Virtuaalitodellisuus tekee räiskinnästä henkilökohtaista
Farpoint on erinomainen esimerkki virtuaalitodellisuuden voimasta. Ilman sitä kyseessä olisi perustylsällä tieteistarinalla varustettu tusinaräiskintä, mutta sen kanssa peli on huomattavasti kiinnostavampi kokemus, joka nousee pelillisen ja tarinallisen keskinkertaisuutensa yläpuolelle.
Jupiteria lähellä olevalla tiedeasemalla tutkitaan paikalta löytynyttä outoa energiailmiötä. Peli alkaa, kun pelaajan lentäjähahmo saapuu paikalle noutamaan sukkulallaan kahta aseman tiedemiestä takaisin Maahan. Sitten tapahtuukin kummia, ja pelihahmo herää vieraalta kiviseltä planeetalta selviytymiskapselissa. Mitä tapahtui, missä oikeastaan ollaan ja mitä tapahtui kahdelle noudettavalle tiedemiehelle? Näitä kysymyksiä lähdetään ratkomaan.
Koska pelihahmo on lähes Gordon Freemanin tasoinen sanaseppo, tarinaa koetaan enimmäkseen vastaan tulevien skannattavien hologramminauhoitusten muodossa. Niiden kautta seurataan tiedemiesten selviytymistä vihamielisellä planeetalla. Tarinan imu perustuu puhtaasti tiedemiesten ääninäyttelijöiden suorituksille, jotka valavat riittävästi eloa hahmoihin, jotta niiden kohtalosta jaksaa edes vähän kiinnostua.
Pelaaminen koostuu planeetan pinnalla ja luolissa haahuilusta sekä eteen tulevien vihollisien räiskimisestä. Farpointia voi pelata tavallisella DualShock-ohjaimella, mutta suositeltavampaa on käyttää sen kanssa myös yhteispaketissa myytävää Aim Controlleria. Se on DualShockin ja Move-ohjaimen ominaisuudet yhdistävä melko tylsännäköinen muoviputkiase, mutta pelissä se muuttuu pelaajan virtuaalikäsissä rynnäkkökivääriksi, haulikoksi ja muiksi tuli- tai energia-aseiksi. Esineen itsensä ulkonäkö ei ratkaise mitään, vaan se, minkälaisen kokemuksen se tarjoaa virtuaalitodellisuudessa.
”Räiskinnässä on sellaista todenmakua ja välittömyyttä, että kaavamaisuuden unohtaa helposti.”
Aseohjaimena Aim Controller on hyvin tarkka, joten pelissä tähtäinten käyttö piippua pitkin katsomalla on luonnollisen oloista. Ohjaimeen sisältyvät kaikki DualShockin napit ja sauvat, joista yhtä käytetään pelihahmon liikuttamiseen. Silloin kulkusuunta määrittyy osittain sen mukaan, minne aseella tähtäilee. Näin liikkuminen ei tapahdu näkymättömiä raiteita pitkin vaan varsin vapaasti, joskin viholliset pyrkivät ystävällisesti takaisin pelaajan eteen, jos ne menevät ohi. Siksi tarvetta jatkuvaan pyörimiseen tai taaksepäin liikkumiseen ei juuri ole. Peliä ei testattu VR-pahoinvointia herkästi kokevilla, mutta itse en kärsinyt siitä lainkaan.
Alkuun vastaan tulevat viholliset ovat eri kokoisia ja muotoisia hämähäkkimäisiä hyönteisiä. Pienemmät vilistävät maassa ja yrittävät hyppiä pelaajan naamalle estäen pelaajaa keskittymästä suurempiin ja vaarallisempiin vastuksiin. Tämä pitää räiskinnän hiostavana koko ajan. Ammukset eivät voi loppua kesken, mutta aseet voivat ylikuumentua tai ne pitää ladata manuaalisesti erillistä nappia käyttämällä. Pidemmän päälle samat tylsät maisemat ja viholliset alkavat puuduttaa, mutta onneksi kokonaan uudenlaisia vihollistyyppejä ja aseita ilmestyy juuri sopivasti tuomaan vaihtelua ennen lopullista kyllästymistä. Ympäristöissä vaihtelua ei tosin juuri ole luvassa.
Vaikka Farpoint on pohjimmiltaan varsin yksinkertaista räiskintää, virtuaalitodellisuudessa se toimii aivan eri tavalla kuin tavallisella ohjaimella ja tv-ruudulla pelattuna. Kun hämähäkkihirviöt hyppivät naamalle samalla, kun niiden karhun kokoiset isoveljet pyrkivät iholle, räiskinnässä on sellaista todenmakua ja välittömyyttä, että kaavamaisuuden unohtaa helposti. Pelissä sisällä oleminen pitää jännityksen koko ajan yllä, ja uhkaavan oloisissa luolastoissa huomaa tahattomasti puristavansa asettaan – eli Aim Controlleria – normaalia lujempaa.
Farpoint on myös kokonainen peli eikä monien VR-kokemusten tavoin pelkkä demo. Tarinatilassa on pituutta taidoista riippuen noin viisi tuntia, ja sen lisäksi mukana on puhdasta räiskintää tarjoavia haastetiloja sekä yhteistyötiloja, joissa räiskitään virtuaalisesti yhdessä toisen pelaajan kanssa.