Väsähtäneet soturit
Japanilaiskehittäjä Omega Force on ajanut itsensä melkoiseen asemaan. Studion Dynasty Warriors -pelit ovat käytännössä luoneet oman genrensä, jonka hallinnoinnista se on nykyään pitkälti yksin vastuussa. Mikäli jokin ulkopuolinen taho on halunnut päästä osaksi Warriors-toimintaa, yritetään peliä harvemmin tehdä enää itse, vaan työ ulkoistetaan suosiolla juuri Omega Forcelle.
Fire Emblem Warriors on toinen kerta, kun Nintendo on lähtenyt tuottamaan studion kanssa omaa Warriors-peliään. Syksyllä 2014 saapunut Hyrule Warriors oli ensimmäinen lajityypin peli, joka sai minut oikeasti otteeseensa ja ymmärtämään syitä sen menestyksen takana. Tuhatpäisten vihollisjoukkojen kurmottaminen oli tutuilla Zelda-hahmoilla tyydyttävää puuhaa, johon tuotiin juuri sopivasti kevyttä ajatustyötä pienillä taktisilla elementeillä. Mistään toimintapelien merkkiteoksesta ei ollut todellakaan kyse, mutta se viihdytti mainiosti silti oman lyhyen aikansa.
Fire Emblem Warriors ei ole missään nimessä rajoja rikkova Warriors-peli. Edellä mainittu pelattavuus on vahvasti läsnä myös uudessa Fire Emblem -toimintapelissä, ja erot Hyrule Warriorsiin nähden tulevat lähinnä esiin yksityiskohdissa. Fire Emblemin taktisiin juuriin sopien tarjolla on kevyttä joukkojen komentelua ja loukkaantuvia sankareita, eikä sarjan toiminnan ytimessä raksuttavaa kivi–paperi–sakset-tyyppistä asekolmiotakaan ole unohdettu. Näiden elementtien merkitys taisteluissa jää kuitenkin sen verran pieneksi, etteivät ne varsinaisesti vie Warriors-pelattavuutta millään huomattavalla tavalla eteenpäin.
”Erot Hyrule Warriorsiin tulevat lähinnä esiin yksityiskohdissa.”
Hyrule Warriorsin tapaan myös Fire Emblem Warriors onkin ennen kaikkea fanituote. Pelin tarina on puhdasta hömppää, mutta on tavallaan hauska nähdä eri peleistä tuttujen hahmojen vuorovaikuttavan keskenään ja laittavan hurjat määrät vihollisia nippuun övereillä erikoisliikkeillä. Pelin tarjoama fiilistely saikin minut lämpimästi muistelemaan, miten paljon pidin aikoinaan Fire Emblem Awakeningista ja että minun pitäisi palata vielä jossain vaiheessa Fatesin pariin.
Omega Forcen pelejä enemmänkin pelanneena alan kuitenkin olla todella väsynyt niiden toimintaan. Vihollisia kurmotetaan edelleen hyvin identtisillä näppäinkomboilla, eivätkä ne pane hanttiin muuten kuin lähinnä kestävyydellä ja epäselvillä aikarajoitteilla. Tehtävien tavoitteet eivät juuri muutu pelin edetessä, vaan keskeisenä päämääränä on aina valloittaa vihollislinnakkeita ja katsoa, josko tylsä pomovastustaja viitsisi näyttää sitten naamaansa.
Warriors-pelit ovat minusta mainettaan parempia, mutta niiden paljous ja toiston määrä tekevät niistä sopivia aina hyvin yksittäiselle yleisölle. Fire Emblem Warriors on jälleen oikein toimiva paketti, mutta sen erottaa muista viimeisimmistä genren osista vain Fire Emblem -teema. Aiemmat kokemukset Nintendon taktikointisarjan ja Omega Forcen pelien parissa määrittelevätkin voimakkaimmin, miten tylsältä Fire Emblem Warriors jää lopulta tuntumaan.