Jos metsään haluat mennä nyt…
Göteborgilaisen Zoinkin tehtailema suloinen seikkailu on samalla pienimuotoinen kulttuuriteko pelijätti EA:lta, joka julkaisee jatkossa erinäisiä indiehenkisiä tuotoksia uunituoreen EA Originals -brändinsä alla. Fe on valikoiman ensimmäinen edustaja.
Fe on kolmiulotteinen, tasoloikkaa ja vapaamuotoista tutkiskelua yhdistelevä seikkailupeli. Pelaaminen koostuu sompailusta avarahkossa ja satumaisia salaisuuksia huokuvassa metsässä. Sen siimeksessä tutustutaan muihin asukkeihin, suoritetaan erilaisia askareita ja hiippaillaan pahantahtoisten mörriäisten ohi.
Pelin nimikkosankari Fe on piikikkäästä ulkonäöstään huolimatta lempeä otus, jonka heleä lauluääni toimii eräänlaisena kommunikaatiokeinona. Leijonanosa peliajasta kuluu pumpaten peliohjaimen liipaisinta etsien oikeaa nuottia, jonka avulla Fe lyö soinnillista käsipäivää metsän eri eläinten ja kasvuston kanssa. Pelin edetessä Fe oppii uusia laulutyylejä, jotka vuorostaan avaavat uusia tapoja ylittää esteet ja edetä syvemmälle metsään.
Fe on ytimeltään tasoloikka, mutta puhtaasti pelimekaniikan osalta kyseessä on paikoin eriskummallisen tönkkö tapaus. Ohjastaminen on muutaman pykälän verran liian ilmavaa, ja piikkiselkäinen sankari nytkähtää toistuvasti junnaamaan jopa matalahkoihin esteisiin. Pikku laulajalupauksen ohjastaminen on paikoin takeltelevaa nitkutusta, mutta Fen kykypaletti monipuolistuu pelin edetessä ja myös pitkien matkojen taittaminen helpottuu tuntuvasti.
”Eksyminen on Fen maisemien ympäröimänä toki kelpo aktiviteetti jo itsessään, mutta tarinan abstraktit piirteet ja kerronnan askeettisuus luovat paikoin tarpeettoman sekavan kokonaisuuden”
Pelaajan ei sen sijaan kannata odottaa järin pitkää matkaa alkuruudusta lopputeksteihin, sillä Fe on kestoltaan osapuilleen yhden iltaman istunto. Satumetsän uumenista löytyy jonkin verran piilotavaraa ja tarina on suunniteltu useamman läpipeluun kestäväksi kokonaisuudeksi, mutta ykskantaan on vaikea keksiä keräilyvimman liennytystä tai nopeusennätyksen tavoittelua syvällisempää syytä uudelle läpipeluulle. Vaikka Fe ei varsinaisesti ole tyystin haasteeton kokemus, pelin kynnys tuntuu olevan madallettu niin alhaiseksi kuin suinkin mahdollista.
Fen sykähdyttävin ominaisuus on silmiä hivelevä ulkoasu, jossa yhdistyy neonvärikylvyssä dipattu psykedelia ja Journeyn minimalistista henkeä jäljittelevä pieneleisyys. Äänimatto vuorostaan huokuu kaihoisan melankolisia melodioita, jotka kehystävät tunnelmaa lempeällä surumielisyydellä. Vaikka pelin hahmojen kanssa kommunikoidaan käytännössä yksinomaan laulaen, mekaniikan myötä pelaajalle tarjoillaan monta pohjattoman hellyttävää ja suorastaan mieltäylentävää hetkeä. Fe on teos, jonka audiovisuaalisesta annista myös sivustakatsoja voi nauttia täysin rinnoin.
Oikeastaan ainoa määräävä ongelma muutoin miellyttävän terapeuttisessa ulkoasussa on satunnainen päämäärättömyyden tuntu, joka johtuu vähäeleisen esillepanon, summittaisesti polveilevan maaston ja nuottiviivastoa sanatta tapailevien hahmojen symbioosista. Eksyminen on Fen maisemien ympäröimänä toki kelpo aktiviteetti jo itsessään, mutta tarinan abstraktit piirteet ja kerronnan askeettisuus luovat paikoin tarpeettoman sekavan kokonaisuuden. Puiden katveessa ympyrää pyörivä pelaaja havahtuu toistuvasti ihmettelemään, että mikähän suunta tässä sokkeloisessa satumaassa pitäisi seuraavaksi ottaa.
Fe on kaunis ja ulkoasullaan heleään harmoniaan tuudittava teos täynnä sydämellisiä, sanattomia hetkiä. Peli hapuilee toisinaan teknisesti, ja kerronnan eteerinen luonne sukeltaa toisinaan turhan syvälle omaan sammioonsa, mutta ei käy kieltäminen, etteikö Fen syvissä vesissä pulikointi olisi balsamia aisteille.