Final Fantasy Tactics A2: Grimoire of the Rift / Arvostelut / pelaaja.fi

Final Fantasy Tactics A2: Grimoire of the Rift

11.09.2008 // Kirjoittanut: Miika Huttunen
6

Joku voi kysyä, että miksi Sotarintama-palstalla käsitellään Final Fantasy peliä? Vastaus on yksinkertainen: huolimatta söpöstä ulkokuorestaan ja fantasiasatumaisesta asetelmastaan, FF Tactics pelit ovat pohjimmiltaan kovaksikeitettyjä vuoropohjaisia strategiapelejä. Ne ovat jopa niin taktisia, että niiden voi sanoa olevan luonteeltaan enemmän shakkia kuin konsoliroolipelejä.

Alkuperäinen FF Tactics julkaistiin aikoinaan ensimmäiselle PlayStationille. Myöhemmistä Tactics-peleistä sen erottaa huomattavasti pohdiskelevampi, synkempi ja aikuismaisempi tarina. GBA:lle julkaistu jatko-osa muuttui tunnelmaltaan kevyemmäksi, ja nyt DS:lle julkaistu FF Tactics A2 jatkaa samoilla linjoilla. Pohjalla on kuitenkin edelleen sama tuttu vuoropohjainen pelattavuus.

Peli alkaa, kun koulupoika Luso Clemens siirtyy vahingossa maagisen kirjan avulla Ivalicen-fantasiamaailmaan. Luso ei jää itkemään asiaa, vaan liittyy tapaamaansa seikkailijaklaaniin ja ryhtyy selvittämään, kuinka hän löytäisi tiensä kotiin. Kiirettä hän ei silti pidä, sillä uusi maailma kummallisine asukkaineen herättää pojan uteliaisuuden.

Alustuksen jälkeen juoni jää kuitenkin taustalle. Tarkoitus on kehittää omaa klaania ja klaanin taistelijoiden varusteita, kykyjä ja ammatteja lukuisten eri irtotehtävien kautta. Erilaisia tehtäviä pelistä löytyykin liki 400 kappaletta, eikä niistä ole varsinaisia juonitehtäviä kuin kourallinen.

Ammatinvalintaa

Tekemistä siis riittää. Päinvastoin kuin GBA:n Tacticsissa, A2:n alussa pelaajan käytössä on vain rajoitetusti eri ammatteja, taistelijoita ja varusteita. Loput täytyy avata pelaamalla ja tehtäviä suorittamalla, mikä on vain hyvä asia. Nyt pelaajalla ei ole heti alussa liikaa vaihtoehtoja ja valintoja, vaan ne lisääntyvät sitä mukaa kun peliin pääsee sisään. Varsinkin kehittyneemmät ammatit aukeavat tehtäviä suorittamalla ja niitä osaa arvostaa enemmän. Muutoinkin pelin vaikeusaste nousee hyvin loivasti.

Perussotilaat, munkit, velhot, varkaat ja jousiampujat ovat vain pohjana viikingeille, ninjoille, piispoille ja muille vieläkin mielikuvituksellisimmille ja tehokkaammille ammateille, joita pelistä löytyy kymmeniä. Hahmoja kehitetään edelleen taitopisteiden avulla. Tietyt esineet antavat tietyille ammateilla eri taitoja, joiden määrä on yleensä vaatimuksena kehittyneemmille ammateille. Hahmoista ja etenkin niiden käyttämistä kyvyistä saa rakennettua hyvin monipuolisia yhdistelmiä, ja taisteluissa onkin tärkeää käyttää toisiaan tukevia hahmokokonaisuuksia.

Varsinaista roolipelimäistä seikkailua pelissä ei ole. Kartalla liikutaan vain paikoista toiseen tehtäviä suorittamassa. Pubista haetaan halutut tehtävät ja lähdetään matkaan. Basaarissa käydään hakemassa parempia varusteita, joita ilmestyy lisää myyntiin taisteluista saatuja esineitä yhdistelemällä.

Tee sinä ensin, minä teen perässä

Taistelu toimii kuten ennenkin. Taistelijoita komennetaan vuoron perään liikkumaan, hyökkäämään ja käyttämään erikoiskykyjä. Taistelun alussa Ivalicen Tuomari antaa jonkin rajoituksen, jota noudattamalla saa hyötyä valitsemastaan klaaniedusta, kuten lisänopeudesta tai kestävyydestä. Tosin jotkut rajoitukset kuten se, ettei saa lyödä ohi, eivät ole pelaajan hallinnassa, mikä harmittaa ajoittain.

Grafiikka on söpöä ja värikästä, mutta mahdollisuus pyörittää taistelukarttaa on ikävä puute. DS:n ominaisuuksia ei pelin luonteesta johtuen juuri voida hyödyntää. Ylempi ruutu näyttää aina kaikki tarvittavat tiedot, mutta se, pelaako stylus-tikulla vai pelkillä napeilla, on makuasia.

Kaikkiaan FF Tactics A2 on tasan yhtä laadukas ja hyvin tehty taktiikkapeli kuin aiemmatkin osat. Pienet uudistukset, kuten alun maltillisempi vaikeusaste ja tasaisesti lisääntyvä monipuolisuus tekevät siitä vain entistä paremman. Pelin heikoin lenkki on kuitenkin tarinallisen draaman puute. Koska peli keskittyy selkeästi satoihin erillisiin taisteluihin ja tehtäviin ilman sen suurempaa ideaa, muuttuvat taistelut pian verkkoroolipeleistä tutuksi tylsäksi grindaamiseksi, jonka ainoa tarkoitus on taas hieman parantaa taistelijoiden varusteita ja kykyjä. Hupiahan sekin on, ainakin pienissä erissä, ja pelaamista riittää kymmeniksi tunneiksi.

7/10

Kommentit

Käyttäjän asukas kuva
asukas

Koukuttavaa vuoropohjaista statsien säätöä. Br

Käyttäjän DeFu kuva
DeFu

Ekaksi FF-kokemukseksi positiivinen tuttavuus

Käyttäjän BlindNinja kuva
BlindNinja
Käyttäjän Riepu kuva
Riepu

Lähes alkuperäisen tavalla iskenyt SRPG.

Käyttäjän Neva kuva
Neva

Kyllä kelpaa pelata~

Käyttäjän redshift kuva
redshift

Ei pärjää alkuperäiselle fft:lle. Silti hyvä

Nostoja