The Elder Scrolls: Oblivion on viimeisen vuoden aikana tarjonnut Xbox 360 -pelaajille jos jonkinlaisia elämyksiä. Seikkailu ei kuitenkaan ole suinkaan ohi, sillä Oblivionin ensimmäinen täysverinen lisälevy vie pelaajan hulluuden ulottuvuuteen.
Hullu jumala Sheogorath hallitsee omaa saarivaltakuntaansa skitsofreenisella otteella. Nyt tarvitaan kuitenkin kuolevaista esitaistelijaa, sillä hulluuden maailmaa odottaa jälleen tuho. Mystinen Harmaana marssina tunnettu voima on tekemässä paluuta ja tuhoamassa kaiken. Onko sinusta kaikkien hullujen kuninkaaksi?
Paljon uutta pelattavaa
Shivering Islesin sanotaan olevan täysipainoinen lisälevy, ja näin todellakin on. Uusi saari on pinta-alaltaan noin neljäsosa alkuperäisen Oblivionin pelialueesta, mutta se on tungettu aivan täyteen tutkittavaa, löydettävää, tapettavaa ja koettavaa.
Maa, kuten sitä asuttava kansakin, on jaettu kahtia. Masentava, synkkä ja pimeä dementia hallitsee saaren ja sen pääkaupungin eteläpuoliskoa. Pohjoinen puolisko taas on täynnä maanisen ylitsepursuavia värejä, vesiputouksia ja torneja.
Uuden seikkailtavan lisäksi Shivering Isles sisältää kymmeniä uusia aseita ja varusteita sekä luolastoista löydettävien harvinaisten reseptien kautta rakennettavat erikoispanssarit niin dementian kuin maniankin väreissä.
Matka hulluuden esitaistelijaksi on pitkä ja vaatii paljon ravaamista saaren päästä päähän. Hevostaan ei voi tuoda portin läpi ja saari on täynnä tutkimattomia kohteita, joten jalkapatikka vie suuren osan peliajasta. Reilun 15 tunnin yksinpelikampanja on tasoltaan melko vaihteleva. Tylsiä kuriirikeikkoja on enemmän kuin riittämiin, mutta matkalle mahtuu pari todellista helmeäkin.
Yhdessä tehtävässä päästään kiduttamaan luolastoon eksynyttä seikkailijaporukkaa, toisessa taas kasaamaan haluamansa kaltaista jättiläisvartijaa saaren porteille. Eräässä tehtävässä puolestaan ratkotaan dementian vainoharhaisen ruhtinattaren salaliittoteorioita. Positiivisesti peli ei ole juonen päättyessä läheskään läpi, sillä tutkimatta jää vielä pino luolastoja ja sivutehtäviä.
Ei silkkaa riemua
Kaikki ei valitettavasti ole pelkkää juhlaa, sillä osa pelistä on toteutettu kauniisti sanoen vasemmalla kädellä. Pelin puolivälissä jokainen on varmasti saanut tarpeekseen maanalaisista tunneleista ja juurakoista, jotka muodostavat noin 90 prosenttia pelin luolista. Eikö tosiaan löytynyt budjettia kuin kahteen luolastografiikkaan?
Shivering Isles ei myöskään ota paljoa irti hulluusteemastaan. Maanisdepressiivinen Sheogorath on toki sekopää, mutta muuten pelin hulluus rajoittuu parin kahjon kanssa jutusteluun ja tavallista mielikuvituksellisempiin maisemiin. Missä ovat Eternal Darkness -tyyliset hulluusefektit, missä psykedelia ja pelaajan loogista ajattelukykyä koettelevat juonenkäänteet? En olisi odottanut näin arkista ja tylsää käsikirjoitusta hulluuteen keskittyvältä peliltä.
Kauneusvirheet pitävät huolen siitä, että Shivering Isles ei ole todellinen mestariteos tai edes roolipelien merkkipaalu. Sen sijaan se on juuri oikeaa lääkettä Oblivion-narkkarien vieroitusoireisiin. Aivan uudenlaiset maisemat, piristävän erilaiset tehtävät ja uudet, voimakkaat varusteet tekevät pelistä pakkohankinnan kaikille alkuperäisen pelin ystäville. Itse vain odotin enemmän paljon mainostetulta lisälevyltä.
Kehittyvää teknologiaa
Eräs pelin mielenkiintoisimmista uudistuksista on Dawnfang-miekka. Kun sillä tappaa vihollisia, peli ilmoittaa juoksevan luvun kyseisen päivän aikana tapetuista vastaantulijoista. Kun tietty raja tulee vastaan, miekan jano tyydyttyy ja se muuttuu seuraavan päivän ajaksi entistä tehokkaammaksi aseeksi. Mikäli miekkaa ei ruoki säännöllisesti, se taantuu nopeasti takaisin entiselle tasolleen.