet. Randy Couture lienee pelin nimekkäin kaveri. Ammattipainin ystävät tuntevat myös Bobby Lashleyn ja veikkaisin myös, että Fedor Emelianenko ja Bob Sapp ovat niinikään joillekin tuttuja. Nimet kuten Shinya Aoki, Frank Trigg, Josh Barnett, Renato Sobral ja Alistair Overeem lienevät täyttä hepreaa. Kyseiset kaverit ovat alalla kuumia nimiä, mutta heillä ei ole vielä julkkisstatusta valtamediassa. EA:n mukaan Strikeforcen tuntemattomuus ei ole ongelma. Yhtiö kasvaa koko ajan ja myös peli auttaa pelaajia sivistämään itseään. Osittain näinkin, mutta kun vastassa on UFC, jossa nähdään Tito Ortiz, Chuck Liddell, Brock Lesnar ja muita isoja tähtiä, on vaarana se, ettei Strikeforcen kaltainen pikkuliiga innosta. Sen minkä EA:n peli häviää tunnettavuudessa, sen se kuitenkin korvaa monin kerroin sisällöllä.
Uraa luomassa
EA Sports MMA:n urapelitila on loistava. Pelaaja aloittaa Bas Ruttenin suojattina. Aluksi otetaan pari amatöörimatsia omalla salilla, minkä jälkeen siirrytään ammattilaiseksi pikkuliigoihin. Kun nämä divaritason kaverit on hakattu, tehdään sopimus tasokkaamman liigan kanssa. Vaihtoehtoina ovat brittiläinen United Fighters League, pystymatsaamiseen keskittynyt brittisäännöin käytävä promootio, tai Liga De Combate, brassiliiga vanhoin kunnon Vale Tudo -säännöin. Maassa makaavaa saa siis monottaa päähän, kyynärpäät ovat sallittuja maassa ja niin edelleen, jos päättää Brasiliaan edetä. Kun merkittävimmät kaverit on näistä liigoista piesty, päästään suurille areenoille. Vaihtoehtoina ovat Strikeforcen Octagon-häkki, jossa otellaan kolme viiden minuutin erää, tai Japanin Mystic, jossa otellaan yksi kymmenminuuttinen ja yksi viisiminuuttinen erä. Ennen jokaista matsia käydään tiukka treeniohjelma läpi. Vastustaja analysoidaan tarkasti ja oma treenikausi suunnitellaan sen mukaisesti. Oma taistelijani oli melko tasainen kaikilla osa-alueille, mikä helpotti suunnitelman luomista. Mikäli vastaan asettuu nyrkkeilijä, matsi viedään mattoon ja lopetetaan lukolla. Jos taas vastassa on BJJ-expertti, pidetään matsi pystyssä. Treenikaudella voi treenata kaikkea painista lukotuksiin ja nyrkkeilystä Muay Thaihin. Ennen matsia kannattaa hakea tuntumaa sparrimatolta, jossa harjoitusvastustajasi pyrkii käyttämään samoja kikkoja kuin tuleva vastustajasi. Tämä helpottaa melko paljon valmistautumista. Blokkaako vastustaja alasviennit polvipotkulla, miltä tuntuu olla Thai Clinchissä, pääsetkö ylös sivukontrollista? Nämä asiat on mukavaa tietää ennen varsinaista matsia. Eri osa-alueita parantavat treeniohjelmat täytyy läpäistä itse kerran, minkä jälkeen ne voi suorittaa automaattitoistolla. Erilaisia treeniohjelmia on paljon, joten vastustajaa analysoidessa kannattaa miettiä tarkkaan, mihin keskittyy, sillä kaikkia osa-alueita ei ehdi treenaamaan muutaman viikon harjoitusleirillä. Joskus tarvitset iskun kestävyyttä, joskus taas pitää kehittää alasvientiä. Hahmoa tehdessä aluksi valitaan vain tyylisuunta. Oletko nyrkkeilijä, painija vai jujutsuka? Uran edetessä pelaaja voi hakea mestareilta eri puolelta maailmaa erikoisliikkeitä arsenaaliinsa. Jos lähdet treenileirille Thaimaahan, voit lisätä arsenaaliisi pari napakkaa potkua tai iskua, Japanin judokat opettavat judo-sidontoja ja nyrkkeily-ekspertit näyttävät pari tiukkaa koukkua. Nämä erikoiskyvyt tulevat erittäin tarpeellisiksi. Minun urani pelastui, kun olin opetellut ottamaan omoplatan rubber guardista. Olin koko matsin pulassa, kunnes tuo temppu pelasti minut.
Loistava vapaaottelupeli
EA Sports MMA on loistava vapaaottelupeli. Se ei ole yhtä suoraviivainen kuin UFC, mutta sen pelilliset mekaniikat jättävät kilpailijansa kauas taakseen. Pelin suurimmat ongelmat ovat sen taistelijat, jotka eivät ole tuttuja valtaväestölle, sekä lajin monimutkaisuus, joka vain vaatii opettelua pelaajaltaan. Jos näistä asioista voi päästä yli, EA Sports MMA on selvästi paras kuvaus vapaaottelusta, mitä videopelien maailmassa on koskaan nähty.
Voittamaton venäläinen
Fedor Emelianenko on EA Sports MMA:n kansikuvapoika. Venäläinen Emelianenko on yksi kaikkien aikojen legendaarisimmista vapaaottelijoista. Miehellä on takanaan 35 ottelua, joista voitettuja on 32, häviöitä kaksi ja yksi ratkaisematon. Ensimmäinen häviö Emelianenkolle tuli uran alkupuolella japanilaista Tsuyoshi Kohtsakaa vastaan vuonna 2000. MMA-maailma ei pidä tätä kuitenkaan häviönä, sillä ottelu päättyi laittomaan kyynärpääiskuun, mikä sai Emelianenkon silmäkulman aukeamaan. Koska kyseinen tapahtuma käytiin kuitenkin turnausperiaatteella eikä vahingoittunut Emelianenko pystynyt jatkamaan kisaa, merkittiin Kohtsaka voittajaksi, vaikka tosiasiassa ottelu olisi pitänyt merkitä ratkaisemattomaksi tai vaihtoehtoisesti diskaukseksi. Ensimmäisen oikean häviön Emelianenko kärsi BJJ-taituri Fabricio Werdumia vastaan viime kesänä. Emelianenko löi Werdumin maihin ja syöksyi innokkaasti pätkimään maassa makaavaa Werdumia. Werdum oli sen verran edellä, että hän sai lukittua Emelianenkon kolmiokuristukseen ja käsilukkoon. Emelianenko ei voinut muuta kuin luovuttaa.