Vuonna 2003 julkaistu Final Fantasy Crystal Chronicles oli yllättävän viihdyttävä, moninpelipainotteinen toimintaroolipeli. Sen suurimmaksi ongelmaksi muodostui köyhä yksinpelianti ja moninpelin suhteellisen vaivalloinen toteuttaminen.
Neljä ja puoli vuotta tehty Final Fantasy Crystal Chronicles: The Crystal Bearers on hyvin kaukana sekä sarjan ensimmäisestä osasta että myöhemmin julkaistuista Ring of Fatesta ja Echoes of Timesta. Pelissä ei ole kokemustasoja, ei uusien aseiden keräämistä tai mitään muutakaan roolipeleille ominaista. Ennemminkin peliä voisi verrata esimerkiksi Zeldaan.
100 vuotta ensimmäisen pelin tapahtumien jälkeen Yuke-rotu on tuhoutunut, taikuus pannassa ja Liltyt vallassa. Pelaaja on Layle, yksi halveksituista taikureista ja tunnettu palkkasoturi. Epäonnistunut työkeikka ja sen aikaiset omituiset tapahtumat saavat Laylen kiinnostumaan muista asioista, ja ei aikaakaan, kun hän on sekä etsintäkuulutettu rikollinen että maailman pelastumisen toivo.
Pelin hieman yli 20 tunnin pituinen tarina kuljettaa Laylen kaupungista ja luolastosta toiseen. Välillä ratkotaan yksinkertaisia puzzleja, loikitaan tai pelataan minipelejä. Laylen Wiimote-vetoiset telekineettiset taidot ovat toiminnassa avainasemassa, ja niiden käyttöön perustuu myös pelin taistelu. Layle voi paiskoa sekä vihollisia että tantereella olevia esineitä ympäriinsä, aiheuttaen vahinkoa.
Final Fantasy Crystal Chronicles on nätti ja ennalta arvattava, mutta silti viihdyttävän tarinan tarjoava toimintaseikkailu, jonka huonoimmiksi puoliksi jäävät heikohko ääninäyttely, sekava kartta, kömpelö kamera, outo ryhmitys ja varsinaiselta seikkailulta tilaa vievät, turhat minipelit. Wiillä seikkailupeleistä ei tosin ole runsaudenpulaa, joten jokainen lajityypin edustaja on tervetullut. Vioistaan huolimatta se on maistuva seikkailu, mutta neljän ja puolen vuoden kehityskaarella olisi odottanut viimeistellympää ja hiotumpaa lopputulosta.