Eledees

Perusidea Eledees on omaperäinen ja valloittava. Pelihahmo, pikkupoika nimeltä Kai, inhoaa elebit-olioita, jotka tuovat maailmaan sähköä. Hänen vanhempansa ovat niin näiden olioiden lumoissa, etteivät vietä pojan kanssa aikaa oikeastaan lainkaan. Kuinka ollakaan, kaupunkiin tulee sähkökatkos, mutta poika huomaa, ettei ilman sähköä olekaan niin kivaa.

Pelissä liikutaan perheen talossa ja sen lähiympäristössä elebitejä ja niistä muodostuvia sähköimpulsseja keräillen ja sähkölaitteita käynnistellen. Yltiösöpöjen elebit-palleroiden avulla saa talon sähkölaitteet taas käyttöön.

Höyryinen alkuasetelma paljastaa lopulta pelin, jota on ilo pelata hetken aikaa, mutta jossa on omat puutteensa.

Ohjaus kaiken a ja o

Eledeees on niitä pelejä, joita ei olisi olemassa ilman Wiimotea. Liikkuminen tapahtuu Wiimoten ja Nunchuk-ohjaimen yhteistyöllä. Nunchukilla liikutetaan pelihahmoa eteen- ja taaksepäin, ja kulkusuunta valitaan Wiimoten avulla. Kolmiulotteinen liikkuminen on alkuharjoittelun jälkeen helppoa, eikä se eroa oikeastaan kovinkaan paljon pc-pelien hiiri ja näppäimistö -yhdistelmästä.

Pelihahmolla on elebitien keräämiseen tarkoitettu ase. A- tai B-nappia painamalla sillä ammutaan säde, joka vangitsee elebitejä käyttöön. Sinisiä elebitejä keräämällä saa energiaa, jolla voi esimerkiksi käynnistää lelujunan. Sähkölaitteiden käynnistäminen vapauttaa voimaenergiaa, jonka avulla energia-aseeseen saa lisää vääntövoimaa niin, että pelaaja voi heittää esimerkiksi sängyn huoneen puolelta toiselle. Mikäli sängyn takana oli kaappi, jota ei ennen saanut auki, niin nyt saa. Energia-ase on tietynlainen Ghostbustersissa nähdyn sädettäjän ja pc:n Half-Life 2:n gravitaatioaseen sekoitus. Ruudun pääsee läpi, kun pelaaja on kerännyt elebitien avulla aseeseen tarpeeksi watteja.

Joissakin tehtävissä on valitettavasti täysin keinotekoisen tuntuisia ja päälleliimattuja kieltoja sen suhteen, mitä tehtävän aikana saa tai ei saa tehdä. Lisäksi ohjaus tökkii silloin, kun pitäisi tehdä pikkutarkkaa puuhastelua. Maljakon lattialle asettelu on vaikeaa, kun sitä pentelettä ei saisi rikkoa. Toisinaan jopa ovien avaaminen on yhtä tuskaa: lukkoa väännetään kääntämällä Wiimotea kädessä ja vetämällä samalla ohjainta itseään päin. Epätarkka ohjaus tekee tästä yksinkertaisesta toiminnosta välillä silkan painajaisen.

Etsi ja tuhoa

Kukapa ei olisi joskus halunnut panna koko kotia remonttiin riehumalla silmittömästi? Tunsin pari kertaa idioottimaista rikkomisen riemua, kun pääsin heittämään Wiimoten avulla tietokoneen näytön lattialle. Eihän tämä oikeaa tuhoamista voita, mutta hauskaa puuhaa silti.

Pelin tehtävissä ei ole sen kummempia eroja. Elebitejä kerätään, ovia availlaan ja sähkölaitteita aktivoidaan lähes kyllästymiseen asti. Tämä ei olisi ongelma, elleivät pelin tehtävät olisi aikarajoitteisia. Alussa ne ovat sopivan lyhyitä, alle kymmenen minuutin mittaisia. Muutaman tehtävän jälkeen tulee eteen jo 17 minuutin deadlinella varustettu tehtävä. Se on yksinkertaisesti liian pitkä aika. Aikarajat ovat muutenkin – näin rajusti yleistettynä – aina takalistosta. Miksei saa vain seikkailla ympäri huoneistoja ja vilkuilla, mitä mistäkin löytyy? Ainakin itse nautin suunnattomasti siitä, että sain tutkia, mitä sen viimeisenkin saippuapalan takaa löytyi. Nyt tällaiseen jäi aikaa aivan liian harvoin.

Toisaalta tässä piileekin pelin uudelleenpelaamisen salaisuus. Kun ruudun pääsee läpi tarpeeksi hyvin, sinne voi palata ja muokata kenttiä haluamansa mukaan.

Hyvää, mutta missä keksi?

Graafisesti peli ei ole järin hyvä, mutta pehmeät sävyt miellyttävät silmää ja ulkoasu on omaperäinen. Elebitit ovat söpöjä, mutta niiden graafinen tyyli on niin selvästi lainattu GameCuben Pikmin-peleistä, että tekisi mieli heristää sormea – oliot jopa ääntelevät melko samalla tavoin. Huoneissa on kiitettävästi heiteltävää, mutta grafiikka on pidetty muuten melko yksinkertaisena. Fysiikkamallinnus on sekin hyvällä tasolla, eikä se ole liian realistinen.

Eledees on hyvä peli, joka kärsii pahasti itseään toistavista tehtävistä ja aikarajoista. Tehtävissä on parin tunnin pelaamisen jälkeen aivan liian vähän variaatioita. Siihen asti peli on kuitenkin hauskaa puuhastelua: omaperäinen ohjausmetodi takaa, että pelin parissa viihtyy kauemmin kuin olisi kenties aihettakaan. Eledees söpö ulkoasu ja ohjaustyyli nostavat arvosanaa enemmän kuin itse peli.