Käsikoneiden taktikointia ja strategiaa hallitsee tasan yksi nimi: Intelligent Systems, joka tekee Nintendolle Advance Warsit ja Fire Emblemit. Toista kertaa lännessä ilmestyvä Fire Emblem -sarja on Advance Warsin ohella tämän hetken parasta taktikointia. Sarjoissa on tiettyjä perheyhtäläisyyksiä: hahmoja liikutellaan ruudukossa, vuorotellen vastustajan kanssa. Osumissa nopanheitolla on vain pieni rooli, joten taistelu on pääasiassa kiinni pelaajan sotasuunnitelmista. Mutta riittää erojakin. Siinä missä Advance Warsissa yksiköt ovat kasvottomia ja vain johtajat käsikirjoitettuja henkilöitä, Fire Emblemissä jokaisella taistelukentän sankarilla on nimi ja tarina. Mittakaava on pienempi ja painopiste on yksikkötason liikkeissä. Menetettyjä taistelijoitakaan ei saa takaisin. Kuolevat hahmot on yksi Fire Emblemin erikoisuus, joka jakaa mielipiteitä. Jos sankari kaatuu, häntä ei enää saa takaisin myöhempiin taisteluihin. Vaihtoehtona on joko aloittaa kenttä alusta tai jatkaa eteenpäin tappiot niellen. Itse suosittelen jälkimmäistä tapaa: pelaaja oppii nopeasti huolehtimaan joukoista ja toisaalta arvostamaan uhrausta, kun joku kaatuu tärkeässä taistelussa. Sacred Stones on Japanissa Fire Emblem -peleistä jo kahdeksas. Sarja elää samaan tapaan kuin Final Fantasy eli jokainen peli on itsenäinen teos, jolla on oma tarinansa. Niinpä lännen edellisen Fire Emblemin ohittaneetkin pääsevät mukaan. Aloittelija saa halutessaan hyvän johdatuksen pelisysteemiin. Veteraani on puolestaan heti kuin kotonaan. Suuria muutoksia ei ole. Hahmojen kehittämiseen tarjotaan nyt useampia vaihtoehtoja, jotka on tasapainotettu hyvin. Tarina haarautuu henkilövalinnasta riippuen, mutta vastapainona suoranaiset sivutehtävät on karsittu. Niiden tilalle on tullut liikkuminen maailmankartalla, jossa sekä hahmojen kehittäminen hirviötaisteluissa että varusteiden hallinta onnistuvat. Fire Emblem ansaitsisi Suomessakin enemmän huomiota. Ehkä sitä nyt tuleekin, sillä samaan aikaan GBA-version kanssa julkaistaan myös GameCuben oma taktikointi. Se arvostellaan ensi kuussa. Siihen asti tekemistä riittää Sacred Stonesin kanssa. Peliaikaa fantasiastrategiaan saa upotettua kymmeniä tunteja.
Kivi, paperi, sakset!
Fire Emblemissä sekä lähitaistelussa että magiassa ratkotaan menestystä kivi-paperi-sakset -logiikalla. Aseissa miekka voittaa kirveen, kirves voittaa peitsen ja peitsi voittaa miekan. Taikasysteemissä valo voittaa pimeyden, pimeys voittaa elämän ja elämä voittaa valon. Näin yksikään hahmo ei ole voittamaton ja heikkouksien ja vahvuuksien kanssa on oltava tarkkana. Lisäksi kuvioita sekoittavat reaver-aseet, jotka kääntävät asetelman päälaelleen.
Mikrokokoista metallia
Fire Emblem testattiin alusta loppuun Game Boy Microlla pelaten. Nintendon uusin versio GBA-laitteistosta on osoittautunut päteväksi pelikoneeksi. Kuitataan ensin pois kaksi asiaa, josta sitä on epäilty: pieni näyttö on erittäin kirkas ja piirtää yksityiskohdat terävästi. GBA:n pieni resoluutio näyttää erinomaiselta, kun pikselit ovat minikokoisia. Itse laite sopii käteen hyvin, vaikka pelkkä PSP:n näyttö on sitä suurempi. Keveys tuntuu suoraan käytettävyydessä ? toisin kuin isompia käsikonsoleita, Microa jaksaa kannatella käsien väsymättä. Parasta kokonaisuudessa on kuitenkin tuntuma. Metallinen kuori on laadukas ja miellyttävä muihin, muovisiin käsikonsoleihin verrattuna. Etulevyn saa irti helposti, muttei vahingossa. Vaihtokuorien yllättävä ilo on, että jos näytön lasi naarmuuntuu, sen saa uusittua pelkän etulevyn hinnalla.