Futismaailmassa on viimeisten parin vuoden aikana tapahtunut melkoinen keikahdus, sillä vuosikausia suvereenisti hallinnut Pro Evolution Soccer jäi yllättäen polkemaan paikalleen, päästäen perinteisesti kehnon FIFA-sarjan kiilaamaan kärkeen. EA:n pari vuotta jatkunut voittokulku on kuitenkin tuottanut firmalle uuden tilanteen: huipulla ei ole helppoa.

Uudistuspaineet ovat kovat, kun joka vuosi pitäisi parantaa entisestään hyvää peliä sen verran, että se tulkitaan 65 euron arvoiseksi sijoitukseksi. On ymmärrettävää, että moisen paineen alla tulee välillä tehtyä ratkaisuja, jotka eivät toimi käytännössä niin hyvin kuin paperilla. Tämä on myös tavallaan FIFA 09:n tarina, sillä vaikka peli ottaa taas askelia eteenpäin, samalla tulee pieniä horjahduksia. Jääkö mestari silti kärkeen, vai onko nyt Konamin paikka iskeä takaisin?

Askel eteen, askel taakse

Pienet horjahdukset ymmärtää, kun ynnäilee yhteen sen työn, mitä EA:lla on taas tehty. Firman mukaan FIFA 09 on saanut konehuoneeseensa yli 250 parannusta, osa suurempia, osa pienempiä. Merkittävin on viime vuonna alkaneen fysiikkauudistuksen saattaminen loppuun. Jo viime vuonna moottorista löytyi sen verran syvyyttä, että vedot laskettiin lennosta sen mukaan, missä asennossa, vauhdissa ja tasapainon tilassa pelaaja oli. Homma toimi, pallo eli huippurealistisesti ja peli oli hauskaa.

Nyt kuvioon on lisätty pelaajien ruumiiden mallintaminen raaja kerrallaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi liukutaklaus tai pelaajan eteen törkätty jalka eivät enää automaattisesti kaada pelaajaa. Mikäli tyrkkäys ei osu tukijalkaan, tuloksena on yleensä vain horjahdus. Pelaajat myös törmäilevät toisiinsa aiempaa realistisemmin, mikä avaa uusia mahdollisuuksia blokkauspelin saralla.

Kun fysiikkamoottori toimii pelitiimin toivomalla tavalla, uudistus on mainio. Peli näyttää ja tuntuu aiempaa realistisemmalta, sillä pelaajien painon ja liike-energian todella tuntee. Joskus moottori kuitenkin töksähtelee, sillä esimerkiksi jättikokoinen Didier Drogba tuntuu olevan enemmän turvallaan kuin pystyssä. Vai olisiko kyseessä sittenkin harvinaisen pistävä kannanotto tiettyjen futaajien moraaliseen selkärankaan?

Myös pelin ohjaussysteemi jatkaa viime vuonna alkanutta taivaltaan. Jo tuolloin pystyi hieman ohjailemaan pallottomia miehiä vaikkapa pääpallotilanteissa tai syöttöä vastaanotettaessa. Nyt vapaus on totaalista. Tämä avaa uusia ovia, mutta samalla se myös asettaa pelaajan harteille lisää vastuuta. Todellinen mestari pystyy vaivihkaa työntämään vastustajansa kaaripallon alta pois ja sprinttaamaan sitten läpiajoon pallon perässä. Ennen kykyjen karttumista tuloksena on kuitenkin kymmeniä hukattuja tilanteita ja pärähtäneitä hermoja.

Kykyjen karttumista ei auta myöskään tekoälyn yritys avustaa pelaajaa näissä tilanteissa. Kontrollin vaihtuessa on aina pienoinen hetki, jonka aikana uusi kontrollin kohde ei aivan tottele ohjainta, vaan ottaa askeleen tai pari poispäin pallosta. Voi sitä riemua, kun avopaikka vaihtuu näin puolustuksen putsaamaksi palloksi.

Asiaa ei auta myöskään se, että FIFA 09:n tekoäly ei oikein ymmärrä pelin uudistuksia. Vastustajan tekoäly paikkaa tyhmyyttään huijaamalla törkeästi ja läpinäkyvästi perinteisillä tavoilla, kun omat tiimikaverit taas pelaavat miten sattuu. Useamman kerran sain katsella, miten tekoälyn kontrollissa ollut pakki ei tajunnut väärällä tavalla kohti pyörivää palloa ja päästi vastustajan livahtamaan suoraan läpi. Ei ole kivaa, ei.

Valitusten virta

Moni saattaa nyt ihmetellä, että hittoako se Lehtonen taas naputtaa pikkujutuista siellä. Ongelma on vain se, että pienistä puroista koostuu lopulta suuri joki, johon monen amatöörin – ja FIFA-veteraaninkin – peli-ilo voi hukkua. Ongelmien kanssa oppii kyllä elämään, jolloin FIFA 09 tuntuu tekoälyäkin vastaan aiempaa paremmalta ja realistisemmalta peliltä, mutta oppimiskäyrä on jyrkkä ja epäreilun tuntuinen.

Peli onkin selvästi parhaimmillaan kaverin kanssa pelattuna. Kun molemmat kärsivät tasapuolisesti pienistä rosoisuuksista, peli sujuu mukavissa merkeissä ja näyttää ne todelliset parhaat puolensa. Tuloksena on peli, jonka esittämät jalkapallo-ottelut tuntuvat pääsääntöisesti olevan lähempänä sitä tv:stä joka viikonloppu nautittavaa nektaria, kuin milloinkaan aiemmin.

Tempo on kohdallaan, pallo pyörii pitkiä jaksoja keskialueella tiimien vääntäessä tiukasti sen hallinnasta, tilanteiden luominen vaatii oikeasti kykyä hahmottaa peliä ja hyödyntää sekunnin murto-osan mittaisia aukkoja. Mikä hienointa, myös maaleja syntyy mitä erilaisimmilla tavoilla.

Mikäli FIFA 09:n hankkii pääsääntöisesti samalla sohvalla istuvia kavereita vastaan pelatakseen, arvostelun lukemisen voi lopettaa tähän: rahat eivät mene hukkaan, sillä Casa del Lehtosella on väännetty FIFAa joka viikonloppu turhankin innokkaasti, jopa siinä määrin, että oikeita matseja on jäänyt näkemättä. Ennenkuulumatonta.

Taktiikkamestari

Pienempiä, mutta silti merkittäviä uudistuksia löytyy ämpärillinen. Peli on vihdoin saanut kunnollisen taktiikkaeditorin, jolla voi säädellä kuvioitaan ja hyökkäykseen lähtöjään masentavalla tarkkuudella. Mikäli istumalihakset kestävät nysväyksen, ei tarvitse enää ikinä tyytyä pelin – suoraan sanoen – torsoihin valmistaktiikoihin, sillä omia purkituksiaan voi manata esiin pelin tiimellyksessä kuin mitä tahansa muita pikataktiikoita konsanaan.

Yksinäiset ilahtunevat myös kuullessaan, että mainio Be A Pro pelitila on laajentunut käsittämään useampia kausia, ja se on saanut muutenkin hieman lihaa luidensa ympärille. Oudosti katto on yhä vedetty neljään kauteen, mutta parannusta se on sekin.

Mukana on taas se tavallinen valikoima moninpelitiloja, -liigoja ja kausia, joista ei kuitenkaan uskalla taaskaan puhua juuri mitään. Testiversiolla ei nimittäin nettiin päässyt, ja toteutuksen taso on aiempina vuosina vaihdellut sen verran radikaalisti, että en suostu lyömään nimeäni minkäänlaisen julistuksen alle. Sen sijaan sanon, että toimiessaan se on hienoa kamaa.

FIFA 09:n hankintaa voikin lopulta pohtia pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaan. Kaksinpeliksi ostaisin pelin tältä istumalta, sillä siinä käytössä se on futispelien aatelia. Yksinpelaajatkin saavat peliltä lopulta paljon, mutta muistakaa – tie huipulle on kivinen ja särkyneiden ohjainten reunustama. Älkää sanoko, etten varoittanut.

Elämää peliin

EA Sports ja Adidas ovat solmineet FIFA 09:n myötä palvelun, joka tekee ainakin teoriassa FIFA 09:stä aiempaa elävämmän pelin. Live Season nimellä kulkeva uudistus päivittää pelaajien ja joukkueiden ominaisuuksia ja pelivirettä viikosta toiseen. Näin pelaajakaupat, sekä pelaajien kuntohuiput ja hetkittäiset notkahdukset heijastuvat myös peliin, ainakin teoriassa. Toimiiko se käytännössä? Aika näyttää.

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:90]

Wii-mielipide

Fifa 09:n Wii-version erikoisuus on tietenkin liikkeentunnistusteknologia, jonka avulla peliä voi rakentaa entistä tarkemmin. Wiimotella kikkailu ja hyvien syöttöjen jakeleminen, laukauksista puhumattakaan, ei ole kuitenkaan niin helppoa kuin luulisi.

Varsinkin aluksi tuntuu kovin luonnottomalta syöttää eteenpäin osoittamalla ohjainta sivusuuntaan. Suurin osa namupasseista karkaakin yli sivurajoista. Pitkän harjoittelujakson jälkeen on kuitenkin palkitsevaa liikutella nahkakuulaa kentällä vapaammin kuin koskaan aikaisemmin.

Satunnaispelaajia varten oletuskontrolleissa on mukana niin syöttö- kuin laukaisuapurikin. Peli ehdottaa siis sopivaa syöttöä siihen suuntaan, johon pelaaja on kääntynyt. Maalia kohti tykitetään heilauttamalla ohjainta näpäkästi. Näiden vaihtoehtojen lisäksi pelaaminen onnistuu Wiin Classic-ohjaimella tai GameCuben ohjaimella.

Wii-pelien tapaan Fifa 09:stä löytyy muutamia hauskoja minipelejä, kuten klassinen pöytäfutis tai arcade-tyyppinen pelimuoto, jossa kahdeksan hengen joukkueet on miehitetty pääasiassa Mii-hahmoilla. Mukana on myös verkkopeli ja manageritila, jossa pelaaja voi kenttätapahtumien lisäksi vaikuttaa muun muassa seuransa raha-asioihin.

Fifa 09:n Wii-versio on hauskaa ajanvietettä, mutta mikäli virtuaalijalkapalloa on tarkoitus pelata vähänkin tosissaan, kannattaa suunnata muille alustoille.

8/10
Lisää luettavaa