Vanhojen Squaresoft-klassikoiden esiinmarssi Nintendon käsikonsoleille on tähän mennessä ollut tasoltaan ailahtelevainen. Final Fantasy V ja erityisesti Final Fantasy IV Advance olivat ehdottomasti tervetulleita ja riittävällä määrällä lisäsisältöä kuorrutettuja uudelleenjulkaisuja. Toisaalta uudella grafiikalla, hahmoilla ja ties millä muulla kohennettu Final Fantasy III DS valitettavasti osoitti, etteivät ihan kaikki klassikkosarjan osat ole iättömiä. SNES-ajan Final Fantasyjen kohdalla tätä ongelmaa ei onneksi ole. Loistavan Final Fantasy IV:n ja hieman heikomman, mutta silti viihdyttävän Final Fantasy V:n jälkeen panokset eivät voi kuin koventua: sarjan parhaan osan tittelistä Final Fantasy VII:n kanssa kilpaileva kuutososa on vihdoin saatu käännettyä GBA:lle. Advance-perinteiden mukaisesti kyseessä ei ole suora käännös SNES-versiosta, vaan reilusti lisäsisältöä ja korjauksia sisältävä paketti. Niille, joille Final Fantasy VI:n kohdalla on aukko sivistyksessä, pikainen johdatus pelin tarinaan: pahan keisari Gestahlin orjuuttaman, menneisyytensä unohtaneen Terra-tyttösen pakomatkana alkava tarina kasvaa ja nivoutuu useiden kymmenien tuntien mittansa aikana yhdeksi lajityypin historian ikimuistoisimmista kokemuksista. Loistavien pahisten lisäksi Final Fantasy VI marssittaa esiin myös sarjan kaikkien aikojen laajimman hahmogallerian: Terraa seuraava sankarilauma kasvaa pelin edetessä jopa neljääntoista, neito mukaan lukien. Määrä ei tässä tapauksessa onneksi korvaa laatua, vaan suurimmilta osin hahmogalleria on valovuosia esimerkiksi yleisemmin hehkutettua seiskaosaa edellä.
Ajatonta hupia
Terran ja hänen ystäviensä seikkailu ei pohjimmiltaan eroa muista lajityypin edustajista. Sankarilauma matkaa laajalla maailmankartalla luolastosta ja kaupungista toiseen tyhjästä alkavia satunnaistaisteluita ja erilaisia pieniä aivopähkinöitä setvien. Jo sarjan neljännessä osassa alkunsa saanut Active Time Battle -järjestelmä on kuudenteen osaan mennessä kehittynyt huomattavasti. Pelaaja ei esimerkiksi ole sidottu tiettyyn järjestykseen käskyjen antamisessa, vaan tämä voi vapaasti valita sen kulloinkin toimintakykyisen sankarin, jonka haluaa tekevän jotain. Tarina vie sankariryhmää erityisesti pelin alkuvaiheessa varsin lineaarisesti paikasta toiseen, mutta pelin jälkipuoliskolla vapaus kasvaa suunnattomasti. Tarina on vivahteikkuudessaan muutenkin helposti jopa GBA:n nykyvalikoiman kärkipäätä: pelaaminen ei koostu pelkästään monotonisesta luolastojen ja kaupunkien välillä juoksemisesta, vaan tarinaa on siivitetty mukavilla minipeleillä ja pitkillä tarinajaksoilla. GBA on siinä mielessä erinomainen käännösalusta SNES-ajan Final Fantasyille, että graafisesti ne eivät juuri eroa laitteen muusta tarjonnasta. Niinpä peliä aikaisemmin kokeilemattomille Final Fantasy VI on pala kauneinta roolipelihistoriaa yllättävän nykyaikaisessa kuoressa, eikä sitä tulisi jättää väliin. Pelin aikaisempi läpäisykään ei ole syy jättää Final Fantasy VI Advancea hyllyyn – tästä pitävät huolen pari uutta luolastoa, kolme uutta taisteluihin kutsuttavaa Esperiä ja kielellisesti paranneltu käsikirjoitus.