Antakaa minulle tyhjä jalkapallokenttä ja pallo, ja minä annan teille sankarin. Vanha klisee tiivistää myös FIFA World Cup 06:n lumovoiman: koko hommassa on kysymys fantasiasta. Virallisessa kisapelissä pelaaja saa puitteet, joissa voi johtaa Suomen MM-karsinnoista aina Saksan finaaleihin.
Jari Litmanen kävelee keskiympyrään ja antaa turnauksen avaussyötön Mikael Forssellille. Siellä juoksee Blackburnin maalitykki Shefki Kuqi, Sami Hyypiä, komentaa puolustuslinjaa ja nuori Eremenko iskee silmää tytöille. Ja lopulta ollaan mestaruusottelussa, Jarin maajoukkueuran kohokohdassa…
Siellä analyyttinen tarkkailija saattaisi tietysti ihmetellä, miksi Hyypiän taklatessa Owenia englantilaiskärki lentää tismalleen väärään suuntaan. Brittikommentaattoreihin verrattuna legendaarinen Bubi Wallenius on virheetön ja tarkkanäköinen selostaja.
Mutta ne havainnot eivät ole tärkeintä. Hauskaa on nimittäin koko matkan, vaikka aina World Cup 06 ei olekaan jalkapalloa autenttisimmillaan.
Rentoa potkintaa
Tuntuu kuin FIFA-sarja potisi tällä hetkellä identiteettikriisiä. Toisaalta World Cup 06 on letkeä toimintapeli, jonka ääressä virtuaalifutiksen ummikotkin voivat pitää hauskaa. Mutta loppujen lopuksi esimerkiksi näyttävien syöttökuvioiden tekeminen on jopa Pro Evolution Soccer -simulaattoreita vaikeampaa.
Päättäkää jo, onko tämä arcadea vai todellisuuden tavoittelua! Ja korjatkaa pallon liike, kiitos – jostain syystä se näyttää yhä väärältä.
Rentona potkintana, kavereiden kanssa pelattuna World Cup 06:sta nousevat kuitenkin esiin erityisesti muutamat hyvät ideat. Esimerkiksi vedon onnistuminen ei enää ole niinkään kiinni napin painamisesta oikeaan aikaan oikealla voimalla, vaan pelaajan sijoittumisesta ja puolustajien sijainnista. Niinpä moninpelissä voi estää kaveria vetämästä puhtaasti roikkumalla tiukasti iholla. Toisaalta Rooney tekee yksin läpi päästessään liki varman maalin, eikä tykitä kuulaa turhauttavasti katsomoon.
Ennen matsia ruudulle putoilee faktoja sekä itse turnauksesta että eri maiden jalkapallohistoriasta. Pikkutrivia on hyvää pubivaluuttaa. Siitä riittää myös puhuttavaa lataustauoille. Ainoa harmi on faktavalikoiman kapeus – eikö jokaisesta maasta olisi löytynyt vähän enemmän kerrottavaa kuin pari–kolme vakiotietoa?
Samassa joukkueessa pelaaminen on toteutettu World Cup 06:ssa onnistuneesti. Tekoälyn kurittaminen yhteisillä kuvioilla on pelin parasta antia, ja automaattinen ohjattavien pelaajien vaihtelu ja selkeät tunnusvärit tekevät hommasta helppoa.
Kuori on korea
World Cup 06 on selvästi suunnattu satunnaisille rentoilupelaajille. Valikoiden taustalla kaikuvat nyt trendikäs konepop ja lattarivaikutteet. EA Trax -valinnat ovat tällä kertaa yllättävän iskeviä ja sopivat tyyliin. Pienet visuaaliset kikat, kuten Google Earth -tyylinen zoomaus peliareenalle avaruudesta, ilahduttavat.
Kentälläkin peli pyrkii tarjoilemaan näyttäviä uusintoja jokaisessa katkotilanteessa. Erityisesti Xbox 360:n grafiikkaa kelpaakin katsella, erityisesti pysähdyksissä olevissa kuvissa.
Uuden sukupolven myötä silmään nimittäin pistää uudenlainen ongelma: animaatiot eivät sulaudu toisiinsa. Realististen hahmojen pienikin epäinhimillinen liike rikkoo illuusion paljon totaalisemmin kuin nykyisillä pelikoneilla.
Jotkut animaatiot ovat kuitenkin erinomaisia. Kuoletuksia katselee ihaillen. Maaleistakin tulee helposti näyttäviä.
Ikävin puoli World Cup 06:ssa on keskeneräisyyden tuntu.
Kun putosimme kavereiden kanssa Ruotsilla heti ensimmäisessä pudotuspelissä, emme saaneet edes tietää, kuka voitti mestaruuden. Miksei pelaajalle kerrota turnauksen jatkosta?
Pelitaktiikoiden ja vaihtopelaajien hallinnointi on täyttä tuskaa. Valikoissa liikkumista ei ole mietitty loppuun saakka, ja muutamia kertoja hukkasin minuuttitolkulla säätöjä painaessani väärää nappia.
Jälleen ollaan myös FIFAn peruspulman ääressä: ollako toimintaa vai simulaatiota.
Mikäli ensimmäinen olisi totta, valikoita olisi voinut virtaviivaistaa entisestään ja antaa pelaajalle vain vaikkapa erilaisia yksinkertaisia valmennusmottoja – ”kaikki peliin”, ”nyt puolustetaan” ja ”pistetään kylmäksi”. Hauska lisäys olisi myös mahdollisuus ripittää pelaajia puoliajalla, jolloin peli voisi hyödyntää vielä paremmin todella näyttävästi mallinnettuja, oikeita valmentajiaan.
Simulaatioon taas kaipaisi mahdollisuutta antaa pelaajille yksilöllisiä ohjeita ja valmistella jo ennakkoon erilaisia taktiikoita pelitilanteista riippuen.
Miinuksen merkkaan myös pelin haastetilaan, jossa tarkoituksena on pelata erilaisia ennalta rakennettuja pelitilanteita. Skenaariot ovat kuitenkin tylsiä, tyyliin: vastustaja johtaa 2–1, voita ottelu puolessa tunnissa. Miksei pelaajaa viritetä tunnelmaan selostamalla kunnolla jotain historiallista alkutilannetta EA-tyylisten näyttävien videopätkien avulla? Mukaan olisi näin voinut vielä napata aidosti mieleenpainuvia tilanteita MM-historiasta – Maradonan ”Jumalan käsi” tai edes vaikkapa Etelä-Korean yllätysvoitto Italiasta 2002.
Xbox 360:lla korpeamaan jäävät myös köyhät viisi saavutusta eli achievementia. Peli jakaa kyllä omia sisäisiä pisteitä pelaajan jokaisesta pikkuteostakin (nollapeli, hattutemppu jne.), mutta ainoat Live-suoritukset ovat ”voita mestaruus” -tyylisiä. Tänne jos minne olisi voinut keksiä hauskoja tavoitteita.
Voitto kotiin
World Cup 06 jättää kuitenkin erityisesti yhdessä pelattuna hyvän fiiliksen. Vähemmän jalkapallohullukin porukka pääsee kisatunnelmaan, ja vaikka kokenut PES-fani rutisee syystäkin, toimii peruspeli ainakin tarpeeksi hyvin.
Kun kesäkuu 2006 lähestyy ja jalkapallonurmi vihertää Suomessakin, on hyvä alkaa kehittää omia futisfantasioitaan. Miten siinä Suomen ensimmäisessä MM-finaalissa käy? Litti tekee maalin! Ja Suomi on mestari! Kun Jari lopulta nostaa pokaalin päänsä päälle, paljon on annettu anteeksi.
Vaihtopelaaja
Kirjoittanut {author:}
EA Sportsilla riittää pokkaa, ei voi muuta sanoa. FIFA World Cup 06 on neljäs FIFA-peli vajaan vuoden sisään ilman mitään sen suurempia uudistuksia. Loukkaavan huonon Xbox 360:n Road to World Cupin jälkeen omat odotukseni virallisen kisapelin suhteen olivat lähes nollassa.
Parannusta on tapahtunut – yllättäen World Cup 06 on sangen mukava ja näyttävä peli.
Jalkapalloksi sitä ei kuitenkaan voi luulla kuin hetkittäin. Pelin tempo on edelleen pielessä, ja pelaajat säntäilevät kulmikkaasti ja hirvittävällä vauhdilla ympäri kenttää. Läpisyötöt puhkovat vaikka Saksan puolustuksen kerta toisensa jälkeen, ja pienen harjoittelun jälkeen pelaaja voittaa kenet tahansa rökäleluvuin. Tekoäly ei ymmärrä kuvioista mitään, vaan tekee jalkakikkoja, kunnes menettää pallon. Ei siis mitään uutta auringon alla.
Tästä huolimatta huomasin tuntevani outoa vetovoimaa pelin suuntaan. Pelaajat ja stadionit ovat prikulleen oikean näköisiä, ja pelit myös kuulostavat MM-futikselta. Virallisen kisafiiliksen voimaa ei kannata aliarvioida.
Omat odotukseni kohdistuvat edelleen Pro Evolution Soccerin suuntaan, mutta voin helposti kuvitella pelaavani FIFA World Cup 06:tta MM-kisojen tauoilla kavereiden kanssa. Virallisen kisapelin mukaan kisat voittaa muuten Englanti tappiottomalla pelillä. Maalikuningas on Wayne Rooney 18 maalilla.