Nykypäivänä on vaikea löytää todella omaperäisiä videopelejä. Tämä ei johdu pelkästään riskejä kaihtavista yhtiöistä, vaan siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että lähes kaikki helposti kuviteltava on jo nähty. Kun jotakin uniikkia sitten osuu eteen, yleensä hype paukahtaa välittömästi katon läpi ja loputon vouhotus pelien ja taiteen yhdistymisestä alkaa. Näin kävi myös Electroplanktonille.
Ei ole kysymystäkään siitä, etteikö Nintendon Electroplankton olisi yksi kaikkien aikojen ainutlaatuisimmista julkaisuista. Sitä voisi myös helposti luonnehtia taiteeksi, mutta ylimääräistä vouhotusta tämän ei pitäisi aiheuttaa, sillä se jää melko kauas pelin määritelmästä.
Kosketelkaa toisianne
Electroplankton on kaikessa yksinkertaisuudessaan digitaalinen soittorasia. DS:ää käyttäen saa loihdittua ilmoille erilaisia melodioita ja biittejä. Musiikkia tehdään pelin nimeä kantavien planktonien myötä. Erilaisia mereneläviä ja pelitiloja on kymmenen, joista jokainen tuottaa omanlaistaan meteliä.
Hämärä idea valkenee parhaiten esimerkin kautta. Luminaria-planktoneita käsitellään 36 nuolen muodostamalla ruudukolla. Pelaaja voi kosketusnäytön avulla muutella nuolten suuntaa ja näin muodostaa reittejä niitä sokeasti seuraaville planktoneille. Eri nopeuksilla liikkuvat planktonit pitävät nuolen ohittaessaan ääntä. Tuloksena on kovasti tuulikelloja muistuttava melodia, jota voi muunnella reitityksen avulla.
Tätä Electroplankton on. Se ei sisällä mitään pelillisiä elementtejä, suuria tavoitteita tai voitettavia haasteita, vaan antaa pelaajalle yksinkertaisen tavan toteuttaa itseään. Valitettavasti se ei anna mahdollisuutta tallentaa melodioita, joten muutaman toiston jälkeen toteutuksen tulos häviää bittiavaruuden syövereihin.
Harvoille ja valituille
Electroplanktonin vedenalainen maailma on yksinkertaisen kaunis. Grafiikka on simppeliä vektorigrafiikkaa, ja äänimaailman täyttää musiikin lisäksi happikuplien pulputus ja kaukaisuudesta kaikuva vesipisaroiden ääni. Rentoutumistyökaluna se vetää lähes vertoja kuumalle saunalle.
Peli on lyhyellä tähtäimellä todella addiktiivinen ja helposti lähestyttävä, mutta ei sisällä mitään suurempaa koukkua. Testijakson aikana koeyleisö oli aluksi haltioissaan, mutta lyhyen virnuilun jälkeen kaikkien katse alkoi harhailla muita ärsykkeitä kohti. Itse enimmäkseen hyödynsin planktonien kuuntelutilaa taustaäänen tuottamiseen muun puuhailun ohessa.
Onko Electroplanktonistasitten mihinkään? Vaikea sanoa. Pelinä se on kelvoton, mutta toisaalta sitä ei selvästi ole sellaiseksi suunniteltukaan. Taiteena ajateltuna homma toimii huomattavasti paremmin – itse asiassa Electroplankton on muokattava ja henkilökohtainen taideteos. Sen laatu on puhtaasti subjektiivinen kysymys, eikä se varmastikaan miellytä kaikkia. Nintendo on myös oivaltanut tämän, sillä peliä valmistetaan todella pieni erä. Mikäli palanen interaktiivista historiaa kiinnostaa, kannattaa olla nopea.
Ennen ostopäätöstä kannattaa myös vierailla pelin sivuilla, sillä niiden kautta näkee kirjaimellisesti kaiken tarjolla olevan.