Talvi on tulossa
Jäähukkien kylässä liikkuu villejä huhuja. Porteilla on nähty vaunut, joita vetää kolmemetrinen ja kädetön robottimannekiini. Kuskipukilla istuu huppupäinen saarnamies suuresta kaupungista, jonka keskellä kohoava monoliitti on Auriga-planeetan viimeinen muisto Loputtomien valtakaudesta. Viesti on yksiselitteinen: palvokaa tai saatte miekasta. Nanopölyn voimasta älyllisiksi olennoiksi muuttuneiden susien osa on joutua Kultin armeijan etujoukkoihin, sillä naapuriprovinssissa on nähty Kuolleidensyöjien pesintää ja elinvoimaa ahmivien haarniskalordien prikaateja.
Kun Ranskasta tulee scifiä, siinä on mielikuvitusta ja kauneutta. Todisteeksi käyvät hyvin Pierre Christinin ja Jean Claude Mézières’n Valérian-albumit, Denis Bajramin Universal War -sarjakuvat tai Luc Bessonin Fifth Element. Pelipuolella tähän kastiin pääsevät Amplitude-studion pelit Endless Space ja tuore Endless Legend, jonka tieteisfantasiasta saisi pari muutakin peliä (köh, Destiny) ottaa oppia.
Endless Legend on Civilizationin ja sen fantasiaversion Master of Magicin hengessä tehty strategia, jossa pelaaja ohjaa yhtä Auriga-planeetan oudoista sivilisaatioista. Vaikka miekat ja magia ovat kuvassa mukana, tämä ei ole örkit ja haltiat -apinointia Age of Wondersin ja vastaavien tyyliin. Taikuuden takana on nanotekniikkaa, ja kansat ovat avaruusmatkaajia tai muinaisen supersivilisaation jälkeensä jättämiä reliikkejä. Auriga on kuoleva maailma, joka kulkee vääjäämättä parinsadan vuoron päästä koittavaa jääkautta kohti, joten on kiire panna kilpailijat kuriin.
Civ-pohjalta lähtevä peli tekee monet asiat niin omalla tavallaan, että pelaaja on aluksi hukassa. Monilla sivilisaatioilla on kummat pelityylit ja tavoitteet, ja jopa lajityypin vakiintunut kaupunginrakennus on pistetty ihanasti uusiksi: joka ”läänissä” voi olla vain yksi kaupunki, ja metropolit rönsyilevät pelaajan oikkujen mukaan kurotellen kohti herkullisia resursseja. Taistelussa yksiköt eivät pysy läjissä, vaan ne leviävät riehumaan minikartalle, jossa ne pyörivät puoliautomaattisesti pelaajan määräämien maalien perässä jumiutuen välillä pullonkaulakanjoneihin. Endless Legendissä kaikki hyvät ajatukset eivät toteudu aivan niin hienosti kuin tekijät ehkä halusivat, mutta uudistusintoa on pakko ihailla. Vuodenaikojen vaihtelukin tuo oman mausteensa strategiaan.
Strategiapelinä Endless Legend on hitaahkon oloinen, ja se kärsii erityisesti pitkissä peleissä tekoälyn aggression puutteesta. Niin moni asia menee kuitenkin oikein, että uuden pelin aloittaa mielellään. Grafiikka on upea sekoitus omalaatuista 3D-karttaa ja kauniita maalauksia, ja pelin maailma on häkellyttävän kaunis. Upea musiikki ja todella sliipattu käyttöliittymä luovat vaikutelmaa erittäin hiotusta pelistä, mikä on hieman pettävää. Bugeja ja kaatuilua esiintyi vielä turhankin paljon Early Access -tuutista pullahtaneessa pelissä. Näinkin innostavalle tapaukselle antaa mielellään mokia anteeksi, mutta odotan vastineeksi tekijöiden tukea ja korjauksia nyt varsinaisen julkaisun jälkeenkin. Jo puoliraakileenakin pelaan Endless Legendiä mieluummin kuin useimpia sen kilpailijoista, joten tulevaisuus lupaa paljon.