Metsästys on murhaa
”Ehtikö se suojakenttä laueta? Jäikö se kiinni?” ”Ei sitä näy missään.” ”Tuolla jossain se Pyykkönen on, ja varmasti nauraa meille.” Ei muuten naura.
Pelaajan toimituksen ensimmäinen yhteinen Evolve-matsi pelattiin onneksi täysin vääräoppisesti. Minä olin hirviö ja muut sitä metsästäviä ihmisiä, mutta olimme silti samalla party chat -äänikanavalla. Korviin kuuluvista kiljaisusta kävi nopeasti selväksi, ettei pelin kumpikaan osapuoli ymmärrä toisen tuskia. En nimittäin ollut suojakentän ulkopuolella, vaan kärvistelin sen vankina, syvällä pusikossa ja kädet täristen ohjaimella.
Shear-planeetta on universumin vähiten houkutteleva paikka. Uudisasukkaat ovat tunkeneet itsensä planeetalle, jonka jokainen elämänmuoto on kauhuleffasta. Kaislikossa suhistelevat lihansyöjäapinaliskot, dinosaurukset ja ravintoketjun ykköset eli lihaa syödessään supervauhdilla kasvavat hirviöt. Ihmisen keskimääräinen elinaika olisi tällä hupipallolla vartin luokkaa ilman kahelia palkkasoturijoukkoa, joka jahtaa galaksin vaarallisinta riistaa kaiken järjen vastaisesti.
Evolvea odotellessa arveltiin, että epäsymmetrinen ja kilpailuhenkinen moninpeli, jossa yksi pelaajista ohjaa monsteria ja loput sotilaita, olisi kilpailua hirviöksi pääsystä. Totuus on toisenlainen, ja kuten ensimmäinen ottelumme jo näytti, kumpikin toisiaan tappavista tahoista pitää toisiaan täysin epäreiluina.
Pelille nimensä antava evoluutio on hirviön kolmivaiheinen kasvutarina tykinruoasta Godzillan ja Predatorin risteymäksi, ja se on kivulias matka. On pakko pyöriä ympäri kenttää hätäkakka hännän alla ja toivoa, että vastustajat ovat tarpeeksi taukkeja metsästämään yhtenä joukkona. Jos viholliset jakautuvat kahdeksi partioksi, kaikki evästauot raatojen ääressä keskeytyvät pyssyjen laulantaan. Tuntuu, että perässä on sadististen koulukiusaajien jengi, jota alkaa vihata todella nopeasti.
Rakettirepuilla syöksyilevien metsästäjien näkökulmasta hirviö on likainen pelkuri, joka kynittää pitkin metsiä kuin pikkuvarpaista silmämuniin doupattu sadan metrin sprintteri. Sitä täytyisi hidastaa kaikin keinoin, kuten kannettavilla voimakentillä ja nukutusnuolilla. Kolmosvaiheessa roolit vaihtuvat ja täytyy rukoilla, että olio kaatuu, ennen kuin se on jyrännyt tiimin.
Evolve on Turtle Rockin aiempia Left 4 Dead -pelejäkin kauempana satunnaispelaajien räiskeestä. Sitä ei voi sisäistää välittömästi, sillä ruudulla tapahtuu liian paljon. Se ei ole välittömästi palkitseva, vaan hätäily tuomitsee häviöön. Se ei ole edes parhaimmillaan irrallisena satunnaismatsina, sillä paljon kiinnostavampaa on runnoa läpi viiden kartan Evacuation-kampanjoita, joissa voittaja saa erikoisapua seuraavaan mättöön.
Metsästäjäpuolella selviytyminen edellyttää saumatonta ja mielellään ääniviestinnän tukemaa ryhmätyötä. Pelaajien ja hirviöiden taitotasojen tasapainosta riippuen yksittäinen matsi voi olla platinatason äksöniä tai juurihoidon veroinen kokemus. Perus-Goliath ottaa pataansa joka toinen kerta, mutta kyvyiltään ovelampi Wraith vastaan neljä toisiaan tuntematonta jantteria on kuin asettaisi Freddy Kruegerin nyrkkeilymatsiin esikoululaisten kanssa.
Turtle Rockin taito näkyy hirviöiden ja pelaajien kykyjen suunnittelussa. Kolme valmista hirviötä tarjoavat kaikki hyvin erilaisen taistelutyylin. Goliath on suoraviivainen höyryjyrä, joka jyrää kimppuun ja loikka sitten pois uutta iskua varten. Cthulhumainen Kraken leijuu vapaana maaston kahleista ja manaa niskaan ukonvaajaa. Kuvaavaa on se, että eniten valitusta kerää suhteellisen heiveröinen Wraith. Se kykenee liikkumaan salamannopeasti sekä piiloutumaan ja luomaan hämäysversioita itsestään, eli kokonaisuutena se hallitsee taistelukenttää ja sitä, missä taistelu tapahtuu. Se on muiden hirviöiden kohdalla metsästäjien päätettävissä.
Team Fortress 2:ta muistuttavat, täysin liioitellut avaruusmosurit tarjoavat nekin vaihtelua neljässä eri hahmoluokassa. Ryhmän onnistumisen kannalta elintärkeitä ovat muut pystyssä pitävä Medic ja hirviön liikkuvuutta rajoittava Trapper, mutta kipua jakavan Assaultin ja yleistä apua tarjoavan Supportin on myös syytä tietää, mitä tekevät. Jokaisesta eri hahmoluokasta on pelattavissa erilaisia versioita, jotka vaativat monesti täysin erilaista pelityyliä keskenään. Pelaajia voi pitää hengissä parantavalla sädepyssyllä tai terveyskranaateilla, mutta lääkärin suosittu alaluokka Lazarus jättää paikkailun vähemmälle. Sen sijaan hän kykenee elvyttämään kuoliaaksi hakatut ja piiloutumaan henkilökohtaisella häivekentällään. Se antaa tilaa pelityylille, jossa ehtii naputella reikiä hirviön nahkaan kiikarikiväärillä.
Pelikokemukset eri puolilla ovat todella niin erilaisia kuin kuulostaakin. Metsästäjänä on ajettava koko ajan joukkueen asiaa, mutta vastapainoksi taitavat pelaajat voivat paikata heikompien suorituksia ja kaikki kokevat yhteistä onnistumisen tunnetta. Hirviönä on yksin vastuussa kaikesta, ja vihollisten erikoiskykyjen määrä tuntuu suorastaan epäreilulta. Kentätkin tuntuvat metsästäjinä luonnonpuistoilta ja hirviönä komeroilta, joissa ei mahdu kääntymään, ennen kuin joku alkaa liekittää pyssyllään. Monsterilla on sen vastapainoksi voiman tunnetta, ja monet metsästäjien pyssyt ovat oudon nössöjä tussareita. Vastuksenhaku asettaa pelaajat teoriassa haluamiinsa rooleihin jokaisen määrittämässä suosittuusjärjestyksessä, mutta todellisuudessa sitä viidenneksi mieluista roolia saa pelata turhankin usein.
Audiovisuaalisella puolella Turtle Rock tietää mitä tekee, sillä oliot, hirviöt ja aseet paljastavat jo ulkonäöllään luonteensa tai toimintaperiaatteensa. Testasimme peliä sekä konsoleilla että tietokoneella, ja konsoliversio näyttää graafisesti jopa ihmeen hyvältä. Valitettavasti konsoleilla ruudunpäivitys ei ole läheskään niin tasaista kuin nopeatempoinen ja hyvin kilpailuhenkinen peli vaatisi, ja esimerkiksi Jurassic Park 3:n lentoliskoineen mieleen tuova Aviary-kenttä nykii aivan anteeksiantamattomalla tavalla. Jos pelikoneen voi valita, on pc selvä valinta.
Evolve oli minulle erikoinen, kunnianhimoinen ja kovin ristiriitainen peli. Erityisesti hirviönä pelaaminen on jotain uudenlaista, jota ei voi kuvata vain peli-ilon kaltaisilla sanoilla. Se on raivostuttavaa, ahdistavaa, stressaava, hätäistä ja voiton myötä äärimmäisen palkitsevaa. Siksi on sääli, että lopuksi on tuotava esille ongelmia itse pelin ulkopuolelta. Julkaisija 2K Gamesin ratkaisu muuntaa Evolve ylihintaisten ”mikromaksujen” markkinapaikaksi ja rajata neljäs hirviöistä, Behemoth, vain ennakkotilaajien tai lompakkoa raottavien iloksi ylittää kevyesti sietokynnykseni, joka on kasvanut erinäisten free to play -pelien parissa melkoisen korkeaksi. Niinpä haukkaan pelin arvosanasta pisteen verran pois ja kutsun sitä luonnonvalinnaksi.
7/10
Kilpailuhenkisessä ja hermoja jyrsivässä toimintapelissä heikot ja yhteistyökyvyttömät kaatuvat elon tiellä.
Janne Pyykkönen