Ysäri ei koskaan kuole
Länkkäriseikkailu Fester Mudd on kunnianosoitus 1990-luvun kulta-ajalle. Tiedän sen, koska peli näyttää, kuulostaa ja toimii kuin edesmenneen LucasArtsin kliksuttelut ja koska peli sanoo kirjaimellisesti juuri näin ennen alkutekstejään. Olen tarkkaavainen heppu.
Paavo Härkösen luotsaama ja kotimaisen Prank Entertainmentin kehittämä episodipeli tuntuu hämmästyttävän aidolta hahmoanimaatiota, MIDI-musiikkia ja muita yksityiskohtia myöten. Olisi helppo uskoa, että se on löydetty aikakapselista kolmen ja puolen tuuman korpulta. Jos sana korppu taas tuo sinulle mieleen murkinan, Fester Mudd ei todennäköisesti ole sinulle – leijonanosa pelin charmista on taitavasti nostatettua nostalgiaa. Ainoana särönä voi pitää paria dialogin kohtaa, jossa hahmot puhuvat liian 2000-lukulaisesti tai käyttävät rumia sanoja, jotka eivät Lucasilla olisi menneet läpi.
Menneisyydestä on otettu kaikki niin hyvässä kuin pahassakin, joten luvassa on myös lievää pikselinhinkkausta ja seikkailupelien omalaatuisella logiikalla toimivien ongelmien ratkontaa. Hattua on silti nostettava erityisesti pulmien vaikeustasosta. Se on tarkasti seikkailupelien keskitasolla, ei läpihuutoa eikä aivojen korventamista.
Ehkä tein väärin, kun pelasin Festeriä anakronistisesti iPhonella, mutta jopa pienien esineiden käyttö onnistuu hyvän kosketusohjauksen ansiosta. App Storessa alle euron hintainen ykkösepisodi onkin naurettavan halpaa viihdettä. Ne, jotka pyyhkäisivät silmäkulmastaan kyyneleen kuultuaan LucasArtsin poismenosta, voivat sen avulla vielä hetken kuvitella, että mennyt elää edelleen.