GameCube-konsolilla alkunsa saaneen Final Fantasy: Crystal Chronicles -sarjan pelit ovat Diablo-tyylisiä toimintaroolipelejä, jotka on tehty Square Enixin klassikkopelisarjan hengessä. Ensimmäisen Crystal Chroniclesin myyntivaltti oli neljän pelaajan moninpeli, mutta valitettavasti hyvä idea kaatui huonoon, kalliiseen ja kömpelöön toteutukseen. Jokainen pelaaja nimittäin tarvitsi pelaamiseen Gameboy Advancen. Pelistä pystyivät nauttimaan vain ne harvat, joilla oli moninpelistä kiinnostuneita ja käsikonsolin omistavia ystäviä, sillä tarina oli tylsä eikä yksinpelikokemus ollut kummoinen.
Square Enix kuitenkin selkeästi uskoo Crystal Chroniclesin nousuun. Nyt DS:lle julkaistun Ring of Fatesin lisäksi sarjaan lisätään tulevaisuudessa Wiille julkaistava Crystal Bearers ja Wiiware-peli My Life as a King. Alkuperäisen Crystal Chroniclesin jälkeen tilanne on sikäli helppo, että ainoa suunta on ylöspäin.
JRPG-genren peleissä on lähes aina maailmoja pelastava teinilauma, mutta Ring of Fates vetää jopa tällä mittapuulla hiukan överiksi. Pelin sankarit, sisarukset Yuri ja Chelinka, ovat nimittäin nippa nappa kouluikäisiä. Sisarukset saavat hieman vanhempia apujoukkoja, mutta kuusivuotias miekkaa heiluttava sankari on silti hyvin outo ilmestys. Hahmojen käyttäytyminen on myös todella epäjohdonmukaista – kerrostalon korkuisen jättihirviön listimisen jälkeen luulisi, ettei tyttölapsen haamu enää pelottaisi. Näin kuitenkin pääsee käymään useammin kuin kerran.
Homma hanskassa
Kun lähes vaippaikäisten sankarien aiheuttamasta alkushokista on päässyt yli, Ring of Fates yllättää positiivisesti lähes jokaisella muulla osa-alueella. DS:llä harvinaista ääninäyttelyä on paljon, ja se on pääosin vieläpä hyvin toteutettua. Tarina on myös parempi kuin edellisessä pelissä. Se ei yllätä monivivahteisuudellaan tai omaperäisyydellään, mutta Square Enixin pojat hallitsevat tarinankerronnan erittäin hyvin.
Peli on melko tavallista toimintaroolipelailua. Valtaosa peliajasta vietetään erilaisissa luolastoissa, eikä kaupunkeja tai ulkotiloja juuri ole. Pelaaminen koostuu lähinnä hirviöiden teilaamisesta ja erilaisten pikku pähkinöiden ratkaisusta. Mukana on myös kevyitä tasohyppelyvaikutteita, jotka eivät häiritse, sillä ohjaus on erittäin sujuvaa ja herkkää eikä virheloikista rankaista liikaa.
Phantom Hourglass todisti, että tällaiset pelit voidaan toteuttaa varsin kätevästi pelkällä stylus-ohjauksella, mutta Square Enix on perinteisempi. Peliä ohjataan yleensä ristiohjaimella ja perusnapeilla, ja stylusta käytetään pääasiassa esineiden ja taikojen valintaan.
Ring of Fates on reilusti alaikäisistä sankareistaan huolimatta laadukas toimintaroolipeli. Se on teknisesti pätevä, helposti ohjattava ja yksinpelinä viihdyttävä, toisin kuin edeltäjänsä. Lisää peli-iloa saa neljän pelaajan moninpelistä, jos sen ärsyttävät vaatimukset pystyy täyttämään. Siitä enemmän laatikossa.
Lajityypin ystäville Final Fantasy Crystal Chronicles: Ring of Fates on tasaisen laadukas paketti, joka ei järisytä maata mutta pitää tiukasti otteessaan. Toimintaroolipelejä on DS:llä vielä varsin vähän, ja Ring of Fates kuuluu niiden parhaimmistoon.
Vaikea moninpeli
On hyvä, että yksinpelin tarina on viihdyttävä, sillä neljän pelaajan moninpelistä nauttiminen on tässäkin pelissä valitettavan hankalaa. Jokainen pelaaja tarvitsee oman Ring of Fates -pelinsä, eikä nettipelitukea ole. Moninpeli onnistuu siis ainoastaan lähipelinä muiden pelin omistajien kanssa. Tästä syystä moninpeliä ei valitettavasti voitu testata.