Enchanted Arms (PS3) / Arvostelut / pelaaja.fi

Enchanted Arms (PS3)

31.05.2007 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
4

Jos pääsisin käsiksi sanakirjan raakaversioon, lisäisin ”julkaisupelin” kohdalle merkinnän Enchanted Armsista. Xbox 360:llä kyllästyttänyt ja kauhistuttanut japanilaisroolipeli on nimittäin oppikirjaesimerkki juuri tästä. Se on tympeä, väsynyt ja rutiinilla kasattu peli, joka yrittää rahastaa pelaajien pelihimolla ja tarjonnan niukkuudella.

Muinaisessa historiassa ihmiset ja maagiset golemit kävivät verisen sodan, joka on kuitenkin painunut jo pelkäksi mummojen kertomaksi saduksi. Ihmiset ovat orjuuttaneet golemit työkaluikseen, ja näin ollen kaikille tulee valtavana yllätyksenä, kun myyttien paholaisgolemit iskevät voimalla takaisin ja ajavat sivilisaation maailmanlopun partaalle.

Vielä enemmän kaikki yllättyvät, kun maailman ainoaksi pelastajaksi osoittautuu nuori poika, jolla on outo menneisyys.

Shakkiroolipeli

Jos pelin juoni ei juuri yllätä tai innosta, ei muukaan peli pysty paljon parempaan. Koodatessa on selvästi näpläilty suurta roolipelikliseiden kirjaa ilman mitään sen suurempia omia ideoita. Käsikirjoitus on suorastaan loukkaavan huono, samaten kuin hahmosuunnittelukin. Ärsyttävät, tylsistyttävät ja mitäänsanomattomat hahmot laukovat suustaan hävettävän tyhmää dialogia.

Pelin mielenkiintoisin idea on sen taistelusysteemi. Perinteisen vuoropohjaisen valikkorallin sijaan Enchanted Arms ratkoo konfliktit ruutupohjaisella strategiapelillä. Taistelukenttä on jaettu shakkilaudan tavoin ruudukoihin, jotka toimivat myös koko systeemin perustana.

Kenttä on jaettu kahteen puoliskoon, joista toisella seisoo pelaaja kavereineen, toisella taas viholliset. Vihollisen puolelle kenttää ei ole asiaa, joten pitkän matkan hyökkäyksiä tarvitaan todella tiheään. Onneksi jokainen hahmo osaa kattavan valikoiman eri kantamien ja vaikutusalueiden hyökkäyksiä.

Ryhmää joutuu silti optimoimaan tiheään, sillä pelin edetessä viholliset ovat vähän väliä lähes immuuneja tietyn elementin hyökkäyksille ja taas heikkoja toisille. Ei siis sinänsä mitään uutta auringon alla, mutta edes kerran Enchanted Arms tarjoilee eilisen tähteet maistuvassa paketissa.

Aikaansa voi kuluttaa myös minipelien parissa. Niissä on sentään käytetty hieman mielikuvitusta, vaikka Sixaxista heiluttelemalla tapahtuva pizzan popsinta ei jaksakaan ehkä viehättää kovin pitkään.

Vanhassa vara parempi

Enchanted Armsin PlayStation 3 -versio eroaa kovin vähän vuoden takaisesta Xbox 360 -versiosta, ja valitettavasti pääasiassa negatiivisesti. Mahdollisuus ottaa matsia kaverien kanssa verkossa on nimittäin kadonnut, mikä on melkoinen harmi. Sixaxista heiluttelemalla boostailtavat erikoishyökkäykset eivät aivan riitä paikkaamaan puutetta.

Kyseessä on muutenkin täysin vasurilla hutaistu käännös. Peli näyttää graafisesti hyvältä PlayStation 2 -peliltä, mutta nykii, pätkii ja takkuaa joka välissä. Pitkät ja tiheät lataustauot kruunaavat teknologisen pannukakun.

Ei Enchanted Armsilla tosin ole muutenkaan paljon tarjottavaa roolipelifaneille. Muut pelit ovat tehneet kaiken paremmin, fiksummin ja ennen kaikkea useasti aiemminkin, eikä virkamiestyylin peli pysty perustelemaan olemassaoloaan. Mikäli roolipelit himottavat, muistakaa, että PlayStation 3 on taaksepäin yhteensopiva ja ostakaa mieluummin joku niistä peleistä, joita Enchanted Arms yrittää kopioida.

Erikoisempaa huumoria

Enchanted Arms yrittää hurmata pelaajia todella omalaatuisella huumorilla, jossa vitsejä säestetään komediaklubeista tutuilla rummunpäristyksillä. Mukana on myös muuta lennokasta touhua, kuten kirjaimellisesti pizzanaamaisia golemeita, järkyttävän naismaisia mieshahmoja ja runsasta pieruhuumoria. On tämäkin tapa erottua massasta.

4/10

Kommentit

Käyttäjän Czaba kuva
Czaba
Käyttäjän gildean kuva
gildean
Käyttäjän konna kuva
konna
Käyttäjän Dark kuva
Dark

Nostoja