Eiyuden Chronicle: Rising -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden heinäkuun numerossa 235. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Moni aarre päältä kaunis
Mene paikkaan A. Ota vastaan ohjeet tehtävän suorittamiseksi. Mene paikkaan B. Hae aarre tai rakennusmateriaaleja tai milloin mitäkin roinaa. Palaa paikkaan A.
Siinä Eiyuden Chronicle: Rising pähkinänkuoressa. Jos hakusessa on monipuolinen ja syövereihinsä tunneiksi upottava seikkailu, katse kannattaa kääntää muualle. Suikodenin henkiseksi seuraajaksi kaavaillun Eiyuden Chronicle -pelisarjan pienempi debyyttipeli suuntaa täysin omille vesilleen tulevasta emopelistä, eikä se jaksa pitää otteessaan muutamaa tuntia kauempaa.
Ensiaskeleet pelin parissa ovat lupaavat hurmaavan visuaalisen ilmeen ansiosta. Päähenkilö – pirtsakka teinityttö CJ – on ehkä hieman rasittava ”kaikki onnistuu” -asenteellaan, mutta toivoa on. Hyvällä tarinalla ja toimivalla taistelusysteemillä tässä olisi hyvän pelin ainekset.
Valitettavasti kumpikin puuttuu. Mystisistä raunioihin kätketyistä aarteista kertovalla tarinalla kestää ikuisuus lähteä käyntiin, ja tunteja saa kuluttaa reippaasti arvostelun alussa kuvatulla tavalla tehtäviä suorittaen. Uusia alueita tapahtumapaikkana toimivassa New Nevaeh’n kaupungissa aukeaa pikkuhiljaa tehtäviä suorittaessa, mutta vanhoille alueille täytyy palata uudestaan ja uudestaan. Tehtävät ovat hyvin samankaltaisia. Muuttuvia asioita ovat lähinnä tehtävien antajille haettavat esineet.
Taistelusysteemiä voi kuvailla lähinnä kelvolliseksi. Se ei ole onneton mutta ei oikeastaan hyväkään. Pääasiassa käyttöä tulee kahdelle ohjaimen napille. Touhu paranee hieman uusien hahmojen liittyessä CJ:n seurueeseen, mutta senkin jälkeen riittää kolme näppäintä. Useammalla hahmolla tehtävät linkki-iskut ovat kohtalaisen tyydyttäviä ensimmäisillä kerroilla, mutta ne kadottavat hohtonsa nopeasti helppoutensa takia.
Pelin aikana tavattavat hahmot ovat hieman kiinnostavampia kuin CJ, etenkin perinteisen ärtyisän ja isoa miekkaa heiluttelevan hahmon roolia täyttävä ihmiskenguru Garoo. Garoon yrmeys antaa sopivaa vastapainoa CJ:n altruistiselle ja ylipirteälle touhulle, mutta valitettavasti varsinaista hahmonkehitystä ei ole peliin saatu ahdettua kenenkään kohdalle.
Tavaroiden etsimisen ja taisteluiden kautta CJ seurueineen auttaa New Nevaeh’n asukkeja nostamaan kaupungin uuteen loistoon. Aluksi raunioiden ja hökkeleiden täyttämään kaupunkiin aukeaa tehtäviä suorittamalla erilaisia kauppoja ja palveluita, joiden avulla voi parannella niin hahmoja kuin varusteitakin. Tämäkään puoli pelistä ei kuitenkaan tarjoa varsinaisesti mitään, koska kaupunginrakennus tapahtuu sekin itseään toistavien tehtävien kautta.
Kuten sanottua, visuaalinen puoli on kunnossa. Hahmomallit ovat yksityiskohtaisia ja kauniita, kuten myös ympäristöt. Visuaalisesta tyylistä tulevat mieleen muistojen JRPG-klassikot. Harmillisesti maailman kauneuteen uppoutumista haittaa heikko musikaalinen puoli. Tämä pätee erityisesti New Nevaeh’n kaupungin alueella liikuttaessa, eli varsin isossa osassa peliä.
Eiyuden Chronicle: Rising ei ole umpisurkea peli. Se ei vain tarjoa mitään ihmeellistä. Paras puoli on visuaalinen ilme, mutta se yksinään ei riitä kantamaan muuten niin kovin keskinkertaiseksi jäävää tekelettä. Hidas alku vain jatkuu ja jatkuu, ja muutenkin lyhyeksi jäävä peli on täytetty tuntien edestakaisin ravaamisella. Ei tätä voi oikein kenellekään suositella.