Far Cry 4 / Arvostelut / pelaaja.fi

Far Cry 4

5.12.2014 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
1

Pakanajahdissa

Far Cry 4 on tuorein teos Ubisoftin genre- ja pelisarjarajoja rikkovassa katalogissa, jonka peleissä seikkailijat koheltavat valtavassa avoimessa maailmassa paljastaen sumun verhoamalta kartalta hirvittäviä määriä sivutehtäviä ja sisältöä.

Tällä kertaa pääosassa ei ole auto tai vihainen ranskalainen, vaan hämmentynyt amerikkalainen. Kovin Nepal-henkisestä pienestä vuoristomaasta kotoisin oleva äiti toivoi, että poika kävisi levittämässä hänen tuhkansa kotimaahan, ja niin miekkonen löytää itsensä vuoristobussista paikallisten asukkaiden keskeltä.

Ei siinä ehdi pelaajakaan kissaa sanoa, ennen kuin paikallisen armeijan hirmujoukot jo tykittävät bussia kumoon rynnäkkökivääreillään ja itse paikallinen diktaattori liehittelee pelaajaa riveihinsä. Pelihahmon äiti ja isä eivät suinkaan olleet mikään tavallinen uusamerikkalainen perhe, vaan Kyratin vastarintaliikkeen perustajat. Heidän hommansa jäi kesken, sillä maa ei ole vapaa. Mutta ehkä se voisi olla, jos pelaaja jaksaa juosta läpi hirveän määrän tehtäviä.

Far Cry 4:ää voisi parhaiten luonnehtia Far Cry 3:ksi, mutta eri numerolla. Yhtäläisyydet ovat valtavia. Toki edellinen peli sijoittui trooppiseen paratiisiin, kun taas nyt seikkaillaan kylmässä vuoristossa. Vaikka tällaiset kosmeettiset muutokset tuovatkin peleihin pieniä eroja ja muutakin pientä kehitystä on tapahtunut, pelikokemus tuntuu alusta saakka tutulta.

Tarjolla on valtava sumun peittämä pelialue, jossa löytäjäänsä odottavat lukemattomat paikat ja salaisuudet sekä niihin liittyvät tehtävät. Ennen kuin voi tehdä juttuja, täytyy hälventää sumua kartalta kiipeilemällä radiomastojen huipulle sabotoimaan diktaattorin propagandalähetyksiä. Kuten kaikki pelanneet huomaavat, samalla periaatteella toimii Far Cry 3:n lisäksi myös noin 90 prosenttia Ubisoftin modernista pelituotannosta.

Kehitystiimi ei siis voita pisteitä omaperäisyydellään, mutta ei se liene koskaan ollut tavoitteenakaan. Niin Ubisoft kuin pelaajatkin tietävät, mitä peliltä odotetaan. Kysymysmerkki seisookin sen perässä, onko peli tällä kertaa laadukasta avoimen maailman kohellusta vai ei.

Far Cry 3 oli aikanaan ristiriitainen paketti. Sen pelattavuus oli ratkiriemukasta, mutta tarina kaikkea muuta. Peli heitti aluksi tiskiin todella kiinnostavan pääpahiksen ja monia kutkuttelevia juoniviritelmiä, eikä sitten ottanut edes puolta hyötyä irti kaikista. Pääpahis lähti tarinasta hyvissä ajoin ennen loppua, ja sitten mentiin juuri niin tylsään ja kliseiseen suuntaan kuin mennä vain voi. Kun vielä muistetaan päähenkilö kavereineen, joita olisi kaikkia halunnut motata kovaa ja useasti, Far Cry 3:n tarinaa ei voinut kehua.

Jatko-osa pärjää paremmin. Päähenkilö on sympaattisempi, ja radion kautta herjaava suuruudenhullu pahis Pagan Min puolestaan on mukavan inhottava. Tarinakin toimii – ainakin pääasiassa. Diktaattoria vastustavasta vastarintaliikkeestä ei välttämättä revitä Oscar-tason materiaalia, mutta kunhan odotuksensa kalibroi Michael Bay -tasolle eli odottaa peliltään mukavaa ryminää, kaikki toimii. Mukaan mahtuu toki paljon oikeastikin kivaa sisältöä, kuten vaikka pelaajan kotitilalla kämppivät new age -hipit, jotka pakkosyöttävät pelaajalle huumeita ja pistävät tämän sitten tekemään hämäriä tehtäviä sulavien Alppien ja kiehuvan taivaan alla.

Toimiva tarina on hyvä juttu, sillä jo alusta saakka oli selvää, että Ubisoftin väki saisi tehdä ylitöitä pilatakseen Far Cry 3:ssa tehokkaasti koukuttaneen peruspelattavuuden. Näin ei olekaan käynyt, vaan pelattavuus toimii edelleen kympillä ja on selvästi se suurin koukku, jolla Far Cry 4 ainakin minua mukanaan roikotti.

Kuten aina ennenkin, tarinatehtävien ohella on tarjolla valtavat määrät muuta sisältöä erilaisten tehtävien, aktiviteettien, kerättävien juttujen ja löydettävien salaisuuksien muodossa. Peruspelattavuus menee näin: heittääkseen Pagan Minin vuoren laelta rotkoon (tämä oli vertauskuva) pelaajan täytyy vääntää Kyrat hänen otteestaan kylä kylältä ja tukikohta tukikohdalta. Siinä sivussa sitten metsästetään sukupuuttoon puolet Kyratin eläinlajeista suurempien reppujen ja ammusvöiden toivossa, pysäytellään ja ryöstellään saattueita, murhataan sanansaattajia, puolustetaan linnakkeita, suojellaan ihmisiä tappajaeläinten hyökkäyksiltä ja niin edelleen.

Far Cry 4 on niitä pelejä, joiden tarinan voisi huoletta sivuuttaa ja silti nauttia pelistä täysillä, koska hetkestä toiseen vaihtuva pelattavuus on show’n selkeä johtotähti. Itse pelasin hiiviskelevän salamurhaajan roolissa vaimennettujen aseideni ja jousipyssyni kera, mutta yhtä hyvin olisin voinut varustautua konekiväärillä ja kranaatinheittimellä. Erilaiset tyylit toimivat ja hyvin toimivatkin.

Minulle paras esimerkki Far Cry -pelien vahvuuksista on keskeisin tarina-aktiviteetti: tukikohdan valtaus. Ideana olisi murhata kaikki sen asukit, minkä jälkeen vastarintaliikkeen urhot karauttavat paikalle ja paikka on hallussa. Lopputulokseen voi kuitenkin päästä niin monilla eri tavoilla. Ensin kiertelin itse ympäröivillä kukkuloilla merkiten kiikareillani vihollisia ja etsien mahdollisuuksia. Kas, tuollahan on tiikerihäkki. Jospa vaikka ampuisin tarkkuuskiväärilläni sen lukon irti ja vapauttaisin tiikerit sotilaiden kimppuun? Tai ehkä hyppään läheisen elefantin selkään ja rynnäköin portista sisään heitellen autoja ja sotilaita taivaan tuuliin?

Tai kenties käyn kaappaamassa jostain panssariauton ja ajan sen kanssa leirin keskelle konekivääri laulaen? Tai jospa tällä kertaa hiivinkin varjoista toiseen puukotellen sotilaita kuoliaaksi ja sitten asetellen heidän ruumiitaan irvokkaasti näytille? Näiden lukemattomien mahdollisuuksien kokeileminen ja niistä useimmiten seuraava riemukas kaaos ovat jotain niin huikeaa ja hienoa, että minä olin myyty aivan alkumetreiltä lähtien.

Pelin ongelmat ovat melko vähäisiä, eivätkä sinänsä pilaa peliä. Tekniikan puolesta kaikki on kunnossa: konsoliversiot näyttävät todella hyviltä ja pyörivät pehmeästi, vaikka puoli Kyratia olisi liekeissä ja räjähtelisi, kuten usein myös tapahtuu.

Suurempi ongelma sen sijaan on se, miten peli käsittelee talletuksia. Se tuntuu tallettavan vain tehtävien lopussa. Itse menetin pari kertaa suuren määrän etenemistä esineiden rakentelun ja metsästyksen osalta, kun kuoleman tai epäonnistuneen tehtävän jälkeen huomasin olevani puoli tuntia aiemmassa tilanteessa. Lisäksi jos yhteys Ubisoftin palvelimiin katkeaa, peli heittää ilman tallennusta kylmästi alkuruutuun. Toivottavasti olit tallettanut viimeisen tunnin sisään!

Ehkä se kertoo pelistä ja sen vetovoimasta aika paljon, että näistä ongelmista ja menetetystä etenemisestä huolimatta pelasin peliä kuin hullu viikon verran. Ja aion pelata arvostelun jälkeenkin. Toki Far Cry 3 -vibat ovat vahvat, mutta en minä siitä kovin vihainen jaksa olla, kun peli maistuu näin hyvin.

8/10

Kehittäjä: 
Ubisoft Montreal
Julkaisija: 
Ubisoft
Peligenre: 
Räiskintä
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox 360, Microsoft Xbox One, Sony PlayStation 3, Sony PlayStation 4, Tietokoneet
Pegi-ikärajat: 
K-18
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu, Väkivalta, Online

Kommentit

Käyttäjän Kaze88 kuva
Kaze88

Pari uutta sivutehtävää, asetta ja mekaniikoita lukuunottamatta tuntui aikalailla FC3:lta. Co-op oli ihan mukava lisä jos se edes toimisi puolet ajasta, myöskin peli on aika buginen vielä kuudenkin päivityksen jälkeen. 7/10

Nostoja