Teräväpiirtopäivitettyä karkkia kymppiosien faneille
Parhaimmista Final Fantasyista puhuttaessa joku aina nostaa Final Fantasy X:n esille. Ottamatta osaa tähän surullisenkuuluisaan taisteluun myönnän, että ”kymppi” oli timantti. Täydellinen se ei missään nimessä ollut, mutta onnistui se silti jättämään lähtemättömän vaikutuksen. ”Kymppi-kakkonen” ei valitettavasti ollut lähellekään niin hyvä kuin edeltäjänsä. Se oli luotaantyöntävä liiallisine tyttöenergioineen. Nyt, yli kymmenen vuotta ensijulkaisun jälkeen, X ja X-2 on teräväpiirtopäivitetty ja julkaistu PlayStation 3:lle sekä PlayStation Vitalle. Cross-save-ominaisuus on ihana plussa, mutta vaatii sen, että peli on ostettu molemmille alustoille.
Teräväpiirtopäivitys tehtiin kansainvälisille versioille, jotka olivat meille eurooppalaisille tuttuja. Periaatteessa uutta pelattavaa X ja X-2 eivät sisällä. Lisäksi teräväpiirtopaketissa on Final Fantasy X Eternal Calm -animaatioelokuva, joka selventää tapahtumia seikkailuiden välillä, sekä lyhyehkö Final Fantasy X-2 Last Mission -peli, joka vuorostaan toimii epilogina tarinalle. Viimeiseksi levyyn on ängetty noin puolituntinen ääninäytelty raita, jonka tarkoituksena on laajentaa juonta ja universumia.
Koska kyseessä on HD-päivitys, suurimmat muutokset koskevat tietenkin pelin visuaalista puolta. Päähenkilöt, maisemat ja kaupungit ovat saaneet silotellun ilmeen sekä lisää väriä pintaan. Valitettavasti tarinan kannalta pienemmät hahmot on jätetty melkeinpä kokonaan huomiotta, ja ne sattuvat silmään kulmikkaine muotoineen muuten todella kauniissa miljöössä. Ihme kyllä välivideoita ei voi ohittaa. Onneksi ne ovat kuitenkin nostalgiakarkkia silmille, sillä ne näyttävät juuri siltä miltä niiden kuuluukin, eikä HD-televisio itke pikselöityneitä kyyneliä.
Myös äänimaailma on saanut kyytiä päivitysoperaatiossa. Osa kappaleista on sovitettu ja äänitetty uudelleen, mutta suuria muutoksia ei ole paljoa, ja Final Fantasy X onnistuu pysymään juurillaan. X-2:n kipaleet on jätetty rauhaan. Vaikka audiopuoleen on kiinnitetty paljon huomiota, huulisynkronointi tökkii samalla tavalla kuin originaaleissa.
Eternal Calm oli mukava lisä jo tuttuun juoneen mutta turha. X:n ja X-2:n välinen aika ei tarvitse tapahtumia selittävää lyhytanimaatiota, sillä samat asiat selviävät itse pelissä. Mikäli minileffa luotiin faneja ajatellen, tekijät ampuivat hieman maalin ohi. Paketin toinen lisäys, Final Fantasy X-2 Last Mission, julkaistiin pelkästään Japanissa kymmenen vuotta sitten. Viimeisessä tehtävässä naiskolmikko menee vanhalle tornille aikeissaan päästä sen huipulle. Pelillisesti se on rasittava ja hankala: hahmo juoksee nykien eteenpäin, eikä tallennuspaikkoja periaatteessa ole. Vihollisia on niidenkin edestä, ja korkeimmalle tasolle ei ihan heti kiivetä. Viimeiseen ääninäyteltyyn pätkään kannattaa suhtautua kriittisesti tai jättää kokonaan välistä, sillä se rikkoo hahmojen luonnetta ja tarinaa.
Final Fantasy X/X-2 HD Remaster on ehdottomasti pelaamisen arvoinen sekä Spiran maailmaa ennen kolunneille konkareille että uusille tuttavuuksille. Vaikka X-2 ei ole lähellekään yhtä hyvä kuin edeltäjänsä, niin kannattaa sekin seikkailla läpi, sillä ei se missään nimessä huono ollut. Trophyjen metsästys tuo mukavaa lisähaastetta tuttuun maailmanpelastusoperaatioon. Ja kyllähän yhden parhaimpien jrpg-pläjäyksien teräväpiirtopäivitetty versio ansaitsee vähintään yhden läpipeluukerran.