Bilepelejä arvosteltaessa yksinpeliä ei oikeastaan pitäisi edes pelata. Näin on Facebreakerinkin tapauksessa. Yksinpeli on ainoastaan treenausta moninpeliä varten, joka onkin pelin kevyesti tärkein osa-alue tässä pelissä. Varoituksen sana: jos sinulla ei ole kavereita, Facebreaker ei ole sinua varten. Toki pelissä on myös asianmukaiset nettipeliominaisuudet, mutta kun on yleisessä tiedossa, ettei mätkintä oikein toimi verkossa, voi verkkopelinkin rinnastaa suoraan yksinpeliin: se on pelkkää treenausta. Bilepelit pitää kyllä muutenkin pelata niin, että vastustajaa pääsee voiton jälkeen tylyttämään kasvotusten.
Lie, cheat and steal
Osa pelaajista valittaa usein, ettei peleissä ole tarpeeksi haastetta. Facebreakerin kehittänyt EA Canada on ottanut valitukset tosissaan. Aluksi jopa helpoin vaikeusaste pistää turpaan niin pahasti, että tekisi mieli lopettaa pelaaminen kokonaan. Kun on oppinut alkeet pelin erittäin syvällisestä torjunta- ja vastaiskumekaniikasta, alkaa tuloksiakin syntyä, mutta heti kun vaikeusastetta nostaa, alkaa tekoäly huijata ja silloin meinaa ohjain lentää seinään. Tekoäly torjuu käytännössä kaikki mahdolliset iskut, arvaa kaikki pelaajan strategiat ja heittelee vastaiskuja, joita kukaan ei voi torjua. Facebreakerin yksinpeli oli minulle melkoista tuskaa ja hampaiden kiristelyä, mutta moninpeli on edelleen niin mukavaa hommaa, ettei yksinpelistä varsinaisesti viitsi rokottaa.
Facebreakerissa on kattavat nyrkkeilijän luontiominaisuudet. Omalle ottelijalle voi lisätä omat kasvot Live Vision -kameraa käyttäen. Useista yrityksistä huolimatta Live Vision ei tehnyt naamastani yhtään minun näköistä 3d-mallia. Loppujen lopuksi ottelijan kasvon muodot muistuttivat hieman omiani joiltain osin, mutta ei luomaani hahmoa millään tunnistanut esikuvakseen. Kameran kanssa leikkiminen on kuitenkin hauskaa, ja ehkä oikeanlaisella valotuksella tai paremmalla naamalla olisi saanut aikaan osuvampia tuloksia.
Normaalia monipuolisemmat mättöjuhlat
Facebreaker erottuu lopulta muista bilemätkinnöistä sen mainitun syvyytensä ansiosta. Pelissä on kaksi peruslyöntinappulaa, joilla voi toteuttaa useita erilaisia iskuja. Nappulaa pohjassa pitämällä iskua ladataan, ja näin aikaan saa tehokkaampia iskuja. Samat napit torjuvat myös iskuja, joten jännittäessä kovaa iskua nyrkkeilijällä on samalla automaattisesti suojaus päällä ylä- tai alaruumiille. Näin pelin iskujen vaihto osoittautuu erityisen toimivaksi, mutta täydellisyyttä se lähentelee, kun otetaan käyttöön haybreaker-isku, joka menee aina suojauksesta läpi, mutta on äärimmäisen hidas toteuttaa. Pelissä on myös heittonappula, jolla vastustajan saa kätevästi kulmaukseen.
Erityisen hienoa pelissä on se, että pelkästään nappeja hakkaamalla pelaaminen on hauskaa, mutta niiden alta löytyy syvällinen pelimekaniikka, joka pitää pelin hengissä ja aina yhtä tuoreena. Facebreakerin iskujen vaihto on kuin suoraan parhaasta kung fu -elokuvasta, jonka hahmot ovat ylivedettyjä voodoo-poppamiehiä, lihaskimppuja ja japanilaisia lolita-typsyjä.
Jos pelin tekoälyvastustajat olisivat edes hieman reilumpia, olisi arvosanakin pykälän korkeampi. Tällaisenaan EA:n bilenyrkkeily jää puhtaaksi moninpeliksi kavereiden kesken.