Alkuperäinen Eye of Judgment oli osa Sonyn huikeaa innovaatiovyörytystä PlayStation 3:n julkistustilaisuudessa vuonna 2005. Toimittajat söivät firman kädestä ja ihmettelivät kilpaa kameran avulla toimivaa keräilykorttipeliä. Suunnitelmien vastaisesti peli kuitenkin myöhästyi uutuuskonsolin julkaisusta, ja arvostelut jakautuivat kahtia. Osa toimittajista oli edelleen uudesta teknologiasta innoissaan, osa ymmärsi tarkastella kokonaisuutta.
Magic: the Gathering -tyylisten oikeiden keräilykorttien lukeminen PlayStation Eye kameralla oli hankalaa ja tämä pakollinen lisälaite nosti myös hintaa. Myöskään yksinpeliin ei ollut panostettu. Keräilykorttipelinä Eye of Judgment oli silti onnistunut: säännöt toimivat, korttivalikoima kiinnosti ja lisäpakat koukuttivat. Tähän ei vain tarvittu konsolia tai kameraa.
PSP:n Eye of Judgment Legendsissa kameran tarve on poistettu. Nyt taistellaan näytöllä ja vieläpä kannettavassa muodossa. Yksin houkutellaan pelaamaan tarinatilan avulla. Epäilyttävän sellaisen. Raamattua häikäilemättömästi lainaava juoni sisältää jopa J:llä alkavan maan päälle palaavaksi odotetun pyhän hahmon. Ettei vain jäisi epäselvyyksiä kenellekään. Uskovaisille mannaa taivaasta, muille ei niinkään.
Pelinä Eye of Judgment on lyhyesti kuin monimutkainen kivi-paperi-sakset-peli. Kaksi pelaaja latoo pakoistaan kortteja kentälle. Kortit edustavat hahmoja ja taikoja, ja kentällä olevat ruudut erilaisia elementtejä, kuten maata, metsää tai tulta. Taistelun voittaa viisi yhdeksästä ruudusta vallannut pelaaja.
Taistelu ja korttien kerääminen on edelleen kivaa, mutta vieläkin tuntuu, että tämä toimisi paremmin kasvotusten ja oikeilla korteilla. PSP tukee toki ad hoc- ja internetpelaamista. Näin korttitaisto on hauskinta, sillä konsoli on vastustajana vaikeustasoltaan ärsyttävän ailahteleva.
Legends ei ole varsinaisesti huono. Se on ehdottomasti onnistuneempi kuin alkuperäinen peli. Samalla se on kovin väritön käännös, jonka ainoa todellinen uutuus on kristinuskoa myyvä tarinatila.