Ensi kertaa formulan ratissa
Codemastersin F1-pelisarjalla alkaa jo ikä painaa. F1 2014 on kerännyt valtavasti nuhteita siitä, ettei se oikein ole ottanut tarvittavia kehitysaskelia sarjan edellisiin osiin nähden. Tällaista kritiikkiä ei tässä arviossa kuitenkaan pääse eikä joudu kuuntelemaan, sillä olen täysin ensimmäistä kertaa pelaamassa oikeastaan mitään formulapeliä.
F1 ei ole ollut minulle koskaan suuri intohimon aihe. Olin toki tv:n ääressä Mika Häkkisen voittaessa ensi kertaa MM-pokaalin ja katsonut muutaman kerran kisoja puoliväkisin jonkun intoilevan tuttuni takia. Yleensä en kuitenkaan jää seuraamaan kisoja paria minuuttia pidempää, jos kanavasurffaillessa formulat osuvat ruutuun.
Tietyllä tavalla F1-peliin tarttuminen jopa pelotti, varsinkin kun siitä pitää kirjoittaa arvostelu, enkä voi vain parin kierroksen osaamattomuuden jälkeen nostaa käsiä ilmaan. Nyt on pakko päästä peliin sisälle ja oppia pelaamaan sen verran, että saan siitä muodostettua jonkinlaisen mielipiteen.
F1 2014 on untuvikolle melkoisen vaikea peli. Pelasin pelin tarjoaman harjoituskierroksen, jonka jälkeen peli itse sääti minulle kaikkein helpoimman vaikeustason. Peli jarruttaa puolestani ja avittaa käännöksissä. Tätä en tietenkään itseäni kunnioittavana pelaajana voinut hyväksyä, joten heitin kaikki avut pois päältä. Auto lähti hanskasta heti kun hipaisinkaan ohjainta. En vain päässyt jyvälle siitä, milloin pitäisi jarruttaa ja miten mutkaan ajetaan.
Lähdin suosiolla kesken kisan pois ja hyppäsin ratin taakse aika-ajotilassa. Yksin radalla on huomattavasti helpompaa kuin 21 muun autoilijan kanssa. Silti aikani jäivät pelin asettamista tavoitteista harjoittelunkin jälkeen lähes kymmenen sekuntia. Noin 25 kierrosta myöhemmin aloin kuitenkin parantaa aikojani tasaisesti ja ajaa lopulta kohtuullisen hyvin. Aloin viimein olla valmis Grand Prix -uran pariin.
Uratilassa edetään pitkälti oikean maailman formulasirkuksen tavoin. Ensin rataa harjoitellaan ja sopivia säätöjä haetaan, sitten suoritetaan aika-ajot, minkä jälkeen varsinaiseen kisaan lähdetään siitä ruudusta, johon omat rahkeet aika-ajoissa riittivät. Harjoitukset ja aika-ajot nielevät jo yksistään melkoisen paljon aikaa, mutta niiden kunnollinen suorittaminen on pakollista, sillä ilman sopivia säätöjä ja radan perusteellista oppimista ei menestystä kisassa tule.
Säädöt ja varikkostrategiatkin ovat iso osa pelissä pärjäämistä. Niiden miettiminen vaatii kuitenkin F1-tuntemusta ja kokemusta peleistä sen verran, ettei se ollut ainakaan itselleni kaikkein nautinnollisin osa kilpa-ajajan uraani.
Kilpaileminen on harvinaisen armotonta puuhaa. Pienetkin virheet pudottavat sijoitusta, ja jostain kymmenenneltä sijalta on jo hyvin vaikea saada itseään nostetuksi kärkipisteille. Tämä käy hermoille erityisesti, jos pelaa täyspitkiä kisoja. Yhteispisteissä jokainen saatu pojo on tärkeä, mutta kyllä se vaan korpeaa taistella itsensä edes jonkinnäköisille sijoille, kun kärki kaahaa jossain kaukana ulottumattomissa. Ajan takaisin kelaaminen ja sitä kautta virheiden korjaaminen taas on sitä samaa nössöilyä kuin ajoapujen käyttö.
Kuitenkin kisasirkukseen sisäänpääsemisen jälkeen F1 2014 on peli, jota haluaa pelata ja jonka salat haluaa oppia. Ajomalli on yllättävän koukuttava, ja täydellisesti vedetyt mutkat tuovat äärimmäisen suurta tyydytyksen tunnetta – erityisesti, kun oppiminen on käynyt vaikean tien kautta.
F1 2014 oli minulle hyvin positiivinen kokemus, joka toi paljon suuria tunteita. Välillä ohjain lensi seinään ja kone sammui pariksi tunniksi. Toisinaan taas poksautin samppanjan auki ja suihkutin sitä ympäriinsä juhlien suurta voittoa.