FIFA 19

FIFA 19 tuntuu kovin tutulta jalkapallolta, josta on yhtä vaikea löytyy marmatettavaa kuin hehkutettavaakin. Miljoonille faneille se riittää.

13.12.2018 15:29

Pallo pyörii tuttuun tyyliin

FIFA vai PES? Siinä missä aikoinaan kamppailtiin siitä, onko Microsoftin vai Sonyn konsoli parempi, nykyään konsolisota on kuihtunut käytännössä olemattomiin. Pelaajat ovat viimein ymmärtäneet, että jokainen ostettu konsoli edistää pelikulttuuria oikeaan suuntaan, joten sapelinkalistelu on jäänyt vähemmälle.

Virtuaalifutiksen maailmassa vastakkainasettelu kuitenkin elää ja voi hyvin. Konamin Pro Evolution Soccerilla ja EA:n FIFA-sarjalla on omat kuppikuntansa. Toisten mielestä oma pelisarja on paras ja toinen ihan huono. Käytännössä kyse on samasta ilmiöstä kuin ikuisessa Messi vastaan Ronaldo -vertailussa.

Tänä vuonna olen pelannut molempia pelisarjoja päälle sata tuntia. Seuraakin oikea šokkipaljastus: molemmat ovat tänä vuonna mainioita kokonaisuuksia omine puutteineen ja vahvuuksineen. Miksei siis äiti ja tytär?

Vähän kauempaa katsottuna ottelu näyttää aivan tv-lähetykseltä. Pelaajien animaatio kuitenkin tökkii välillä, mikä rikkoo immersiota pahasti.

FIFA nappasi itselleen täksi vuoksi oikeudet jalkapallon Mestarien liigaan PES-sarjalta. Siinä missä joillekin PES-pelaajille ML-lisenssi ja -turnaus oli miltei se tärkein pelimuoto, FIFAsta on aina löytynyt valtavat määrät lisensoituja sarjoja ja virallisia cup-muotoisia turnauksia. FIFAssa Mestareiden liiga on vain turnaus muiden joukossa, ja näin ollen se hukkuu massaan. Tästä ei toki voi EA:ta syyttää, päinvastoin: mitä enemmän pelattavaa, sen parempi.

Journey-pelimuoto jatkuu tänä vuonna kolmannella osallaan. Tarinamuotoisen pelitilan kerronta saatetaan päätökseensä. Olen pelannut pari edellistä vuotta enimmäkseen PES-sarjaa, joten tämän vuoden Journeyta lähinnä kokeilin ja annoin sen jälkeen olla. Jos Alex Hunterin tarinaan ei ole ennen paneutunut, niin koko tarina on kiinnostavuusasteeltaan kivikasan luokkaa. Ultimate Team ja kausitilat ovat pysyneet nekin ennallaan, joten ei niistäkään sen enempää. Pelaaja tietää, mitä saa.

Kentällä pelitempo on pudonnut edellisen vuoden versiosta melkoisesti. Tämä on ehdottoman hyvä asia, ja hitaalla peliasetuksella homma näyttää jo aivan futikselta. Pelaajan nopeuden merkitystä on laskettu edellisistä vuosista, eikä pikakiitureilla ole enää niin helppo juosta yksinkertaisen kikan jälkeen puolustajalta karkuun. Messin ja Salahin kaltaiset pelaajat ovat silti yhä melkoisen pysäyttämättömiä kikkakoneita, mutta niinhän he ovat myös oikeassa elämässä. Vetoja on hieman muutettu, ja huonosta asennosta potkua yrittäessä pallo pomppii yleensä maalivahdin syliin tai menee metrikaupalla ohi.

Uskoisitko sinä, että tässä kuvassa on Teemu Pukki? En minäkään. EA, vähän tarkkuutta nyt!

Vanhat tutut ongelmat ovat kuitenkin yhä tallella. Joukkueiden pelitaktiikoissa ei edelläänkään ole tarpeeksi eroa. On vastassa sitten Tony Pulisin Middlesbrough tai Valverden Barcelona, joukkueet pelaavat yleensä melkoista tikitakaa. Pelimoottorin fysiikkamallinnus tuntuu yhä hieman sattumanvaraiselta, ja pelaajat kompuroivat välillä oudosti. Myönnettäköön, että tämä tuottaa välillä huikean hauskoja tilanteita etenkin kaverin kanssa pelatessa.

Alta löytyvä arvosana kannattaa suhteuttaa siihen, kuinka paljon peliä on pelannut. Itselleni intohimoinen paluu FIFAn pariin oli iloinen yllätys, ja pelisarja oli paljon sulavampi kuin olin muistanut. Viime vuoden version omistajille uutta ei kuitenkaan paljoa ole, mutta ajan tasalla olevat kokoonpanot ovat monelle jo ihan tarpeeksi.

Tai kuten FIFA-uskovainen ystäväni totesi: ”Ei tässä paljon uutta ole, mutta pakkohan tämä oli ostaa, että pääsee Teemu Pukilla Championshipia tahkoamaan.”

Arvostelu on alkujaan julkaistu Pelaaja-lehden numerossa 194 (marraskuu 2018).

8/10
KehittäjäEA Vancouver
JulkaisijaEA Sports
PeligenretJalkapallo, Urheilu
Pegi-ikärajatK-3
Pegi-merkinnätOnline
Lisää luettavaa