Kulttipeli Europa Universalis saa viimein jatkoa. Lautapelijuuriltaan reippaasti etääntynyt megastrategia saa paitsi uuden maalikerroksen, myös aimo annoksen pelattavuutta.

Jo ensi metreillä EUIII hämmästyttää. Skenaariovalikoiman sijasta pyydetään valitsemaan aloituspäivä. Mikä tahansa päivä vuosien 1453 ja 1789 välillä kelpaa. Päiviä ja vuosia selatessa tilanne kartalla vaihtuu, ja valtioita syntyy ja katoaa provinssien vaihtaessa omistajaa. Jos jokin valtio oli tuona aikana olemassa, se on todennäköisesti myös pelattavissa – peli nimittäin sisältää 282 valtion tiedot. Neuvottomille tarjotaan kirjanmerkkejä mielenkiintoisista aloitustilanteista sekä suosituksia pelattavista valtioista, mutta tosi harrastaja valitsee hetkensä itse. Kun päivä ja valtio on valittu, EUIII laskee todellisen historiallisen tilanteen sinä päivänä. Aloitusmekanismi on vaikuttava suoritus ja hyvä esimerkki siitä, millä pieteetillä Paradox on paneutunut lippulaivapelinsä päivittämiseen.

Kenpä tahtois olla kunkku

Kun peli on käynnistynyt, on aika tehdä loppusäädöt valtiolleen ja tyrkätä aika liikkeelle. Säädöistä tärkein on kuukausittaisten tulojen jakaminen eri tutkimuskohteille. Tutkittavana on armeijoiden ja laivastojen lisäksi kaupankäyntiä, tuotantoa ja valtionhoitoa. Rahaa voi myös pistää valtionsa vakauden kasvattamiseen, kansalaiset kun tuppaavat olemaan nihkeitä minkään uudistuksen tai muutoksen suhteen. Sellaisia on kuitenkin luvassa, sillä seuraavaksi muutetaan kansakunnan luonnetta kuvaavia säätimiä. Nämä säätimet kuvaavat esimerkiksi kansakunnan avoimuutta tai ahdasmielisyyttä, keskittymistä maa- tai merivoimiin sekä tasapainoa aateliston ja rahavallan välillä. Minkäänlaisista nopeista uudistuksista ei ole kyse: yksi muutos kymmenessä vuodessa on jo rivakka tahti. Seuraavaksi on vuorossa muutama uutuus pelisarjassa. Kullakin hovilla voi nyt olla kolme suurmiestä, jotka tuovat erilaisia bonuksia. Pelaaja voi siis hankkia palvelukseensa Leonardo da Vincin tai Tomaso Torquemadan, jotka palvelevat aikansa tuoden bonuksia tutkimukseen tai tuotantoon. Nerokas uutuus ovat kansalliset ideat. Pelin kuluessa näitä ideoita aukeaa käyttöön yhteensä kymmenen kappaletta, jotka valitaan kolmenkymmenen idean luettelosta. Ideat on jaettu viiteen luokkaan: armeija, laivasto, kauppa, valtio ja kulttuuri. Joukossa on tavanomaisia bonuksia moraaliin tai tutkimukseen, mutta myös merkittäviä strategian suuntaajia, kuten Jumalan tahto, joka helpottaa sodankäyntiä vääräuskoisia vastaan, sekä Uuden maailman valloitus, jota ilman valtio ei voi lähettää tutkimusmatkailijoita kartoittamaan tuntemattomia alueita. Näin samankin valtion pelaaminen voi mennä aivan eri suuntaan eri ideoita valitsemalla.

Maapallo rullaa radallaan

Kun kaikki on valmista, aika alkaa juosta päivän tarkkuudella. Ajan nopeutusta voi huoletta käyttää, sillä monet asiat kestävät kuukausia, ellei vuosia, eikä hallitsijan tarvitse hienosäätää valtiotaan joka päivä. Maailmalla kuitenkin tapahtuu. On tärkeä huomata, että tässä vaiheessa oikea historia on heitetty romukoppaan ja tilanteet kehittyvät pelin oman dynamiikan mukaisesti. Koska tällaiset pelit ovat vaihtoehtohistorioista kiinnostuneiden ominta alaa, tämä muutos on todella vaikuttava ja tervetullut. Aikaisemmat pelit sisälsivät paljon valmiiksi koodattuja tapahtumia, jotka saattoivat sopia hyvin huonosti pelitilanteeseen siinä vaiheessa, kun niiden aika koitti. Nyt samat tapahtumat on koodattu yleisemmin ja ne voivat tapahtua kenelle tahansa olosuhteiden ollessa otolliset. Pelin yleisilme on edelleen karu, vaikka graafista ulkoasua on parannettu. Merkittävämpää onkin, kuinka paljon informaatiota ruudulle on mahdutettu. Tässä suhteessa EUIII esittää parastaan. Huomioliput muistuttavat nyt tekemättömistä töistä tai vaikkapa naapurin alueelle jääneistä armeijoista. Oikean reunan infopalkista voi tarkistaa, paljonko kauppiaita on missäkin ja koska seuraava laiva valmistuu. Pelaaja voi itse säätää, mistä tapahtumista tulee erillinen muistutus. Muuten maailman tilaa voi seurata alareunan tapahtumapalkista.

Talouselämän rautaiset lait

Vaikka EUIII mallintaa paljon ja monimutkaisia asioita, pelaaminen ei kuitenkaan ole ylivoimaista. Esimerkiksi kauppa mallinnetaan siten, että kukin provinssi lähettää tuotantonsa johonkin kauppakeskukseen, johon eri valtiot lähettävät kauppiaita kilvoittelemaan markkinaosuuksista. Käytännössä pelaajan tarvitsee vain huolehtia kauppiaita keskuksiin. Toisaalta pelaaja voi myös keskittyä parantamaan omien kauppiaiden kilpailukykyä ja kaupan yleistä tehokkuutta. Pelissä on lyhyt tutoriaali, joka opettaa perusasiat. 148 sivun manuaali sisältää kaikki pelin osa-alueet huolellisesti läpikäytynä. Jykevä paketti on huolellisesti kirjoitettu ja täyttä asiaa, mistä Paradoxille kuuluu kiitos näinä ohuiden asennusohjevihkosten aikoina. EUIII vaatii kuitenkin ymmärrystä. Pelaajan on tiedettävä, onko kahden prosentin lisäys tuotantoon parempi kuin vakauskustannusten leikkaaminen viidellä prosentilla sekä hahmotettava, kumpi palvelee hänen strategiaansa enemmän. Pelissä pärjää usealla tavalla, mutta tavoitteiden on oltava selvillä.

Pojat kansan urhokkaan

Kun valtio rullaa mallikkaasti, ei pelaajalle ehkä jääkään paljoa tekemistä. Silloin mieleen saattaa tulla tilanteen piristäminen pikku sodalla. Uskon vakaasti, että oikeassakin historiassa useat sodat alkoivat siksi, että kuninkailla oli tylsää, joten tässäkin suhteessa EUIII mallintaa todellisuutta ansiokkaasti. Ennen sotaan ryntäämistä on kuitenkin tarkistettava, että jokin syy sotaan löytyy. Niin oma kansa kuin muut valtiot karsastavat casus bellin puuttumista, mutta onneksi yleensä löytyy alueriita jonkun naapurin kanssa. Armeijat rakennetaan tuhannen sotilaan rykmenteistä. Tarjolla olevat joukot riippuvat teknisestä kehityksestä ja siitä, mistä provinssista ne rekrytoidaan. Armeijat taistelevat sattuessaan samaan provinssiin. Taistelut ovat hiljaista hivutusta, jotka ratkeavat moraalin pettämiseen. Voitokas armeija joutuu yleensä vielä piirittämään provinssin linnaketta, mikä saattaa kestää pitkäänkin ennen tykkien keksimistä. Sodankäyntiin liittyy myös nokkela uudistus, nimittäin traditiot. Voitokkaista taisteluista kertyy valtiolle sotilastraditiota, joka rauhan aikana hiljakseen laskee. Mitä korkeampi traditio, sitä parempia sotilasjohtajia maa voi palkata. Näin jatkuvasti sotiva pysyy ylivoimaisena rauhanomaisesti kehittyviin verrattuna. Jos rahaa kenraaleihin ei ole, voi oma kuningas lähteä johtamaan sotatoimia. Tämä väliaikainen johtaja on ilmainen, mutta lisää hallitsijan kuoleman riskiä huomattavasti. Peli ei varsinaisesti mallinna hallitsevia sukulinjoja, mutta hallitsijan kuoleman jälkeen puikkoihin saattaa tulla sijaishallitus tai pahimmassa tapauksessa naapurivallat ryhtyvät perimyssotaan. Kaiken tämän voi tietysti välttää vaihtamalla valtiomuotoa vakaampaan.

Sodan arvet

Taisteluita voittamalla ja provinsseja valtaamalla kertyy Warscorea, joka on kovaa valuuttaa, kun rauhaa ryhdytään hieromaan. Yleisin rauhanehto on provinssien luovutus, mutta myös muita mahdollisuuksia, kuten vasalliksi pakottaminen, on tarjolla. Yksiprovinssiset pikkuvaltiot voi annektoida suoraan. Uusi provinssi saattaa olla rauhaton, varsinkin jos siellä harjoitetaan eri uskontoa kuin uudessa emämaassa. Pelaaja voi olla suopea paikallista uskontoa kohtaan tai ryhtyä kalliiseen ja epävarmaan käännytystyöhön.

Pyhyyden maksimit

Uskonnot näyttelevät muutenkin merkittävää osaa EUIII:ssa. Näppärästi eri uskontosuunnat ovat edustettuina uskontokohtaisesti. Katolinen johtaja määrittää suhteensa protestantteihin ja ortodokseihin erikseen, mutta niputtaa kaikki muslimit tai itämaiset uskonnot yhteen, ja toisinpäin. Peliin on mallinnettu kaksi valtioiden ulkopuolista rakennetta. Katolinen pelaaja voi pyrkiä vaikuttamaan kuurian kardinaaleihin, joiden hallinta lisää oman maan vakautta ja arvovaltaa. Keskieurooppalaiset valtiot voivat myös pyrkiä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan johtoon. Tämä löyhä valtioliitto mahdollistaa lähinnä suurten armeijoiden ylläpidon.

Nimen alkuperä

EUIII on Eurooppa-keskeinen, kuten nimestä voi päätellä. Tämä ei ole mikään ihme, sillä tänä aikana Eurooppa johti teknistä kehitystä ja ulotti kaupan ja siirtomaiden kautta valtansa ympäri maapalloa. Tämä ei suinkaan tarkoita, ettei vaikkapa Kiinalla tai ottomaaneilla saisi aikaan nautittavaa pelikokemusta, mutta kehityksen moottori on Euroopassa. Tätä tukee myös tekniikkaryhmittely, joka hidastaa teknistä kehitystä Euroopan ulkopuolella. Lähialueilla ja muslimimaissa on vielä mahdollista pysyä kehityksen perässä, mutta Afrikan tai Amerikan mantereen asukit eivät voi odottaa merkittävää kehitystä, ennen kuin konkistadorit tulevat tykkien ja ratsuväen kanssa käymään.

Tee ite parempi

Jos muiden kulttuurien pysähtyneisyydestä rankaiseminen ei miellytä, voi asian korjata noin viidessä minuutissa. Perinteisesti Paradoxin pelit ovat olleet helposti muokattavissa, mutta EUIII tekee uuden ennätyksen. Kaikki mahdolliset muuttujat ovat helppotajuisissa tekstitiedostoissa, joten modaaja voi halutessaan laatia vaikka aivan toisenlaisen teknologiapuun. Myös kartta on nyt muokattavissa. Foorumeilla onkin jo ideoitu Terra Incognita -modeja, joissa uusi maailma piirrettäisiin uudelleen, eikä pelaaja Euroopasta länteen suunnatessaan todellakaan tietäisi, mitä on vastassa. Tämänkaltainen innostus lupaa EUIII:lle todella pitkää ikää.

Mutta koska siinä voittaa?

EUIII:ssa ei ole voittoehtoja. Peli päättyy pelaajan eliminointiin tai joulukuussa 1789. Pelaajan menestyksen mittarina voidaan pitää arvovaltapisteitä, joiden perusteella maat asetetaan arvojärjestykseen. Pelaaja voi kuitenkin asettaa itselleen omia tavoitteita, kuten pääsyn jonkin maanosan herraksi tai itsenäisyyden säilyttämisen eurooppalaisten painostuksen edessä. Suurimman ilon saa kuitenkin ollessaan osa uskottavaa vaihtoehtohistoriaa. EU-sarja on aina vedonnut historiafriikkeihin, eikä tästäkään versiosta tule Counter-Strike-lauman uutta kestosuosikkia. Pelattavuus on kuitenkin parantunut sen verran, että laajemman pelaajakunnan kiinnostuminen on mahdollista. Jos sinua ovat aina pännineet henkilöt, jotka esittävät sivistynyttä kehumalla pelaavansa Civilizationia, tässä on nyt oiva tilaisuus nokittaa oikeasti historiallisella pelillä.

Paradox

Ruotsalainen Paradox on pikkujulkaisija, joka saavutti mainetta alkuperäisellä Europa Universaliksella vuonna 2001. Sitä seurasivat Universal Engine -pelit Crusader Kings (feodaaliaika), Victoria (1800-luku) ja Hearts of Iron 1 ja 2 (toinen maailmansota). Periaatteessa koko viime vuosituhannen voi pelata läpi Paradoxin peleillä. Paradoxilla on hyvä maine peliensä tukemisesta, sillä pelejä viilataan paremmaksi myös ilmestymisen jälkeen. Ensimmäiset pelit saattavat olla aika vaikeaselkoisia, mutta tässä asiassa on tapahtunut parannusta joka pelissä. Suunnittelussa on myös painotettu helppoa modattavuutta, mikä on edistänyt vankan kannattajajoukon innostusta.

Käykäähän foorumeilla

Paradoxin keskustelufoorumeilla (www.europa-universalis.com/forum) on EUIII:a odotettu kuin kuuta nousevaa. Pelistä kiinnostuneen tai sen jo hankkineen kannattaakin ehdottomasti käydä katsomassa sivustoa. Foorumeilta löytyy keskustelua pelin eri aspekteista, usein kysyttyjä kysymyksiä ja vinkkejä. Neuvojakin saa, jos kysyy. Täältä saa myös tiedon päivityksistä, joita todennäköisesti on luvassa. Foorumeilta löytyvät myös fanikunnan tekemät modit, jotka usein ovat hyvinkin laadukkaita, koska laatijoiden ei tarvitse huolehtia deadlineista tai kaupallisesta potentiaalista. Itseään voi myös huvittaa peliraporteilla, jotka saattavat laajentua hyvin asiantuntevasti ja viihdyttävästi kirjoitetuiksi vaihtoehtohistorioiksi.

Alkuperäinen pistemäärä: 89/100

9/10
PeligenretStrategia
Pegi-ikärajatK-12
Pegi-merkinnätVäkivalta
Lisää luettavaa