Kuten Pelaajan lukijat muistanevat, Enemy Territory: Quake Wars on peli, joka teki loppukeväästä allekirjoittaneeseen suuren vaikutuksen. Tykästyin heti pelin pc-henkisen tiukkaan tiimipeliin, hyvään toteutukseen ja monipuolisiin vaihtoehtoihin. Lopullista versiota pelanneena tilaisuus jää kuitenkin päällimmäisenä mieleen varoittavana esimerkkinä siitä, miten harhaanjohtavia tällaiset tilaisuudet voivat olla.
Quake Wars on yhä peli, jolla on äärettömästi potentiaalia ja joka voisi seistä miltei yksinään oman genrensä ainoana edustajan. Peli uskaltaa nimittäin tarjota konsolipelaajille tinkimättömän tiukan vaatimuksen tiimipelistä, sillä ilman sitä ei voita peliäkään.
Jokainen pelin kenttä koostuu pienemmistä välitehtävistä, joista jokaisen voi suorittaa vain ja ainoastaan yksi pelin hahmoluokista. Vain insinöörit osaavat korjata rikkinäisiä siltoja ja vain jääkärit osaavat asettaa räjähdyspanoksia. Muut suojaavat ja tukevat – tai vihollisen tapauksessa pyrkivät parhaan taitonsa mukaan estämään vihollisia. Onnistumiset palkitaan kokemuspisteillä ja palkintokamoilla, epäonnistumiset tappiolla.
Niin hienoa, mutta vain paperilla. Käytäntö nimittäin osoittaa, että peli saattaa olla monellakin tavalla julkaistu ennen aikaansa.
Haaveet kaatuvat…
Pelin suurin ongelma tuntuu olevan se, että sen ostaneet eivät pysty sisäistämään pelin tiukkaa meininkiä. Turhan monessa matsissa suurin osa pelaajista juoksee sinko kädessä räiskimässä toisiaan samalla kun portit odottavat hakkeroijiaan ja sillat korjaajiaan.
Pelistä ei luonnollisesti tule lasta eikä sitä toistakaan vaihtoehtoa, vaikka Quake Wars yrittää jatkuvasti ohjata pelaajiaan oikeille reiteille ikonien ja opastavien puheiden muodossa. Aasin voi johdattaa veden ääreen, mutta juomaan sitä ei voi pakottaa. Peli onkin näin parhaimmillaan – tai oikeammin yleensäkään pelattavissa – vain hyvän ja asiaan vihkiytyneen porukan pelaamana.
Nämä hardcore-pelaajatkin joutuvat törmäämään siihen pelin toiseen ongelmaan, tökkivään toteutukseen. Yksinpelissä ja lähiverkossa ruudunpäivitys on vikkelää ja peli sujuu. Verkossa ei niinkään. Pelaajat warppailevat paikasta toiseen, haamukuolemat seuraavat toinen toisiaan ja ruudunpäivitys takkuaa. Rosoja on jo hiottu päivitysten myötä, mutta korjatuiksi niitä ei vieläkään kehtaa sanoa.
Haloo, onko täällä ketään?
Ongelmien yhteisvaikutuksesta syntyy myös se kolmas kompastuskivi, pelaajien puute. Elääkseen nettiräiskinnät kaipaisivat kiinteää pelaajakuntaa, joka jaksaisi ja viitsisi pelata. Quake Warsilla ei ole vielä moisesta tietoakaan, sillä testijakson aikana peli löysi rutiininomaisesti yhden tai korkeintaan kaksi sopivaa matsia. Samat nimet ja naamat tulivat nopeasti tutuiksi.
Asiaa toki auttaa, mikäli pelaajat säntäävät yllättäen suurin laumoin ostamaan peliä ja huomaavat, että oudon idean ja rosoisen toteutuksen alla piilee loistava nettiräiskintä, jota pc-puolella pelataan edelleen naamat virneessä. Kärsivällisten ja vaihtelua siihen iänikuiseen deathmatchiin kaipaavien kannattaakin harkita peliin investointia, mutta samalla pitää mielessään, että peli tuskin saavuttaa lopullista potentiaaliaan aivan lähiaikoina.
Tämä mielessä pitäen joudunkin sakottamaan muuten kiinnostavaa ja aiemmin arvonsa osoittanutta peliä rankalla kädellä siitä, että nykykunnossaan sitä ei kehtaa sanoa valmiiksi.
Kivaa yksinpelaajille
Vaikka sitä ei aihepiiristä uskoisikaan, Quake Wars tarjoaa yksinpelaajille reilusti mukavaa. Pelin kartoista on koostettu kampanjoita, joiden aikana voi kerätä parannuksia ja uusia varusteita hahmoilleen. Bottien tekoäly on myös huippuluokkaa, eikä niitä yleensä erota hyvistä ihmispelaajista kuin nimen perusteella. Puolet pelin saavutuspisteistä kerätään myös yksinpelin kautta.