Jokaisella on joskus ollut päiviä, jolloin ei vain suju. Elämä mättää, töistä ei tule mitään ja tilanne näyttää toivottomalta. Näinä hetkinä kannattaa huutaa kurkku suorana apua ja toivoa, että Elite Beat Agents -ryhmä kuulee avunhuutosi.
Vuoden erikoisimman peli-idean titteli menee ehdottomasti Elite Beat Agentsille. Yhdysvaltain hallituksen huippusalainen erikoisryhmä kiertää maapalloa ratkomassa ihmisten ongelmia, joskaan vastoin yleistä jenkkityyliä ei räjähteillä ja tuliaseilla. E.B.A.:n aseena on nimittäin tanssi, joka tempaa ihmiset mukaansa ja auttaa heidät yli ongelmien.
Avitettavien listalta löytyy kurittomien kakaroiden kanssa painiva lastenvahti, synnyttävää äitiä ilman ajokorttia kuljettava taksikuski, mönkään menevää elokuvaa tekevä ohjaaja ja dinosauruksia torjuva entinen baseball-tähti. Kuten nokkelimmat ehkä arvasivat, peli on täynnä huumoria eikä ota itseään tai aihettaan lainkaan vakavasti.
Musiikkilista on samaa tasoa. Village People, Queen ja muut 70-luvun legendat tekevät seuraa Avril Lavignen ja Cherin kaltaisille tyhjäpääpoppareille. Kaikki biisit kuullaan tietenkin cover-versioina, mutta tämä ei pelin tunnelmaa heikennä, sillä musiikki svengaa varsinkin kuulokkeilla riemukkaasti. Ainoa tyylirikko joka sitten latistaakin fiilikset pitemmäksi aikaa on You Are the Inspiration -kappaleen tahtiin isänsä kuolemasta toipuva pikkutyttö. Ei voi kuin ihmetellä, mitä moinen latistaja tekee näin iloisessa ja ilmavassa pelissä.
Naputtele ongelmasi pois
Itse pelattavuus on simppeliä ja välittömän intuitiivista, DS-pelistä kun on kyse. Yläruudulla pyörii jatkuvasti juonta kuljettavaa sarjakuvaa, jonka tunnelma muuttuu pelaajan menestyksen mukaan. Mitä paremmin naputtelu sujuu, sitä paremmin ongelmat ratkeavat.
Itse taika tapahtuu alaruudulla. Tanssivien E.B.A.-hemmojen eteen piirtyy numeroituja ja väritettyjä lautasia, joita ympäröi alati kutistuva rinkula. Kun rinkula ja lautanen kohtaavat, sitä napautetaan. Joskus kuljetetaan pyöriviä palloja pitkin kiskoja, toisinaan taas pyöritetään vinhasti onnenpyörää. Epäonnistumiset laskevat fiiliksiä ja kun homma mättää liikaa, tehtävä epäonnistuu. Todella yksinkertaista, mutta kun ruudulla on kymmeniä eri tahtiin kutistuvia kohteita, sormet menevät helposti suuhun.
Elite Beat Agents on tämän vuoden Katamari Damacy. Loistava, iloinen ja luova peli, jonka pelkkä katsominen saa päivän tuntumaan heti paremmalta. Pelaamisen oppii sekunneissa, mutta haastetta riittää silti viikkokausiksi. Loppupään kappaleet ovat varsinkin korkeammilla vaikeustasoilla lähes itkettävän vaikeita, mutta peli ei silti lannista. Päällimmäinen fiilis on aina halu yrittää uudelleen ja parantaa suorituksiaan.
Elite Beat Agents ja sen japanilainen alkuperäisversio ovat keränneet maailmalla itselleen sankat kannattajajoukot, eivätkä aiheetta. Mikäli rytmipelit kiinnostavat tippaakaan, tarjolla on tuntikaupalla hauskaa ja haastavaa viihdettä. Ja jos Elite Beat Agents ei inspiroi, vika ei ole pelissä.
Japanissa kaikki on oudompaa
Jos Elite Beat Agents kuulostaa usvaiselta teokselta, japanilainen alkuperäispeli oli vielä käsittämättömämpi. Osu! Tatake! Ouendan! kertoi miespuolisista huutosakin kannustajista, jotka ratkoivat ihmisten ongelmia kannustustansseillaan. Tanssijat auttoivat duunari-isän supersankariksi ja pelastivat maapallon meteorin iskulta J-popin tahtiin.
Näin käsittämättömän peli-idean saapumisesta länsimaihin saadaan kiittää muuten puhtaasti import-pelaajia. Kun länsimaalaiset pelaajat ostivat Ouendania jättimäärissä, Nintendo tajusi pelin kaupallisen potentiaalin ja tilasi pikavauhtia käännöksen.