Everybodys Tennis on myös Everybodys Golf -pelin kehittäneen Clap Hanzin uutuuspeli. Golf-serkkunsa tavoin se on helppoa arcademailailua, jossa ei liikoja lyöntimahdollisuuksia ole. Käytössä on kolme lyöntityyppiä: peruslyönti, stoppari ja koholyönti.
Uratila on homman juju tässäkin pelissä. Voitoista saa uusia kenttiä, tuomareita ja pelaajia. Pelihahmot ovat japanilaiseen tapaan ilmeikkäitä ja persoonallisia, ja niitä voi mukauttaa uusilla vaatekerroilla koulupukukin on totta kai mukana, japanilaisia kun ollaan.
Uratila on kuitenkin liian helppo, sillä peruslyönnillä etenee voitosta voittoon. Pelasin 15 ottelua, ennen kuin hävisin ensimmäistäkään erää.
Nelinpelikään ei pelasta
Toinen suuri surkeus on nelinpelin pelaaminen. Mikäli joudut pelaamaan koneen kanssa, varaudu repimään pelihoususi, sillä pelikumppanisi ei tosiaankaan ole mikään älypelaaja. Välillä se lyö pelkkiä hutilyöntejä. Sama koskee tosin myös tekoälyvastustajia läpi otteluiden. Niiden lyönnit ovat toisinaan täysin järjettömiä, ja pelaajalla on helppo homma lämäyttää pallo vapaalle takakentälle.
Everybodys Tennis on hetken viihdyttävää arcadetennistä, jonka elinkaari on kuitenkin lyhyt. Siitä puuttuu täysin syvyys, joka tekisi siitä edes jollain tapaa järkevän julkaisun PS2:lle PSP:llä tämä olisikin sitten hauskempaa huvia esimerkiksi työmatkoilla. Peli on parhaimmillaan kavereiden kanssa, sillä yksinpelistä on iloa lähinnä perheen pienemmille.
Erityismiinus pitää antaa totaalisen metsään menneestä suomennoksesta. Käännöspeleissä on usein oikeakielisyysongelmia, mutta Everybodys Tennis nostaa epäonnistumisen uudelle tasolle. Ässäpalautus, vastavoima ja ylivalta ovat kyllä hienoja sanoja, mutta pelissä niissä ei ole järjen hiventäkään.