Nyrkkeily on muutakin kuin kaksi miestä hakkaamassa toisiaan henkihieveriin kehässä. Laji ei ole vain aggressiivista iskujen vaihtoa, sillä nyrkkeilyssä maltti on valttia. Näin on myös Fight Night Championissa, jossa aggressiivinen laajakaaristen sarjojen heittely ei vie kovinkaan pitkälle.
Fight Night -pelimekaniikan salaisuus on siinä, että malttaa pitää päänsä kylmänä ja säilyttää oman tahtinsa tasaisena. Matsit ovat pitkiä, ja vastustajaa vahingoitetaan yleensä pidemmällä aikavälillä. Tärkeää on siis suoriutua tasaisen varmasti erästä toiseen. Menestyäkseen on myös tunnettava kehässä olevat nyrkkeilijät hyvin: kannattaako keskittyä ulkopuolella tanssahteluun ja jabien heittelyyn vai mennä rohkeasti lähietäisyydelle antamaan kovia koukkuja vartaloon.
Nyrkkeily ei ole aggressiivinen, vaan strateginen laji. Hyvä suunnitelma, gameplan, on kaikki kaikessa. Välillä on hyvä väsyttää ja hidastaa vastustajaa vartaloiskuilla ja suunnitella etukäteen, missä erässä lepuuttaa omia käsiään ja missä pistää isompaa vaihdetta silmään.
Nämä nyrkkeilyn ominaisuudet on kieltämättä tuotu hyvin Fight Night Championiin, mutta entäs se hehkutettu tarinatila? Ikävä sanoa, mutta se jää vähän miinuksen puolelle. Tarina pomppii ja on hyvin ennalta arvattava, mutta on sillä kyllä omat hetkensäkin. Esimerkiksi päähahmon oikean käden mentyä säpäleiksi matsissa loput erät hoidetaan vasenta käyttäen. Nämä ovat tarinatilan harvoja hienoja hetkiä.
Tarina ei kuitenkaan tarjoa lähimainkaan sellaista sisältöä, joka vielä pistäisi ostamaan pelin. Sen sijaan loistava pelimekaniikka tekee Fight Night Championista pakko-ostoksen nyrkkeilyn ystäville.