Hermoja raastava kauhu ja ympäristöä ravisteleva räiskintä eivät kuulosta luontevalta yhdistelmältä. Tätä kuitenkin tarjoaa First Encounter Assault Recon, tuttavallisemmin F.E.A.R, vieläpä sangen hyvällä menestyksellä.

Peli saa nimensä Yhdysvaltain hallituksen erikoisyksiköstä, jonka tehtävänä on tutkia paranormaaleja ilmiöitä sekä taistella niitä vastaan. Pelaaja asettuu ryhmään juuri liittyneen tulokkaan saappaisiin. Ensimmäinen keikka alkaa kimurantisti, sillä geenimanipuloitu yli-ihminen on seonnut ja kaapannut haltuunsa pataljoonan supersotilaita. Ja kuka on tuo outo pikkutyttö, joka kylvää ympärilleen veristä ja liekehtivää kuolemaa?

Painostavaa kauhua

F.E.A.Rin tiimi on valinnut itselleen vaikean tien. Perinteisesti kauhupelit toimivat, koska pelaaja on suhteellisen voimaton häntä riivaavien voimien edessä. Voiko kauhu toimia, kun sankarille lyödään käteen joukkueen verran tulivoimaa ja vielä omia superkykyjä?

Pelihahmo ei ole tavallinen kuolevainen, vaan omaa tällä kertaa superrefleksit. Nopea reaktioaika ilmenee Max Payne -tyyppisenä kykynä hidastaa aikaa, jolloin pelaaja säntäilee lähes paikalleen jähmettyneiden vihollisten ympärillä räiskimässä nämä jauhelihaksi.

Yllättäen homma toimii. F.E.A.R. tarjoilee valkopyykkinsä kahdessa muodossa. Mukana on tietenkin kakkakepposia, joissa vihollisia tai verisiä ruumiita putoilee tai lentelee pelaajan silmille kulman takaa. Ne rauhallisemmat hetket osoittautuvat vielä tehokkaammiksi.

Suuren osan ajasta pelaaja on kentissä yksin selvittäen tietään raunioituneiden rakennusten tai veren ja hurmeen täyttämien laitosten läpi. Oudot näyt, äänet ja ilmiöt seuraavat häntä kaikkialle. Osa on niin hienovaraisia, ettei niitä edes aina huomaa ensimmäisellä pelikerralla, mutta jokin takaraivossa huutaa silti pelaajalle jatkuvasti, että joku on nyt pielessä. Oma osansa on toki myös mahtavalla äänisuunnittelulla, joka saa puristamaan ohjainta rystyset valkoisena ja toivomaan, ettei Suomen yö olisi aivan niin pimeä.

Kaikkein ikävimpänä yllätyksenä kaikki kauhunäyt eivät suinkaan ole harmittomia. Pelaaja ehtii jo tuudittautua siihen, että ympärillä välillä riehuvat liekit tai seinistä apua huutavat kuolleet ovat vain rekvisiittaa, kunnes ne yllättäen tappavat. Kalsarien vaihtamisen jälkeen on aika yrittää uudelleen, hermot vielä entistä enemmän riekaleina.

Räjähtävää toimintaa

F.E.A.R. siis onnistuu kauhutunnelmassa, eikä se petä tulitaisteluissakaan. Kun on aika tappaa, homma hoidetaan tyylillä. Tulitaistelut ovat nopeita, vaarallisia ja näyttäviä. Pelin asearsenaali on tyypillistä kamaa ja kattaa kaiken tuplapistooleista siihen pakolliseen sinkoon. Aseissa on kuitenkin yllin kyllin sitä kuuluisaa meininkiä.

Harhaluodit räjäyttävät seiniin ammottavia reikiä, kuolleet viholliset sinkoilevat ympäriinsä verisinä kasoina ja pian pöly ja savu peittävät koko näkyvyyden. Kun vetää rynkyn liipaisimen pohjaan, tuntee todella tekevänsä vahinkoa, aivan kuten räiskintäpelissä kuuluukin. Homman kruunaa upea grafiikka, joka ei häviä tippaakaan pelin pc-versiolle. Valo- ja hiukkastehosteet onnistuvat prikulleen, eikä ruudunpäivityskään takkua.

Vihollisgalleria kattaa pinon eri tavalla varustettuja geenisotilaita, mutta myös erilaisia henkimaailman olentoja. Piristävästi kaikkia vihollisia vastaan ei taistella samalla tavalla, vaan lähes kaikki vaativat oman lähestymistapansa. Vihuilla on myös tukenaan mainio tekoäly. Ne osaavat kierrellä selustaan, väijyttää pelaajan ja tukea toistensa etenemistä kranaattien ja suojatulen avulla. Haastetta piisaa.

Tanakka paketti

F.E.A.Rin 360-versio sisältää pc:ltä tutun, reilun kymmenen tunnin mittaisen tarinatilan lisäksi moninpelin ja uuden pikatoimintatilan. Pelaaja valitsee yhden aluksi neljästä kentästä ja saa sitten vartin aikaa puhdistaa sen kokonaan vihollisista. Vihujen laatu ja paikat vaihtelevat mukavasti, joten lyhyillekin sessioille löytyy sisältöä. Tappomatsipainotteista moninpeliä on paikattu jo nyt Xbox Liven kautta imuroitavalla lisäkartalla, ja kehitystiimi on luvannut reilusti lisäsisältöä myöhemmin.

Pelin ainoa suurempi valituksen aihe on se konsoliräiskintöjen ikuinen riesa, ohjaus. Tähtäin liikkui minun makuuni turhan verkkaisesti, eikä tähtäysavustuskaan ollut yhtä luonteva kuin esimerkiksi Preyssä. Tämä vaikutti tosin maku- tai tottumuskysymykseltä, enkä usko, että kenenkään pelinautinto kaatuu lopullisesti kontrolleihin. F.E.A.R. tulee varmasti jäämään huomiossa Gears of Warin jalkoihin, mikä on harmi. Se on erinomaisen tunnelmallinen ja viimeistelty räiskintäpeli, joka kannattaa kokea.

Helpotusta paniikkiin

Jos F.E.A.Rin tiukka tunnelma on liikaa, hermojaan voi lääkitä huumorilla. Suositun Red vs. Blue -animaatiosarjan luonut Roster Teeth on nimittäin tekaissut peliin liittyviä lyhytelokuvia. P.A.N.I.C.S. (People Acting Normal in Crazy-Ass Situations) -sarja tekee hyväntahtoista pilaa pelin kustannuksella ja on tutustumisen arvoinen.

Jaksot voi ladata ilmaiseksi osoitteessa http://panics.roosterteeth.com/

8/10
Lisää luettavaa