Wiin Endless Ocean -laitesukelluspeli on täydellinen yllättäjä. On paljon syitä, joiden takia minun pitäisi tosipelaajana inhota koko peliä. Kyse on melko päämäärättömästä epäpelistä, jossa on älyttömän yksinkertainen ohjaus. Pelilaatikon kannessa on eläkeläisvaroitus eli Touch Generations -tarra. En myöskään ole aiemmin viitsinyt käyttää vapaa-aikaani kaikenmaailman kevytpeleihin, kuten Wii Sportsiin. Tästä kaikesta huolimatta kuvailen Endless Oceania vain yhdellä sanalla: nerokasta!
Endless Oceania voisi kutsua interaktiiviseksi luontodokumentiksi, jonka tarkoitus on rentouttaa ja antaa hyvä mieli. Siinä peli onnistuu erinomaisesti. Se on samanlainen meren ihmeiden ylistys kuin BBC:n laadukas Sininen planeetta -dokumenttisarja.
Pelaaja on ammattisukeltaja, joka seilaa apulaisensa kanssa purjelaivallaan pitkin Manaurain kuvitteellista saaristoa. Saariston suhteellisen pienelle alueelle on ahdettu kaikki mahdolliset meren ihmeet korallimetsistä kalkkikiviluoliin ja uponneisiin rauniotemppeleihin. Luonto elää saaristossa, ja kala-, äyriäis- ja lintulajeja riittää katseltavaksi.
Endless Oceania voi pelata lähes kuka tahansa viiden minuutin harjoittelulla, ja yksinkertaisuus on tässä tapauksessa vain hyvä asia. Peli riisuu sukeltamisesta stressin, valmistelun, hukkumis- ja haivaarat sekä paineilmamittarin tuijottamisen. Sukeltaja räpiköi menemään, kun pelaaja painaa automaattisen uimisen päälle ja osoittaa sitten Wii-kapulalla haluttuun suuntaan. Se antaa aikaa maisemien ja kalojen katselulle.
Varsinaisia päämääriäkin on. Pelaajaa opastava meribiologi rohkaisee Moby Dickin mieleen tuovaan seikkailuun, jossa etsitään tarunomaista valasta. Hienompia sukellusvälineitä saa, kun toimii sukellusoppaana harvinaisia kaloja etsiville harrastajille. Valokuvia voi ottaa omaksi iloksi tai luontolehtien artikkeleita varten.
Mitään tekemisen pakkoa ei tässä väkivallattomassa pelissä kuitenkaan ole. Sukeltaja liikkuu vedenalaisen maailman läpi omaa verkkaista tahtiaan, eikä pelaaja voi kiirehtiä uimista. Parhaat hetket syntyvät melkein sattumalta. On upeaa nähdä, kuinka valtava valas liukuu sinisen veden läpi.
Endless Ocean on kaunis peli. Aluksi rosoreunainen Wii-grafiikka ei vakuuta, ja sukeltaja kävelee kannella tikkumaisen kömpelösti. Kaikki muuttuu veden alla. Oma sukeltaja ja kalat liikkuvat sulavasti, ja veden läpi siivilöityvä auringonvalo näyttää upealta. On kyllä outoa, että kaloista saa tieteellistä tietoa taputtelemalla ja paijaamalla niitä.
Pelin musiikkiraita koostuu lähes kokonaan uusiseelantilaisen Hayley Westenran Pure-albumista, joka on new age -poppailua Enyan tyyliin. Musiikkivalinta on ehkä turhan itsestään selvä, mutta pelin aikana lainkaan ei tehnyt mieli pistää omaa musiikkia soimaan, vaikka se onnistuisi SD-muistikortin avulla.
Endless Ocean antoi minulle vuoden miellyttävimmät pelitunnelmat. Halpishintaisena julkaistu peli on erinomainen valinta pelaajalle, joka haluaa unohtaa hetkeksi työ- tai koulustressin. Lisäksi se on erinomainen keino esitellä videopelaaminen ihmiselle, joka ei tiedä, miten upean fiiliksen hyvä peli voi saada aikaan.
Koti laineilla
Pelaajan tukikohta on Gabbana-purjevene, johon kerätään merestä löytyvät esineet ja aarteet ja jonka hytissä voi lueskella sähköpostia, lokikirjaa ja valokuva-albumia. Veneen kansituolissa voi myös katsella maisemia. Löhöily tuntuu aluksi täysin turhalta, mutta se sopii pelin terapeuttiseen tyyliin. Veneessä voi myös vierailla ystävällinen pingviini. Veneeseen ja sukellusretkille voi kutsua kavereita nettiyhteyden ja ystäväkoodien avulla, mutta testin aikana sukellusseuraa ei vielä löytynyt.