Verenpainetta nostamassa
Nykyaikana vallitseva trendi peleissä on selkeästi se, että niiden tulisi olla helposti lähestyttäviä ja jokaisen pitäisi pärjätä niistä. Tämän kaavan murskaaminen on jäänyt muutamien yksittäisten, pääasiassa indiekehittäjien varaan. Monella on varmasti elävänä mielessään esimerkiksi Super Meat Boy -tasoloikka.
Costa Ricassa majaansa pitävän Green Lava Studiosin Fenix Rage on monessa mielessä Super Meat Boyn henkinen jälkeläinen, joka yhdistää masokistiseen vaikeustasoon myös elementtejä yllätyshitti Flappy Birdistä. Kotikyläänsä pelastamaan lähtevä Fenix-sankari nimittäin pystyy lentämään ikuisesti, kunhan pelaaja vain jaksaa rämpyttää hyppynappia.
Muutamaa alun opetustasoa lukuun ottamatta pelin parisataa kenttää ovat toinen toistaan vaikeampia, ja niissä piilevät tusinat erilaiset vaarat ottavat mittaa pelaajan loikka- ja Flappy Bird -taidoista. Jo pelkän seuraavan kentän avaavan oven saavuttaminen on usein tuskien takana, mutta lisähaastetta on tarjolla vaikeiden esteiden taakse sijoitettujen keksien muodossa.
Fenix Rage herättää toisinaan nimensä mukaisesti raivoa. Kuolema on usein millien päässä, ja useissa kentissä onnistunutta läpäisyä edeltävät kymmenet tai jopa sadat uudelleenyritykset. Suurimmaksi osaksi kuolemista saa syyttää kenttäsuunnittelun lisäksi vain ja ainoastaan itseään, sillä pelin ohjaus on sulava ja millintarkka.
Vaikeutensa vuoksi peliä ei todellakaan voi suositella kaikille, mutta itsensä haastamisessa Fenix Rage