Kovakin pehmenee
Intelligent Systemsin Fire Emblem on taktisten roolipelien saralla melko mielenkiintoinen poikkeus. Sarjan pelit ovat laatunsa lisäksi tunnettuja paitsi yleisestä vaikeudestaan, myös siitä että pelissä kuolema on pysyvä. Lusikan nurkkaan heittänyt, rakkaudella varustettu hahmo on kuolon käydessä mennyttä ikuisesti. Tilanne luo sarjan peleihin poikkeuksellisen kovan taktisen paineen: päätöksiä ja valintoja joutuu miettimään tarkkaa, sillä mahdollisesti tehdyt uhraukset ovat pysyviä.
Ajat muuttuvat kuitenkin myös Fire Emblemeille. Sarjan tuorein, 3DS:lle julkaistu Awakening-osa on ensimmäinen, jossa aiemmin tiukasta periaatteesta on hieman hellitetty. Normaali, suhteellisen armoton vaikeustaso on nyt nimetty ”vaikeaksi”, ja pelaajalla on mahdollisuus poistaa hahmojen pysyväiskuoleminen. Monille pelaajille nämä ovat varmasti hyviä uutisia, mutta onko kuori pehmennyt liikaa?
Ei onneksi. Kevyemmän, niin sanotun normaalin vaikeustason ja rennomman kuolemapolitiikan rinnalla on sekä vanha ja armoton linja että uusi, osuvasti ”mielipuoliseksi” nimetty vaikeustaso. Tällä vaikeustasolla tekoäly on entistäkin armottomampi ja kartoilla on lisättyjä vihollisia. Paketti on valitettavasti – tai ehkä jopa onneksi – nimensä veroinen. Jopa siinä määrin, että allekirjoittanut joutui jättämään tämän leikin kesken jo alkumetreillä.
Sarjan veteraaneille vanha tapa pelata on kuitenkin käytännössä myös ainoa. Hahmoihin kiintyy täysin eri tavalla, ja pysyvän kuoleman läsnäolo saa miettimään tekojen sekä valintojen syitä ja seurauksia enemmän. Värvättäviä hahmoja on tarjolla niin paljon, etteivät satunnaiset kuolemat kaada maailmaa, mutta käytännössä pelaaminen menee siihen, että pelaaja ei suostu läpäisemään kenttää ilman, että kaikki selviävät hengissä.
Tämän tietää myös tekoäly. Se poimii väärin varustellut tai muuten heikkoihin asemiin päätyneet yksittäiset hahmot armottomasti, ja etenemisestä tulee shakkimaista laskelmointia, jossa siirrot joutuu turvaamaan ja uhkarohkeat rynnäköt ovat vähissä. Uutena juttuna hahmoja voi parittaa yksiköiksi, jolloin nämä toimivat yhdessä. Toinen hahmoista tukee kaveriaan ominaisuuksia parantamalla, ja yhteistyökyvyn noustessa erilaiset suojausliikkeet ja ylimääräiset hyökkäykset astuvat mukaan kuvioihin. Systeemi toimii hyvin ja tuo taktiseen toimintaan entistäkin enemmän syvyyttä.
Nykyaikana melko harvinaisen taktisen luonteensa lisäksi Fire Emblen: Awakening on erinomainen myös roolipelinä. Kiinnostavia hahmoja pullollaan oleva tarina on esitetty näyttävien välianimaatioiden ja hyvän ääninäyttelyn siivittämänä. Hahmoja voi kehittää monipuolisesti joko näiden alkuperäisen hahmoluokan puitteissa, tai luokkaa voi vaihtaa kokonaan. Hahmojen välisten suhteiden kehittäminen on täysin oma lukunsa ja vaikuttaa hahmojen yhteistyökykyyn myös taistelukentällä. Lisäksi onnellisista pariutumisista syntyvän jälkikasvun voi värvätä mukaansa.
Fire Emblem: Awakening on poikkeuksellinen peli monella tasolla. Se on vaikea, mutta virheistä saa syyttää vain ja ainoastaan itseään. Se ei sorru lajityypin peleissä perin yleiseen kokemustasojen monotoniseen jauhamiseen, vaan onnistuu tarjotuista mahdollisuuksista huolimatta pitämään mielenkiinnon hahmoissa ja tarinassa.
Harvassa pelissä hahmoihin kiintyy tällä tavalla, ja harvoin onnistumisista saa vastaavanlaista tyydytystä. Tällaiset elämykset ja tunteet ovat pelimaailmassa valitettavan harvassa, ja voinkin surutta sanoa, että Fire Emblem: Awakening on sekä parhaita koskaan julkaistuja taktisia roolipelejä että yksi parhaista koskaan julkaistuista 3DS-peleistä. Edes mahdollisuus vaikeustason keventämiseen ei ole sitä pilannut, vaan korkeintaan tehnyt pelin maailmaan astumisesta vähemmän pelottavaa.