Tosiaikanaksuttelua kevyeen sivilisaationhallintaan yhdistänyt Empire Earth II oli ilmestyessään raskas, mutta varsin viihdyttävä paketti. Nyt se saa ensimmäisen lisälevynsä, mutta onnistuuko se saamaan pelaajat takaisin pelin pariin?
Viime keväänä ilmestynyt tosiaikastrategiapeli Empire Earth II ihastutti pelaajia kattavalla, viidelletoista eri aikakaudelle levittyneellä sodankäynnillään. Sen lähes ainoaksi viaksi jäi monimutkaisen pelaamisen ja hankalasti hallittavan käyttöliittymän muodostama epäpyhä allianssi. Graafisestikaan peli ei ollut ilmestyessään lajityypin kärkeä, mutta se ajoi suuria sotajoukkoja liikuteltaessa enemmän kuin asiansa. Alkuperäisen Empire Earthin tavoin myös kakkososa myi hyvin, ja lisälevy oli odotettavissa ennemmin tai myöhemmin. Art of Supremacyksi ristitty laajennusosa ei kuitenkaan pääse emopelin tasalle. Kyseessä on erittäin perinteinen lisälevy, mikä ei uudista pelimekaniikkaa millään tavalla, eikä se tuo mukanaan muitakaan mullistavia uudistuksia. Sen sijaan se tarjoaa enemmän sitä samaa, mikä alkuperäisessä pelissä viehätti. Empire Earth II itsessään on pohjimmiltaan Age of Empires -vaikutteinen tosiaikanaksuttelu, joka tosin vie esikuvastaan tutun aikakausien edistymisen astetta pitemmälle. Pelattavaksi valittua kansakuntaa voi nimittäin luotsata parhaimmillaan läpi viidentoista aikakauden, aina kivikaudelta robottikävelijöiden ja ydinpommien hallitsemaan tulevaisuuteen asti. Harvoin näin pitkiä pelejä kuitenkaan pääsee kokemaan, sillä yleensä kärhämien aikana ehtii käymään läpi ainoastaan muutaman aikakauden.
Samaa vanhaa
Pohjimmiltaan Empire Earth II on Art of Supremacyn kanssakin samaa vanhaa ja tuttua. Pelaajan valtakunnan selkärankana toimivat työläiset, joiden riittävä määrä on ensiarvoisen tärkeää sekä raaka-ainetuotannon, että valtakunnan laajenemisen turvaamiseksi. Aikakausien perusteella hieman vaihtelevia raaka-aineita tarvitaan rakentamisen ja sotajoukkojen kouluttamisen lisäksi esimerkiksi teknologian kehittämiseen. Tarpeeksi edistynyt sivilisaatio voi siirtyä seuraavaan aikakauteen, joka tuo muassaan uusia yksiköitä, rakennuksia ja mahdollisesti myös muitakin muutoksia. Art of Supremacyn kohdalla ei suurille muutoksille ole ilmeisesti nähty tarvetta. Se tuo mukanaan neljä uutta pelattavaa kansaa: maasait, zulut, ranskalaiset ja venäläiset. Afrikkalaiset kansat ovat laadullisesti paketin mielenkiintoisempaa materiaalia, mutta on sääli, ettei niiden erilaisuutta ole kyetty hyödyntämään tarpeeksi myöhemmillä aikakausilla. Teollistuminen pakottaa keräilijäkansatkin hylkäämään perinteiset elinkeinonsa ja siirtymään samaan muottiin länsimaalaisten lajitoveriensa kanssa. Uudet kansat tuovat mukanaan luonnollisesti myös uusia kampanjoita, jotka eivät kuitenkaan tee kovin suurta vaikutusta. Niissä esiintyvät, sinänsä ihan hyvät ideat hukkuvat kokonaisuutena puolivillaisen toteutuksen alle. Ääninäyttely on varsin heikosti toteutettua, ja muutenkin koko pelistä jää ikävän hutiloitu maku suuhun. Iso osa lisälevyn annista on kuitenkin Empire Earth II:n ystäville varmasti tervetullutta. Esimerkiksi skirmish-pelit saa nyt rytmitettyä pitkiksi, kampanjatyylisiksi Tug of War -matseiksi. Suurin osa uudistuksista löytyy kansakuntien määrän ja kampanjoiden puolelta, ja jos nämä eivät tunnu omaan Empire Earth II -kokemukseen mitenkään olennaisilta lisäyksiltä, on lisälevy kenties syytä jättää kaupan hyllylle.
Alkuperäinen pistemäärä: 73/100