Fire Emblem Warriors: Three Hopes -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden heinäkuun numerossa 235. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Hetkittäisiä toivonpilkahduksia
Toisinaan tekisi mieli nostaa hattua Omega Forcen väelle. Studion Dynasty Warriors -kaava alkaa tuntua puhki kulutetulta jo muutaman pelin jälkeen, mutta kepeä musou-toiminta löytää tasaisin väliajoin tiensä pelikoneisiini asti. Viimeisimpiin Warriors- risteytyksiin on löydetty vieläpä tehokeino, joka tekee peleistä käytännössä ohittamattomia fanikuntien silmissä. Hyrule Warriors: Age of Calamity ja Persona 5 Strikers olivat turhanpäiväisten sivutarinoiden sijaan vahvasti yhteydessä moderneihin peliklassikoihin, joiden alkuperäiset kehittäjätiimit tarjosivat pelkkien oikeuksien sijaan Omega Forcelle jopa auttavan kätensä.
Nyt samalle linjalle lähdetään Fire Emblem Warriors: Three Hopesissa. Ja kuinka ollakaan, tehokeino toimii edelleen. Intelligent Systemsin toimintastrategioiden hahmojen ja maailmojen pintapuolisen lainaamisen sijaan uuden Warriors-osan tarina kytkeytyy perinpohjaisesti Switchin kiitettyyn Fire Embem: Three Housesiin. Fodlánin mantereen räväkämpien yhteenottojen keskiössä on Bylethin sijaan palkkasoturi Shez, jonka omat erikoiskyvyt valjastetaan uuden tarinan puitteissa joko Adrestian imperiumin, Faerghusin pyhän kuningaskunnan tai Leicesterin liittouman joukkojen johtoon.
Kolme jo hyvin varhaisessa vaiheessa eri suuntaan lähtevää tarinalinjaa sijoittuu suurimmilta osin Three Housesin tapahtumien välimaastoon. Tämä mahdollistaa suuren skaalan yhteenotot eri sukujen välillä, minkä lisäksi tuttujen hahmojen ohella maailmankuvaa avarretaan uusilla kasvoilla. Mikäli tarinaan ja hahmojen välisiin ihmissuhteisiin haluaa panostaa taistelun tuoksinassa, tekemistä ja kehitettävää riittää varsin mukavissa määrin Warriors-peliksi. Hahmoihin ei tietenkään pidä kiintyä, sillä taistelukenttien kuolemat voi ehtaan Fire Emblem -tyyliin määrittää pysyviksi.
Fire Emblem: Three Housesin tyylin, kerronnan ja yleisilmeen jäljittelyssä onnistutaan sen verran vakuuttavasti, että toimintansa ulkopuolella Three Hopesin tunnelma on niin lähellä esikuvaansa kuin mahdollista. Sotureiden taistelutaitoja ja sosiaalisia kykyjä hiomalla varsinaiseen vihollislaumojen niittämiseen saadaan hiuksenhienoja strategisia vivahteita, joiden ansiosta turhan kaavamaiseksi käynyt toiminta alkaa tuntua siedettävältä – lähinnä siksi, että sotaleirin kehitystyö sekä hahmoluokkiin, kykyihin ja varusteisiin syventyminen tuo helpotusta puuduttavimpaan napinhakkaukseen.
Three Hopes ei silti missään nimessä muuta oleellisesti Omega Forcelle ominaista toimintaa. Satapäiset vihollislaumat kaatuvat helposti vauhdikkailla perusiskuilla, mutta huomio tulee keskittää keskeisten vihollisleirien komentajiin ja sokkeloisille areenoille ilmaantuviin pääkohteisiin. Erikoishyökkäyksillä kestävämpien vihollisten puolustusta voi murtaa nopeammin, mikä avaa mahdollisuuden kasvattaa tuhovoimaa vieläkin räväkämmillä hyökkäyksillä. Huomio on jaettava useisiin sijainteihin yhtä aikaa, mikä antaa hyvän tekosyyn hypätä hahmosta toiseen tai antaa automatisoituja komentoja kartan kautta. Ajoittaisesta sekavuudesta huolimatta paikasta toiseen syöksyminen varmasti viihdyttää uusia tulokkaita, mutta veteraanit tietävät tasan tarkkaan, mitä tuleman pitää.
Viimeisimpien Warriors-risteysten tapaan Fire Emblem Warriors: Three Hopes on ennen kaikkea pätevää fanipalvelua. Se päästää viettämään aikaa tuttujen hahmojen parissa tarinassa, mikä pitää Three Housesin ystävät tyytyväisinä. Sarjalle ominaisten elementtien ujuttaminen toiminnan lomaan tekee siitä ajan ja vaivan arvoisen kokonaisuuden, mutta kyseessä on silti Warriors-peli, vaikkakin uppopaistettu sellainen.