Urho-Matti, kyllä kannatti
Joskus aikoinaan Final Fantasy -nimellä ratsastava peli oli selkeä merkki pakko-ostoksesta ja elämää suuremmasta japanilaisesta roolipelikokemuksesta. Pelaajille äärimmäisen vihamielinen Final Fantasy XI -verkkoroolipeli ja 30 tunnin opetusosion jälkeen ihan kivaksi muuttuva Final Fantasy XIII kuitenkin viimeistään osoittivat, että JRPG-mastodontti ei ole enää ihan kulta-aikojensa voimissa.
Ehkä pahin tahra sarjan maineelle oli kuitenkin Final Fantasy XIV -verkkoroolipeli. Lähes päivälleen kolme vuotta sitten julkaistu pelin ensimmäinen versio oli ruma, huonosti toimiva ja lajityypin ystävät sekä sarjan fanit pahasti aliarvioiva tekele, jonka katastrofaalinen tilanne paljastui Square Enixille jo samana syksynä. Alkoi maailman ympäri kestävä anteeksipyyntökierros, jonka aikana peli luvattiin uudistaa perusteellisesti.
Täysin perusteellisesti on oikea termi, koska vanha parantumattomasti epäonnistunut viritys ajettiin viime vuoden puolella lopulta kokonaan alas, ja sen tuhkista nostettiin ylös versio 2.0, tuttavallisemmin lisänimellä A Realm Reborn. Uudistustyöstä vastaa pääosin täysi uusi tiimi, jonka keulakuvaksi on profiloitunut tuottaja Naoki Yoshida. Hänen epäkiitolliseksi tehtäväkseen jäi paitsi tulla kesken kaiken pitämään epäonnista ykkösversiota pystyssä, myös luomaan peli alusta asti uusiksi. Nyt uusi luomus on viimein valmis, ja onkin kohtuullista arvioida, kannattiko uudistustyö.
Final Fantasy XIV: ARR:n matka ei kuitenkaan alkanut ihan suunnitellulla sujuvuudella. Ilmeisesti epäonnistumisen lannistamassa Square Enixissä oltiin täysin varautumattomia ARR:n julkaisua seuranneeseen pelaajaryntäykseen, ja pelin ensimmäinen viikko oli kaoottinen yhdistelmä huonosti pystyssä pysyviä palvelimia, hahmonluonti- ja sisäänkirjautumisrajoituksia sekä muita hätätoimenpiteitä, joilla pelaajien määrää ja eri alueiden populaatioita pyrittiin kontrolloimaan.
Square Enix päätyi jatkamaan pelin alkuvaiheessa aloittaneiden maksutonta peliaikaa, ja esimerkiksi Sony hyvitti pelin PlayStation 3 -version ostaneille rahaa. Myös arvostelun valmistuminen meinasi viivästyä, mutta tätä kirjoitettaessa peli toimii jo varsin moitteettomasti.
Yoshidan mukaan alkuperäisen Final Fantasy XIV:n pahin ongelma oli huono taustatyö ja lajityypin pelaajien pahemmanlaatuinen aliarviointi. Vertailukohtana oli käytetty ikääntyvää Final Fantasy XI:tä eikä uudempia markkinoilla olevia kilpailijoita. Jos pelin tuottaja tiedostaa ongelman näin hyvin, on perusteltua uskoa, että asiaan on uudessa versiossa kiinnitetty huomiota.
Laajat ja perusteelliset tarinat ovat verkkoroolipeleissä tätä nykyä enemmän sääntö kuin poikkeus, eikä A Realm Reborn ole poikkeus. Aikamatkailua, mystisiä kristalleja ja muuta sopivasti ylilyövää mutta niin ihanan japanilaista viljelevän tarinan tähänastinen osuus käynnistyy hitaanlaisesti, mutta tarjoilee vauhtiin päästyään huomattavasti viihdyttävämmän tarinan kuin vaikkapa pari aiempaa Final Fantasya.
A Realm Rebornin tekijät ovat muutenkin tehneet kotiläksynsä. Tällä hetkellä markkinoilla olevista peleistä on kopioitu suurin piirtein kaikki, mikä niissä on järkevää ja kiinnostavaa. Liikkuminen on äärimmäisen helppoa paitsi erilaisin kulkuvälinein, myös maksullisilla teleporteilla, joilla aiemmin löydetyille taikakristalleille voi siirtyä välittömästi.
Guild Wars 2:ssa varsin vahvassa osassa olevat dynaamiset tapahtumat ovat nekin löytäneet tiensä A Realm Reborniin. Full active time eventit eli kavereiden kesken FATEt ovat pelimaailmassa säännöllisin väliajoin käynnistyviä tapahtumia. Niiden ideana on käytännössä lahdata joko yksi iso tai joukko pienempiä hirviöitä, tai kerätä esimerkiksi jotain esineitä.
Tapettujen hirviöiden, tehdyn vahingon tai kerättyjen esineiden määrän perusteella peli sitten pisteyttää pelaajan suorituksen ja palkitsee rahalla ja kokemuksella. FATEt ovat esikuviensa tavoin mainioita sosiaalisia tapahtumia, jotka keräävät lähistöllä olevat pelaajat toimimaan yhteisen hyvän eteen. Ne ovat samalla ehdottomasti tehokkaimpia tapoja kerätä kokemusta. Tämän voi nähdä jopa ongelmaksi, sillä esimerkiksi luolastoihin verrattuna FATE-tapahtumat vain ovat ajankäytöllisesti taloudellisempia.
Muutenkin pelaajien aika kuluu hyvin tutunoloisissa puuhissa. Luolastoissa, tarinaa edistävissä pomoinstansseissa ja varsinaisilla maailmankartoilla tapahtuvat tehtävät ovat lievästä mielikuvituksettomuudestaan huolimatta nopeita ja kivuttomia suorittaa kätevän karttajärjestelmän ansiosta. Kaiken kaikkiaan Final Fantasy XIV on suurelta osin varman oloisesti toimiva verkkoroolipeli, jossa ei ehkä keskimääräistä hiotumpaa tarinaa lukuun ottamatta ole kovinkaan paljon sellaista, mikä erottaisi sen joukosta – paitsi hahmoluokkajärjestelmä.
Peli tarjoaa nimittäin joustavimman hahmojärjestelmän miesmuistiin. Varsinaisia taisteluhahmoluokkia on kymmenkunta aseettoman taistelun taitavasta pugilistista tappavia loitsuja heittävän thaumaturgistiin. Tietyn kokemustason jälkeen hahmoluokkaa voi kuitenkin vaihtaa käytännössä lennosta, ja eri hahmoluokkien tarvitsemat varusteet pysyvät ensimmäisen käyttökerran jälkeen ikuisesti tallessa. Järjestelmän edut eivät jää tähän: hahmoluokat antavat osan ominaisuuksistaan toisten hahmoluokkien käyttöön, ja edistyneemmät hahmoluokat vaativat useampien eri hahmoluokkien pelaamista ja kehittämistä tietylle tasolle.
Tässä piilee myös järjestelmän heikkous, sillä edistyneisiin hahmoluokkiin pääseminen voi käytännössä pakottaa pelaajat myös pelaamaan sellaisia perushahmoluokkia, joista nämä eivät ole lainkaan kiinnostuneita. Pääosin järjestelmä kuitenkin toimii loistavasti ja useamman hahmon luomisen ja niiden välillä loikkimisen käytännössä tarpeettomaksi.
Teknisesti Final Fantasy XIV: ARR loistaa. Se on äärimmäisen kaunis, ohjaus toimii ja pelistä löytyy myös poikkeuksellisesti padituki, sillä peli on saatavilla myös PlayStation 3:lle. Perverssiltä kuulostava idea toimii itse asiassa yllättävän hyvin, ja pahasti konsolipeeloutunut allekirjoittanut pelasikin suurimman osan ajasta ihan mielellään ohjaimella. Äänitehosteet on lainattu melko tehokkaasti vanhoista Final Fantasy -peleistä, mutta yhdessä graafisen ulkoasun kanssa nämä toisaalta tuovat peliin juuri kaivattua fiilistä pelisarjasta.
Omaperäisyyden puutteen lisäksi Final Fantasy XIV: ARR on yllättävän ongelmaton tapaus. Sen alkuvaiheet yksinkertaisine tehtävineen ja taisteluineen eivät aivan anna kuvaa siitä, mihin peli myöhemmin etenee, ja pelin esineidenhallinta voisi olla toteutettu selkeämmin ja loogisemmin. Lisäksi sen poikkeuksellinen rahoitusmenetelmä – kuukausimaksu – voinee pelottaa monet freemium-meininkiin tottuneet pelaajat pois. Aikoinaan vuosia WoWiin rahaa tuhlanneelle pelaajia tasapäistävä kuukausimaksullisuus kuitenkin tuntuu ihan luonnolliselta.
Katastrofaalisista lähtökohdista ja melko onnettomasta alusta huolimatta Final Fantasy XIV: A Realm Reborn on hiottu, varman oloinen ja viihdyttävä lajityypin edustaja. Se tuntuu hyvässä mielessä Final Fantasylta, toisin kuin lajityypin aiemmat, nimellä ehkä ikävälläkin tavalla ratsastaneet edeltäjät. Aika näyttää, minkälaiseksi pelin tulevaisuus muodostuu, mutta suunta on selkeästi oikea.
8/10
Tero Lehtiniemi
Vaihtopelaaja
Myönnän heti alkuun, olen MMO-nyyppä. Ensituntumaa lajityyppiin sain Star Wars: The Old Republicilla, mutta ohjaimella pelattaviin ”konsolityhmennettyihin” peleihin tottuneena sormi jäi turhan usein keskelle suuta ja leikki kesken. Nyt kuun ja tähtien asento osuivat oikeaan linjaan, kun Final Fantasy XIV: A Realm Reborn saapui myös PS3:lle.
Toki PS3-version ulkoasu on huomattavasti pc-versiota karsitumpi, tekstuurit ja hahmot ilmaantuvat toisinaan tyhjästä ja ruutu nykii suurimmissa ryhmäkahakoissa. Pelattavuuteen tämä kuitenkin vaikuttaa yllättävän vähän julkaisurumbassa ilmenneiden yhteysongelmien loputtua. Vaikka olenkin perinteisten valikkopohjaisten japanilaisroolipelien ystävä, Final Fantasy XII -tyylinen länsimaisempi pelimekaniikka osoittaa nopeasti viehätyksensä ja monipuolisuutensa, etenkin lennosta vaihdettavien hahmoluokkien myötä.
Ennen kaikkea A Realm Reborn on aloittelijaystävällinen massiiviverkkopeli. Kaikki lajityypin perusasiat opetetaan sopivan paljon rautalangasta vääntäen, minkä myötä kaltaiseni sosiaalisesti rajoittunut MMO-aloittelija saa opetella rauhassa niksejä ennen ryhmään lyöttäytymistä. Jopa ryhmätehtäviin hakeutuminen hoituu automaattisesti taustalla, mikäli niin haluaa.
Final Fantasy XIV: A Realm Rebornin PS3-versio on ehdottomasti testaamisen arvoinen, mikäli pc-versio ei ole mahdollinen ja lajityyppi kiinnostaa. Jos ulkoasu ja tekninen puoli arveluttavat, pelin voi tulevaisuudessa päivittää ilmaiseksi PS4-versioon.
8/10
Ville Arvekari