Ihmissuhdepolitiikkaa
Fire Emblem on Pokémonin ohella niitä Nintendo-pelejä, joiden isompaa Switch-debyyttiä on kelvannut odottaa tavanomaista jännittyneemmällä innostuksella. Sarja on totuttu näkemään varsinkin lännessä enemmän käsikonsolipelinä kuin suuremmilla ruuduilla pelattavana taktikointieepoksena, joten Nintendon hybridikonsoli on tarjonnut sille mitä mainioimmat puitteet uudistaa jälleen itseään. 3DS:llä sarjan eräänlaiseksi pelastajaksi osoittautuneen Fire Emblem Awakeningin jälkeen Three Houses tuntuukin kieltämättä sarjan seuraavalta suurelta käännekohdalta.
Fire Emblemin peruspilarit ovat Three Housesissa yhä tallella. Kaikki pelissä tehtävä johtaa aina lopulta jonkinlaiseen vuoropohjaiseen taktiseen taisteluun, jonka tiimellyksessä läheisesti toistensa kanssa kamppailevat hahmot syventävät keskinäisiä suhteitaan ja kykyjään perinteisten tasonnousujen yhteydessä.
Three Housesin nerokkain idea on koota kaikki nämä Fire Emblem -elementit yhteen ja sijoittaa ne osaksi kouluympäristöä. Ajatus teineistä sotilasakatemiassa kuulostaa aluksi lattealta ja teennäiseltä sarjan aiempien osien asetelmiin nähden, mutta se onnistuu tehostamaan monia Fire Emblemin vakioasioita. Pelaajan rooli luokanopettajana antaa suoremman mahdollisuuden vaikuttaa eri hahmojen kykyjen kehittymiseen ja päästää hauskalla tavalla lähemmäksi pelin hahmoja. Oppilaiden kanssa sumplitaan muun muassa uravalintoja ja käydään syömässä, ja lopulta he auttavat vuorostaan opettajaa itseään kasvamaan ja kehittymään.
Arkinen vuorovaikutus tapahtuu hieman kuin Atlusin Persona-sarjassa mutta tiivistetymmin. Tarinatehtävästä toiseen ei kuljeta enää vain valitsemalla suoritetun tehtävän jälkeen listalta heti seuraavana jonossa oleva vaihtoehto, vaan jokaisen tehtävän välissä on noin kuukauden pituinen ajanjakso, jolloin hahmot elävät elämäänsä. Useimpien viikkojen alussa pelaaja valitsee, mitä kykyjä tämä haluaa opettaa hahmoilleen, minkä jälkeen viikko kulkee automaattisesti eteenpäin omine pienine tapahtumineen aina sunnuntaihin asti.
Sunnuntain koittaessa valitaan, mihin hahmojen rajattua vapaa-aikaa halutaan aina milläkin viikolla keskittää. Tarjolla on tällöin mahdollisuus tehdä tavanomaisempia Fire Emblem -sivutehtäviä tai mahdollisesti laittaa oppilaat osallistumaan kykyjen oppimista syventäviin seminaareihin tai lepäämään ja kasvattamaan näin motivaatiotaan. Neljäntenä vaihtoehtona opettaja voi lähteä haahuilemaan akatemiana toimivan Garreg Mach -luostarin käytäville ja vuorovaikuttaa suoremmin pelin eri hahmojen kanssa.
Luostarissa suoritettavaksi avautuu usein pienempiä sivutehtäviä, joita voi monesti tehdä ihan vain ihmisille juttelemalla tai tiettyjä esineitä hankkimalla. Oman sankarin professoritasoa voi myös nostaa kalastuksen ja puutarhanhoidon kaltaisilla aktiviteeteilla, mikä antaa etuja taistelemiseen ja mahdollistaa useampien asioiden tekemisen kerralla yhden sunnuntain aikana.
Tärkein osa luostarin tutkimista on hahmojen välisten suhteiden syventäminen. Aikaa syövien aktiviteettien tekemisen ohella hahmoja voi miellyttää antamalla heille lahjoja ja heidän hukkaamiaan tavaroita. Se avaa hahmojen taustaa ja persoonallisuuksia valottavia keskusteluhetkiä taistelukyvyn tehostamisen ohella. Kiehtovaa on yhtälailla mahdollisuus kosiskella käyttöönsä hahmoja oman opiskelijaryhmän ulkopuolelta. Tämä tapahtuu joko hiomalla suhteita niiden kanssa tai kehittämällä omaa sankariaan niiden toivomaan suuntaan.
Mitenkään syvälliseksi erilaisten aktiviteettien tekeminen ei äidy, mikä harmittaa paikoin. Aktiviteeteista monipuolisin on kalastus, joka sekin koostuu vain muutamien oikein ajoitettujen napinpainallusten tekemisestä. Se saa luostarissa pyörimisen tuntumaan kuivemmalta työltä kuin toivoisi. Tietynlainen yksinkertaisuus antaa kuitenkin tilaa oman ajankäytön tehokkaalle suunnittelemiselle. Omien vapaa-aikakäytäntöjeni tehostuessa huomasinkin, että mitä enemmän peliä pelasin, sitä suuremmalla innolla halusin palata luostariin tekemään lisää hienosäätöjä hahmoihini.
Kouluasetelma ei ole kiehtova pelkästään vain pelillisestä näkökulmasta. En voi väittää Three Housesin juonen olevan sellaisenaan järin erikoinen, mutta hahmovetoisuus tuo siihen henkilökohtaisen otteen, joka saa kiinnostumaan jokaisesta käänteestä ja niiden vaikutuksista omiin sekä muihin oppilaisiin. Tätä vie pidemmälle vielä pelin alussa kohdattava päätöstilanne, jossa pelaaja valitsee opettamansa luokan kolmea pelimaailman eri valtakuntaa edustavan vaihtoehdon väliltä.
Luokkavalinta vaikuttaa aluksi lähinnä hahmoihin, joita pelaaja hallitsee sotilasakatemian nimissä tehtävissä taisteluissa. Hieman puolivälin jälkeen luokkien tarinat erkanevat toisistaan kuitenkin merkittävästi. Three Housesin yksi suurimpia houkuttimia onkin kokea peli läpi vähintään kahden eri valtakunnan näkökulmasta. Jo pelkästään yhden valtakunnan koettelemukset tuntuvat Three Housesissa omalta täyteläiseltä pelikokemukseltaan, mutta muiden pelikertojen kautta maailmasta oppii sen verran uusia ja yllättäviä asioita, että seikkailuun lähtee mielellään vielä New Game+ -tilassa.
Fire Emblem: Three Houses on ehdottomasti uusin suosikkini sarjassa. Suuresti rakastamani Awakeningin jälkeen olin pudota jo kyydistä kolmeen peliin jaetun Fatesin jälkeen, mutta Three Houses nappasi mukaansa alkuepäilyistäni huolimatta. Se on vielä hiomaton timantti, sillä muutamien yksinkertaisiksi jääneiden ideoiden ohella se kompastelee yhä turhan sekavien valikoiden kanssa ja on isoksi Nintendo-peliksi taidesuunnaltaan hämmentävän epätasainen. Omalla tavallaan on kuitenkin rohkaisevaa nähdä, että Fire Emblemilla on kehittymisen varaa vielä tulevaisuudessakin.
Arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden syyskuun 2019 numerossa 203.