Field Commander

Field Commander on täysin häpeilemätön kopio Nintendon Advance Wars -sarjasta, ja hyvä niin.

14.9.2011 21:29

Strategia- ja taktiikkapelit ovat PSP:llä yllättävän laiminlyötyjä lajityyppejä, kun otetaan huomioon niiden loistava soveltuvuus taskussa mukana kulkevaan pelaamiseen. Koska ne ovat yleensä vuoropohjaisia, eivät ne vaadi pelaajan herpaantumatonta huomiota ja jatkuvaa pelisuoritusta, joten niiden pelaaminen esimerkiksi bussimatkoilla on helppoa. Nintendo on jo Game Boylla osannut tehdä tämänkaltaisia pelejä, mutta PSP:n suhteen Sony ja muut pelintekijät tuntuvat peleissään kiinnittävän enemmän huomiota laitteen graafisiin ominaisuuksiin kuin siihen, minkälaiset pelit taskukokoon parhaiten sopivat.

Siksipä ei olekaan mikään ihme, että Sonyn pikkumustan uusi sotastrategiapeli Field Commander on täysin häpeilemätön kopio Nintendon Advance Wars -sarjasta. Ja hyvä niin, sillä kun matkii parasta, epäonnistuu harvoin. Field Commanderin puolustukseksi on kuitenkin todettava, että löytyy siitä omaa ja uuttakin verkkopelin muodossa.

Varjoja vastaan käy komentajan tie

Field Commander on lähitulevaisuuteen sijoittuva vuoropohjainen strategiapeli, jossa pelaaja komentaa monikansallisen ATLAS-liittouman sotilasjoukkoja salaisissa taisteluissa salaperäistä Shadow Nation -terroristiorganisaatiota vastaan. Sotiminen tapahtuu tehtävä ja kartta kerrallaan, kunnes kaikki 30 yksinpelikampanjan tehtävää on käyty läpi. Tämän jälkeen voi siirtyä pelaamaan ihmiskenraaleita vastaan verkossa tai kavereiden kanssa samalla pelikoneella.

Pelikartat on kuvattu lähes lintuperspektiivistä ja jaettu näkymättömiin ruutuihin. Kartalla liikutellaan omia taisteluyksiköitä vuorotellen vihulaisen kanssa. Pääsääntöisesti tehtävissä on tarkoitus tuhota kaikki viholliset tai vallata jokin tietty rakennus tai tukikohta. Useissa tehtävissä pelaaja voi myös rakentaa uusia yksiköitä, joihin saadaan rahaa valtaamalla jalkaväellä puolueettomia tai vihollisen kaupunkeja.

Joukkotyyppien oikea käyttö vaatii eniten strategista taitoa. Jalkaväellä on turha odottaa menestystä tankkeja vastaan, tiedusteluajoneuvot ovat hyviä koukkaajia sekä vihollistykistön tuhoajia ja niin edelleen. Muu taktikointi perustuu suojaavan maaston hyväksikäyttöön sekä oikein valittuun hyökkäysjärjestykseen. Myös pitkän kantaman tuleen kykenevät joukot on osattava asetella oikein.

Kaikkiaan pelistä löytyy 36 erilaista yksikköä, joista jokaisella on omat vahvuutensa, heikkoutensa ja käyttönsä. Mukana on maavoimien lisäksi myös laivastoa ja ilmavoimia.

Korttihait vastaan Pyövelit

Käyttöön annetut yksiköt ja pelaajan oma pelityyli muokkaavat tehtävien kulkua, mutta eniten tehtävien luonteeseen voi vaikuttaa eri divisioonilla. Jokaisen tehtävän alussa pelaaja voi valita useista erilaisista joukkodivisioonista omaan pelityyliin tai tehtävään parhaiten sopivan vaihtoehdon. Divisioonat muuttavat joukkoyksiköiden perusominaisuuksia sen erikoisuuksien mukaan. Yhden divisioonan merijoukot ovat muita kovempia mutta eivät pärjää niin hyvin maissa. Toisen divisioonan tankit voivat olla kovia hyökkäämään jalkaväen ollessa heikompaa, kolmannen joukot liikkuvat nopeammin kuin muut mutta niiden näkökantama on pienempi ja niin edelleen.

Tämän lisäksi divisioonilla on omat erikoiskykynsä, joita voi käyttää täytettyään sotimalla erikoiskykymittarin. Kyvyt vaihtelevat divisioonittain voimakkaista melko hyödyttömiin.

Tekoäly ei yksinpelissä tunnu tekevän juuri muuta kuin rakentavan satunnaisesti lisää joukkoja. Tämä rohkaisee pelaajaa aktiiviseen hyökkäämiseen, mutta samasta syystä konevastustajasta ei ole kunnon vastusta joitakin kinkkisempiä tehtäviä lukuun ottamatta. Eniten huomiota saa kiinnittää vihollisdivisioonan erikoisominaisuuksiin.

Tehtäväkartat ovat myös melko pieniä, joten mitään mittavia sotaoperaatioita ei pääse suorittamaan.

Koreat kuoret

Ulkoisesti Field Commander on aivan toista kuin Nintendon Advance Wars -sarja, sillä sarjakuvamaisen ja värikkään kaksiulotteisen grafiikan sijaan se käyttää kunnon 3d-grafiikkaa. Lisäksi peli panostaa realistiseen ilmeeseen, joten kaikki yksiköt muistuttavat moderneja sotakoneita ja -joukkoja. Kun yksiköt hyökkäävät toistensa kimppuun, näytetään hyökkäys läheltä sopivan sotaisten efektien kera.

Peliä katsoo liikkeessä ilokseen, mutta taisteluanimaatioiden hitaus voi alkaa ärsyttää ajan mittaan. Niiden nopeutta saa kuitenkin säädettyä tai ne voi ottaa kokonaan pois käytöstä.

Yksinpelikampanjan lisäksi Field Commander ei välttämättä jaksa kiinnostaa kovinkaan pitkään yksinpelinä, mutta pelillä on vielä ässä hihassaan: verkkopeli. Divisioonansa voi johtaa taisteluihin toisen ihmispelaajan kanssa lähiverkossa, verkon välityksellä tai jopa samalla PSP:llä laitetta pelivuorojen mukaan vaihtaen. Moninpelissä pelikarttojen pienuus muuttuu eduksi, sillä nyt ne ovat sopivan kompakteja, jotta moninpelisessiot eivät veny liian pitkiksi.

Verkossa peliä tuetaan tilastoilla ja mahdollisuudella ladata pelattavaksi uusia, toisten pelaajien tekemiä tehtäviä. Vaihtoehtoisesti pelaajat voivat tehdä pelin mukana tulevalla editorilla omia pelikarttoja ja tehtäviä muiden ladattavaksi.

Field Commander ei lopulta ole yhtä persoonallinen kuin esikuvana toimiva Advance Wars -sarja, mutta se toimii silti mainiosti. Varsinkin moninpelin kautta se saa huomattavasti lisää peli-ikää. Tavallaan strategisia mahdollisuuksia jää kaipaamaan lisää – varsinkin pelikarttojen pienuuden vuoksi – mutta Field Commanderin tyyppisiä pelejä näkisin silti PSP:llä mielelläni enemmänkin.

7/10
Lisää luettavaa