F.E.A.R. oli hyvä ammuskelu, vaikka siinä juostiin pitkin tylsiä toimistoja ja varastorakennuksia. Näyttää kuitenkin siltä, että F.E.A.R. Files -laajennuslevyn tekijät ovat ymmärtäneet asian toisin. Heidän mielestään toimisto on jännin toimintaympäristö ikinä, joten lisälevyllä juostaan läpi alkuperäispelin konttorit ja rahtihallit uudestaan – ja vielä kahdesti. Apua!
Jotta voisimme ymmärtää asiaa, meidän on palattava vuoteen 2005. Silloin pc-koneille julkaistiin F.E.A.R.-kauhuräiskintä, joka ilmestyi myöhemmin myös konsoleille. Alkuperäinen Monolith-kehitysyhtiö on vaihtanut omistajaa, mutta F.E.A.R.-nimi jäi Vivendille, joka palkkasi Timegate-studion vääntämään sarjaan lisälevyjä. Ensimmäinen niistä on jo aiemmin pc-koneille ilmestynyt Extraction Point, joka on lisätty tälle levylle uuden Perseus Mandate -yksinpelikampanjan seuraksi. Monolith puolestaan kehittää parhaillaan virallista jatko-osaa pelille. Jos siitä haluaa joskus tulevaisuudessa nauttia, on parempi jättää F.E.A.R. Files väliin, sillä sen pelaaminen on varma keino tappaa kiinnostus Almaa, Paxton Fetteliä ja muita pelisarjan hahmoja kohtaan.
Extraction Point on kahdesta kampanjasta parempi. Se jatkaa suoraan alkuperäispelin tarinaa, ja pelaajan ohjaama sankari taistelee läpi räjähtäneen ja autioituneen kaupungin. Yliluonnollisilla elementeillä mässäillään useammin kuin alkuperäispelissä, mikä vie tehoja kauhukohtauksista.
Perseus Mandaten lähtökohta on paljon laiskempi. Pelaajahan ohjaa alkuperäispelissä ja Extraction Pointissa First Encounter Assault Recon -yksikön sotilasta, joka taistelee kasvottomia sotilaita vastaan harmaissa toimistoissa. Perseus Mandatessa pelaaja ohjaa saman yksikön toista sotilasta, joka taistelee kasvottomia sotilaita vastaan harmaissa toimistoissa. Erona on se, että näiden solttujen suojalasit eivät ole vihreät vaan punaiset. Onpa rohkea veto.
Timegate näyttääkin kuitanneen lisälevyillä ruokarahat jotakin oikeaa projektia varten. Yksi F.E.A.R.:in vaikuttavimmista osuuksista oli se, jossa pelaaja tappeli lähes näkymättömiä ja superketteriä teknoninjoja vastaan. Hauskan siitä tekivät pimeys ja tekoäly. Lisälevyn uudet viholliset eivät luota niihin, vaan nyt vastassa on luodinkestäviä hyperninjoja, jotka eivät edes heilahda konepistoolin täyslippaallisesta. Voiton vie kuitenkin palkkasoturipomo, joka ei kuollut, ennen kuin ruiskutin äijän kaljuun nuppiin 500 luotia minigunista ja pari akullista lasertykistä. Vihollisten kestävyyden lisääminen on tylsä ratkaisu, joka ei mene läpi puolirealistisessa pelissä.
Koko uudessa kampanjassa on oikeastaan vain yksi hetki, joka erottaa sen harmaasta massasta. Nopealiikkeinen taistelu Robocopin ED-209:ää muistuttavaa robottia vastaan on hauskaa, mutta kestoa sillä on vain viiden minuutin verran. Kaikki muu on nähty jo alkuperäispelissä, eikä lisälevyillä ole oikeasti yhtään hyvää omaperäistä ideaa.
Instant Action -yksinpeli piristää peliä hieman. Siinä pelaaja ryntää läpi vihollisilla täytettyjen kenttien, joissa on aikaraja. Hommassa on ihan oikeaa haastettakin. Moninpeli on taas Halon, Resistancen ja Call of Dutyn kultakaudella masentavan helppo tiivistää yhteen sanaan: tylsää.
Täydessä keskinkertaisuudessaan F.E.A.R. Files on viiden pisteen peli. Julkaisijan ja tekijöiden täydellinen kunnianhimon puute sekä kaiken mielenkiinnon riisuminen F.E.A.R.-brandista napsaisevat niistä kuitenkin yhden pois. Tänä vuonna keskinkertaisuus tarkoittaa kuolemaa räiskintäpeleille, joten jospa jätetään tämä raato vain maatumaan – tai Monolithin käsiin.
Tapahtui viime jaksossa
Varoitus: alla paljastetaan asioita alkuperäisen F.E.A.R.-pelin juonesta.
Lähitulevaisuudessa Armacham-yhtiö yrittää luoda aivottomien kloonisotilaiden armeijan, joita johtamaan kasvatetaan telepaattinen komentaja. Harmi vain, että komentaja Paxton Fettelin ja replica-sotilaiden DNA on peräisin supervoimia omaavalta Alma-pikkutytöltä, joka pimahtaa japanilaisten kummituselokuvien tyyliin. Niinpä kloonijoukot ja Fettel ryhtyvät veritöihin, joita selvittämään kutsutaan omituisten tapausten erikoisryhmä F.E.A.R.
Pelin koukkuja olivat onnistunut bullet time -tila, illuusio vihollisten älykkyydestä, tyylikkäästi käytetyt kauhuelementit ja munakkaat aseet, joista esiin nousivat erityisesti lihat haihduttava hiukkaskivääri sekä tykin voimalla ampuva haulikko.