Far Cry 2

Far Cry 2 olisi voinut olla eräs vuoden parhaista peleistä.

2.10.2011 16:07

Kenellekään tuskin tulee enää yllätyksenä, että Afrikka on mälsä paikka. Nälänhädän ja kurjuuden lisäksi mantereelle lähtijät altistuvat mitä ihmeellisimmille taudeille sekä suunnilleen kahden viikon välein tapahtuville aseistetuille konflikteille.

Näin käy myös Far Cry 2:ssa , joskaan ei vahingossa. Pelaaja lähetetään keskelle kuuminta Afrikkaa päättämään veristä konfliktia, jonka pyöriä pyörittää Sakaalina tunnettu asekauppias. Ennen kuin tämä viidakkokirja on luettu, matkaan mahtuu monta kommervenkkia.

Vaikka Far Cry 2 on nimeltään jatkoa muutaman vuoden takaiselle viidakkoseikkailulle, muita yhtymäkohtia ei juuri löydy. Vaikka alkuperäinen peli tarjosikin avointa kenttäsuunnittelua ja pelaamisen vapautta, se oli silti tiukan tehtäväpohjainen peli: kulje pisteestä A pisteeseen B, etene seuraavaan kenttään. Moisesta ei ole jatko-osassa tietoakaan, vaan pelaaja saa vapaasti suhailla ympäri Afrikan maita ja mantuja etsien ikävyyksiä ja tekemistä.

Hiekkaa ja aurinkoa

Niin kutsutut hiekkalaatikkopelit ovat konsolipuolella vielä suhteellisen uusi juttu, mutta pc-miehet ovat pelailleet niitä jo vuosia. Näiden vuosien aikana on käynyt selväksi, että hyvänä puolena jokainen voi peleissä tehdä itse oman hupinsa. Huono puoli taas on se, että jokaisen pitää näin myös tehdä. Mitään ei kanneta lautasella naaman eteen, ja juoni jää useille pelaajille melkoiseksi mysteeriksi.

Far Cry 2 ei peittele juuriaan, vaan tekee pelaajalle alusta alkaen selväksi, mistä on kyse. Noin puolen tunnin harjoitteluosio opettaa pelaajalle Afrikassa selviytymisen perusteet: mistä hankitaan aseita, mistä ajoneuvoja. Miten valloitetaan turvapaikkoja ja mistä voi ostaa lääkkeitä sisuskaluja nakertavaa malariaa vastaan. Tämän ja alueen tärkeimpien henkilöiden esittelyn jälkeen ruudulle ilmestyy tyly ilmoitus: ”Tehtäväsi on tappaa Sakaali. Muita tehtäviä saat alueen eri puolueilta. Hauskaa matkaa!”

Monella menee tässä kohtaa helposti sormi suuhun, eikä syyttä. Pelialue on suunnaton, ja kartalta löytyy lukuisia täpliä, jotka osoittavat erilaisia kiinnostavia paikkoja. Tuntematon maa on kahden vallasta kamppailevan sotilasjoukon kiistan kohteena, ja molemmat ovat pystyttäneet miltei joka tien mutkaan omia tarkistuspisteitään ja linnakkeitaan, jotka pitävät huolen siitä, ettei taistelun puute pääse iskemään.

Syvemmistä koloista löytyy mitä ihmeellisimpiä varjoryhmittymiä, joilla on omat intressinsä alueella. Tätä kautta pelaaja tapaa myös tulevat parhaat kaverinsa, joilta saa tehtävien ohella seuraa ja konkreettista apua. Kaverinsa voi nimittäin soittaa tiukan paikan tullen antamaan tulitukea, ja viimeistään pelaajan itsensä tuupertuessa kaverit kurvaavat kumit ulvoen paikalle pelastamaan tätä vihollisten kynsistä. Vastapainona he haluavat huomiota ja apua omiin ongelmiinsa.

Hauskana ominaisuutena useiden tehtävien tavoitteet heittävät suoraan keppiä muiden ryhmittymien pinnoihin. Saatuaan tehtäväkseen vaikka väijyttää maahan tunkeutuvan erikoisjoukkojen iskuryhmän, pelaaja voi saada puhelimeensa pirautuksen muiltakin alueen tahoilta. Mitä jos et tappaisikaan ryhmää, vaan varastaisit heidän tarvikkeensa? Toinen porukka taas haluaa, että pelaaja johdattaa kommandot heidän omien vihollistensa luo. Ketä autat, ketä kuuntelet? Kaikkia ei voi miellyttää ja kaunat kestävät Afrikassa pitkään.

Afrikka haisee

Paperilla Far Cry 2 kuulostaa mitä huikeimmalta softalelulta. Tarjoaahan se kuitenkin pelaajan temmellyskentäksi jättikokoisen palan Afrikkaa, jossa aiheuttaa yleistä pahennusta. Parhaimmillaan näin onkin.

Monet pelin varsinaisista runkotehtävistä toimivat upeasti ja ottavat täyden hyödyn irti vapaan pelialueen mahdollisuuksista. Miten esimerkiksi kävisit murhaamassa paikallisen kuninkaan tämän linnakkeessa? Napsitko vartijoita läheiseltä kukkulalta tarkkuuskiväärin kanssa? Teetkö rynnäkön pääportista haulikon avulla? Yritätkö räjäyttää pitkin linnoitusta ripotellut ase- ja bensalastit taivaan tuuliin? Kaikki toimivat, eivätkä potentiaaliset vaihtoehdot edes rajoitu näihin kolmeen.

Nokkela pelaaja saakin savannimatkastaan irti paljon, mutta täysin ongelmaton ei hänenkään matkansa ole. Pelaaminen on nimittäin monella tavalla turhan rasittavaa. Afrikassa voi liikkua jalan, autolla tai jokiveneellä. Valitsi tavakseen minkä tahansa, ikävyyksiin törmää usein.

Kuten jo mainitsin, miltei jokaisessa risteyksessä sijaitsee jonkun ryhmittymän vartiopiste. Kanssakäyminen vartijoiden kanssa on rajattu vain räiskintään, joten jokaisesta pitää taistella tiensä läpi. Mikäli edessä on vaikka siirtyminen kartan laidasta laitaan, tämä tarkoittaa puolen tunnin rupeamaa, jonka aikana ei saa tehdä muuta kuin räiskiä tarkastuspisteitä ja välissä korjata autoaan. Kiertää ei voi, koska laajojen savannien sijaan Afrikka koostuu vuoriston tai tiheän viidakon reunustamista putkista.

Peli yrittää myös mallintaa taistelukentän riemuja erilaisen romuraudan välityksellä. Priimakamaa saa käsiinsä vain asekauppiailta, taistelukentältä poimitut aseet ovat ruosteisia romuja, jotka ampuvat mihin sattuu ja jumittuvat vähän väliä. Hyvä idea, mutta käytännössä tämä tarkoittaa jälleen turhaa juoksemista tehtävänantajan luota asevarastolle ja sitten kohdepaikalle suorittamaan tehtävää.

Rasitusten trio korvataan sinänsä hyvällä loukkaantumissysteemillä. Tiettyyn pisteeseen saakka pelaaja voi tilkitä haavojaan maagisilla parannusruiskeilla, jotka nostavat kestopisteet kattoon. Kun mennään tämän haamurajan alle, kunto heikkenee jatkuvasti ja nopeasti – tarvitaan ensiapua. Tylyissä animaatioissa pelaaja kaivaa luotia käsivarrestaan ja painaa törröttäviä luita takaisin lihan alle. Ongelma onkin se, että jos joku sattuu tämän aikana ampumaan pelaajaa, hoito keskeytyy ja kuolema on miltei varma.

Koska tekoälyn soturit ampuvat vaikka ruosteisella pumppuhaulikolla tarkka-ampujan tehokkuudella, tämä johtaa hyvin nopeasti suunnattomaan turhautumiseen.

Kokeile kuitenkin

Far Cry 2 on harmillinen tapaus. Se olisi voinut olla eräs vuoden parhaista peleistä, mikäli kehitystiimi olisi jaksanut viilata sitä vielä kerran. Nyt reunat ovat sen verran rosoiset, että moni luultavasti turhautuu ja pelästyy pois pelin äärestä näkemättä edes murto-osaa sen monikymmentuntisesta potentiaalista. Enkä syytä heitä.

Rasittavan pelattavuuden ohella Far Cry 2 ampuu itseään jalkaan hiekkalaatikkopelien perusongelmalla: kaikki on niin kauhean geneeristä. Kymmenet ja taas kymmenet tehtävät eivät paljoa lohduta, koska niistä suurin osa on identtistä ja mitäänsanomatonta huttua.

Kaikesta huolimatta pelissä on kuitenkin sitä jotain. Vaikka useimmat testisessioni päättyivät itkupotkuraivareihin ja tykyttävään verisuoneen, parin tunnin päästä suhailin taas savanneilla. Peli on siis kokeilemisen arvoinen, mutta ei varmasti tule olemaan koko kansan herkkua.

Moninpelin hurmaa

Pelin kenttäeditorista löytyy vääntöä. Sen avulla voi vapaasti muokata maastoa korkeudesta lähtien sekä sijoitella ympäristöön haluamallaan tavalla aseita, vihollisia ja moninpeliin tarvittavia syntymäpaikkoja. Kun se maailman paras – tai huonoin – kartta on valmis, sen voi lähettää Ubisoftin serverille muiden ihmeteltäväksi, kommentoitavaksi ja ladattavaksi.

Far Cry 2:n nettipeli on kuin yhdistelmä omaperäisiä ideoita ja muiden parhaita keksintöjä. Hahmoluokat ja Call of Duty 4 tyyppinen kokemussysteemi tarjoavat ainakin periaatteessa pohjan pitkäjänteiselle pelaamiselle, kun taas yksinpelistä tutut ideat antavat peliin omaa väriään. Nähtäväksi jää, miten tekniikka toimii ja pelaajia löytyy – kumpaakaan ei arvostelukappaleella saanut testattua.

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:7]

Kovin osuvasti tapahtumapaikkaansa nähden Far Cry 2 on hiomaton timantti. Useimmiten leuat loksauttavan upeat maisemat jaksavat viehättää silloinkin kun tuntuu siltä, että ympäristö saisi olla paljon kompaktimpi. Miikka on täysin oikeassa siinä, kuinka tehtäviä rasittaa se, että jo kohteeseen matkaaminen on tehtävä sinänsä lukuisten tarkastuspisteiden muodostuessa aina taisteluiksi, joissa henki voi lähteä helposti. Tämä on peli, jota ei välttämättä jaksa pelata pitkissä sessioissa, vaan turhautuminen pakottaa lopettamaan pelaamisen, mutta jonkin ajan kuluttua savannit kutsuvat taas.

Juoni sopii alkuasetelmiin paremmin kuin uskalsin odottaa, mutta päähahmollaan ei saa luotua oikein minkäänlaisia siteitä muihin hahmoihin. Kaveritkin jäävät melkoisiksi pahvinaamoiksi eikä voi olla huomaamatta, että lähes kaikki läpänheitto tapahtuu talojen sisällä ja loppujen lopuksi tarinaa kuljetetaan hiukan kömpelösti.

Silti, tulitaisteluissa on mukavan räkäinen ja vaarallinen fiilis, ja yllättäviä tilanteita sattuu aina silloin tällöin. Nämä osoittavat, että parhaimmillaan Far Cry 2 on kiehtova ja jännittävä peli. Kenttäeditori on sekin fantastinen lisä.

6/10
Lisää luettavaa