Final Fantasy XIV: Endwalker -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden joulukuun numerossa 228. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Nyt meni tunteisiin
Koronapandemia on ollut vaikea kaikille ja vaikuttanut lähes kaikkien tuotannossa olevien pelien aikatauluihin. Tältä kohtalolta ei välttynyt edes normaalisti hyvinkin säntillinen Final Fantasy XIV, jonka uusin lisäosa Endwalker myöhästyi suunnitellusta julkaisusta lähes puolella vuodella. Tekijöiden mukaan lisäaika oli tarpeen, sillä kymmenen vuotta jatkuneen saagan päätösosaa haluttiin hioa niin kauan, että siihen oltiin tyytyväisiä. Onko Endwalker tyydyttävä päätös saagalle? Ehdottomasti! Onko se parempi kuin edeltäjä Shadowbringers? Makuasia.
Valon soturi ystävineen on palannut kotiin rinnakkaismaailmasta, mutta rauhaiselon sijaan joukkio joutuu heti kohtaamaan suurimman haasteensa. Salaperäisiä torneja on noussut ympäri Eorzeaa, ja jokainen torneja lähestyvä joutuu niiden aivopesemäksi. Tornien merkitys on epäselvä, mutta ne liittyvät jotenkin hullun Fandanielin ja kruununprinssi Zenosin suunnitelmiin luoda uudestaan tuhansia vuosia sitten tapahtunut apokalypsi. Vastausten etsintä vie Valon soturia ympäri maailmaa aina oppineiden suljetusta kaupungista syvälle Garleanin imperiumin sydämeen ja lopulta kauas kuuhun.
Shadowbringers ja Endwalker on veistetty hyvin eri puista. Siinä missä ensimmäinen oli hahmovetoinen ja tunnelmaltaan synkkä, Endwalker puolestaan on huumoripitoisempi ja juonivetoisempi. On pitkälti omasta mausta kiinni, kumpi lähestymistapa on mieluisempi. Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö Endwalker sisältäisi uusia ja mielenkiintoisia hahmoja tai hiljaisia hetkiä tuttujen hahmojen seurassa. Päinvastoin, pienet hahmot suurten tapahtumien keskellä ovat aina olleet Final Fantasyjen ytimessä, ja Endwalkerissa pelaaja pääsee seuraamaan, miten tutuiksi tulleet hahmot toimivat epätoivoisimmalla hetkellään. Kun Endwalker antaa hahmoilleen tilaa, pelin tarina on parhaimmillaan.
Vauhtiin vihdoin päästyään tarina on loppuun asti täynnä yllätyksiä. Juonenkäänteitä on runsaasti, eikä kukaan varmasti arvaa ennalta, mitä seuraavaksi tapahtuu. Huumorista huolimatta tunnelma on hyvin synkkä varsinkin lisäosan jälkipuoliskolla. Shadowbringers sisälsi muutamia koko pelisarjan ikimuistoisimpia hetkiä, mutta Endwalker panee paikoin jopa vielä paremmaksi. Varsinkin viimeiselle alueelle tultaessa raavaan miehenkin on vaikea pidätellä liikutuksen kyyneleitä.
Sisällöltään Endwalker on lähes identtinen aiempiin lisäosiin verrattuna. Tasokatto nousee kymmenellä, ja uusia alueita sekä neljän hengen luolastoja on kuusi. Kaikki luolastot ovat tietysti jälleen juostavissa myös tekoälykavereiden kanssa, jos ei halua katsella muita pelaajia. Tasokatossa aukeaa vielä kaksi uutta luolastoa sekä kaksi vaikeampaa versiota juoneen liittyvistä pomotaisteluista. Loppupelin sisällössä lähinnä kerätään viikoittaisia tomestoneja, joilla voi ostaa parempaa kamaa ylläpidettäväkseen. Pari viikkoa julkaisun jälkeen auki tulivat myös pelin kahdeksan hengen raidin Pandaemoniumin neljä ensimmäistä pomoa ja niiden vaikeammat versiot. Kaava on hyvin tuttu mutta toimiva.
Mikäli ei ole kiinnostunut saavutuksien jahtaamisesta tai uusien ammattien nostamisesta tasokattoon, tekemistä on loppujen lopuksi hieman vähänlaisesti. Onneksi pelissä on runsain mitoin vanhaa sisältöä, joka ei tarinavetoisuuden ansiosta ole kokonaan vanhentunutta. Ei myöskään pidä unohtaa monipuolisia keräily- ja käsityöammatteja, jotka niin ikään ovat saaneet kymmen uutta tasoa ja uusia tarinatehtäviä. Uutta tasokaton sisältöä on myös luvassa 6.1-päivityksessä, kun 24 osallistujan raidisarja alkaa ja pelaajat saavat omat saariparatiisinsa maanviljelyä varten.
Uusia hahmoluokkia eli ammatteja on tuttuun tapaan kaksi kappaletta: sage ja reaper. Sage on parantaja- ammatti, joka käyttää aseenaan leijuvia noulith-suppiloita ja on erikoistunut suojaamaan ryhmänsä jäseniä kilpiloitsuilla. Sage voi myös asettaa tehosteen, joka parantaa kohdetta sitä mukaa, mitä enemmän sage itse tekee vahinkoa. Reaper puolestaan on isoa viikatetta heiluttava vahingontekijä, joka vihollisia tappamalla ja kykyjään käyttämällä kerää erikoisresurssia, jota voi käyttää oman avatarin komentamiseen. Avatar tekee voimakkai-ta erikoisiskuja, ja tarpeeksi avatarin voimia käytettyään reaper jopa pystyy hetkeksi yhdistymään tämän kanssa avaten näin entistä tehokkaampia erikoisiskuja.
Uudet ammatit tuntuvat varsin sulavilta pelata ja löytävät varmasti oman paikkansa pelin metaskenessä. Sage on tavallista monimutkaisempi ammatti pelata, mutta osaavissa käsissä se on varsin tehokas. Ammatilta puuttuvat kokonaan erilaiset ryhmätehosteet, mutta se kompensoi tätä puutetta puhtaalla parannusvoimalla ja kykyjen monipuolisuudella. Reaper sen sijaan on suoraviivaisempi ammatti, johon on helppo päästä sisään. Reaperit eivät tee yhtä paljon vahinkoa kuin muutamat muut vahinkoon keskittyvät ammatit, mutta sen vastapainona ne ovat hyvin liikkuvaisia ja tarjoavat ryhmälleen voimakkaita vahinkotehosteita.
Vanhojakaan ammatteja ei ole unohdettu. Kaikkien vahinkopotensseja on hienosäädelty, ja kaikki saavat ainakin yhden kokonaan uuden taidon käytettäväksi. Ammattien toimintaan ei ole tehty merkittäviä muutoksia paria poikkeusta lukuun ottamatta, joten omia suosikkeja ei tarvitse opetella uudestaan. Poikkeuksina toimivat munkki, jonka resurssisysteemiä on muutettu, ja summoner, joka on uusittu perustuksiaan myöten.
Endwalkerilla oli vaikea tehtävä edessään, mutta se suoriutuu siitä paremmin kuin mitä useimmat odottivat. Tarina saa arvoisensa päätöksen, ja varsinkin lisäosan loppupuoli on kerronnallisesti erittäin onnistunut. Lisäosaa voisi arvostella siitä, että sen sisältö on turhankin kaavamaista eikä täysin yllätyksellistä, mutta jos lopputulos kerran on toimiva, niin mitä sitä suotta. Innovaatioiden sijaan tekijät ovat keskittyneet hiomaan olemassa olevia järjestelmiä ja lisäämään asteittaisia parannuksia. Erityisesti tämä näkyy tarinankerronnassa, joka on ottanut valtavia askeleita jopa edellisestä lisäosasta. Uudet tehtävätyypit ovat virkistävää vaihtelua perinteiselle kaavalle, jossa puhutaan ensin jollekin henkilölle ja katsotaan sitten välinäytös.
Endwalker on ehdottomasti hankkimisen arvoinen lisäosa kaikille, jotka ovat seuranneet tarinaa tähän asti. Uuden pelaajan kannattaa ensin kokeilla ilmaista testiversiota, sillä lisäosan uutuudet keskittyvät pääasiassa lähelle uutta tasokattoa. Niidenkin, jotka pitävät Final Fantasyista tai hyvistä tarinoista mutta karttavat MMO:ita, kannattaa antaa pelille ainakin mahdollisuus, sillä Final Fantasy XIV:n tarina on yksi pelisarjansa parhaista ja Endwalker erinomainen lopetus sen ensimmäiselle pitkälle saagalle.
Vaikka Endwalker onkin saagansa viimeinen osa, se ei silti missään nimessä ole Final Fantasy XIV:n viimeinen lisäosa. Alkuvuodesta ilmestyvässä 6.1-päivityksessä ruvetaan alustamaan kokonaan uutta saagaa, joka pääsee pelin ohjaajan mukaan käyntiin toden teolla seuraavassa lisäosassa. Hydaelyn/Zodiark-tarinankaari on lopussa, mutta Valon soturilla on vielä monia seikkailuja edessään.