Epätasapainoinen turpakeikka
Kamppailu-urheilun kärkipaikka on viime vuosien aikana valahtanut nyrkkeilyltä vapaaottelun kouriin. Viime vuosikymmenen vaihteessa nousukiitoon lähteneen lajin suosiota voi mitata vaikkapa pelijulkaisuilla. EA Sportsin kiitosta keränneen Fight Night -nyrkkeilypelisarjan edellisestä osasta tulee tänä vuonna kuluneeksi seitsemän vuotta, kun samassa ajassa pelkästään UFC-brändiä kantavia pelejä on saatu kaikkiaan neljä. Viime vuoden puhutuin nyrkkeilymatsikin taisi olla vapaaottelutähti Conor McGregorin tappioon päättynyt koitos jo näennäisesti uransa päättänyttä Floyd Mayweatheria vastaan.
Kahden painoluokan UFC-mestariksi kivunnut McGregor komistaakin EA Sports UFC 3:n kantta, vaikka hänen edellisestä UFC-ottelustaan on kulunut jo pitkälti toista vuotta eikä paluuottelusta ole vieläkään kuin huhuja. Lähinnä kyseenalaisessa julkisuudessa paistatellut McGregor toivottaa myös pelaajat tervetulleiksi EA Sports UFC 3:n pariin promopaketin ja esittelyottelun muodossa.
Terävästä iskutekniikastaan ja tyrmäysvoimastaan tunnettu McGregor onkin tavallaan varsin osuva kansihahmo EA Sports UFC 3:lle. Pelin pystyottelu on nimittäin pelisarjan toistaiseksi parasta antia. Mukana on kirjava joukko erilaisia tekniikoita ja ottelutyylejä. Matsit ovat parhaimmillaan taktisia taistoja, joissa oikein ajoitetut iskuyhdistelmät seuraavat tiukkaa puolustuspeliä. Painopiste tuntuu siirtyneen näyttävistä tyrmäysiskuista perustekniikkaan, joskin toisinaan myös snägäriheijareiden ja kiertopotkujen huolimaton heittely tuottaa tulosta.
”EA Sports UFC 3 on askel oikeaan suuntaan, mutta osa vanhoista puutteista paistaa edelleen pahasti läpi.”
Painikamppailut osoittautuvat edelleen haasteelliseksi sarjan kehittäjille. Matto- ja pystypainista puuttuu luontainen sulavuus, ja etenkin mattokamppailun epäsuhtaa on helppo käyttää hyväkseen. Jos hahmojen painikyvyissä on edes kohtalaisesti eroa, käy otteluiden päättäminen matossa naurettavan helposti. Toisaalta pelin kuntojärjestelmä on pahasti kallellaan passiivisemman pelaajan suuntaan. Todellisuudessa alla oleminen on raskasta puuhaa, mutta EA Sports UFC 3:ssa päällä oleva pelaaja joutuu huilailemaan tämän tästä väsymyksen vuoksi.
EA Sports UFC 3:n pelimuodoista keskeisimmät ovat uusitut uratila ja Ultimate Team. Uratilassa tavoitellaan kaikkien aikojen parhaan vapaaottelijan häilyvää nimikettä, jota varten on saavutettava joukko sekä ottelumenestykseen että kehän ulkopuolisiin asioihin liittyviä saavutuksia. Otteluiden välillä omaa hahmoa kehitetään eri osa-alueita painottavilla treenileireillä, joilla opetellaan uusia liikkeitä ja parannetaan ominaisuuksia. Uran edetessä saadaan seurata UFC:n ulkoasua jäljitteleviä promovideoita, mikä tuo tietynlaista aitouden tunnetta peliin.
Ultimate Teamissa kerätään muista EA Sports -peleistä tuttuun tapaan korttipakoista ottelijoita ja niiden taitoja parantavia kortteja, joiden voimin voi haastaa sekä tekoälyn että muiden pelaajien ohjastamia hahmoja. Ultimate Team olisi hauska pelimuoto, ellei se tuntuisi vastenmieliseltä rahastukselta. UFC:n tähtinimet ovat ylivertaisessa asemassa keskitason ottelijoihinkin verrattuna. Alakynnessä oleminen on turhauttavaa, joten mikset käyttäisi vain muutamaa euroa uuteen korttipakkaan?
EA Sports UFC 3 on askel oikeaan suuntaan, mutta osa vanhoista puutteista paistaa edelleen pahasti läpi. Pystyottelu on jännittävää ja hauskaa, mutta painipuolessa on ammottavia puutteita. Uusitut pelitilatkin ovat edeltäjiä parempia, mutta tasapaino on pahasti hakusessa. Vapaaottelufaneilla ei oikein ole vaihtoehtoja, joten ihan hyväkin peli on toki tyhjää parempi. Potentiaalia olisi kuitenkin paljon parempaan.