Aidosti toimivaa VR-räiskettä
Ensimmäisen persoonan räiskintäpelit eivät varsinaisesti kuulu PSVR:n vahvuuksiin. Toki mukiinmeneviä kokemuksia on nähty esimerkiksi Resident Evil 7:n, Doom VFR:n ja Farpointin muodossa, mutta nopeiden liikkeiden toteutus ilman pahoinvointiaaltoja ja erityisesti luotettavan tarkka tähtääminen liikeohjaimilla ovat olleet harvinaista herkkua. Firewall: Zero Hour pyrkii nostamaan jyvän jälleen kohdilleen ja vieläpä tiimipohjaisena verkkomoninpelinä.
Ulkoisesti Firewall: Zero Hour näyttää hieman karsitulta Rainbow Six Siegeltä, johon sitä voisi osuvasti verrata muutenkin. Ohjaimeksi kelpaavat joko DualShock 4 tai mainio Aim Controller, jota myydään myös pakettina pelin kanssa. Tähtäinten läpi tuijottelu, aseiden liikuttelu näkökentässä ja ilahduttavasti myös sokkona ammuskelu toimivat Aimin avulla moitteetta. Kääntyminenkin on toteutettu hienosti erityisesti katkeamattoman Smooth-asetuksen osalta.
Pelimuotoja on käytännössä kolme. Harjoittelutilassa pelaaja pääsee tutustumaan oman virtuaalisotilaansa liikuttamiseen, ampumiseen, pitkän aseen ja pistoolin vaihteluun sekä kranaattien viskomiseen. Valikosta löytyy myös verkon yli toimiva tiimipohjainen harjoittelutila, jossa käydään sotaa loppumattomia vihollisaaltoja vastaan. Harjoitustilaa kannattaa käyttää muutaman ottelun verran oman tiimin kommunikaation hiomiseen ja kolmen perushahmoluokan opetteluun.
Assault-luokka on varustettu rynnäkkökiväärillä, sirpalekranaateilla ja savukranaateilla, joten huoneiden raivaaminen ja oman toiminnan suojaaminen onnistuvat. CQB-luokan haulikko ja etälaukaistavat C4-räjähteet sopivat nekin sekä puolustamiseen että rynnäköintiin. Support-luokka pystyy miinoittamaan oviaukkoja ja jakamaan lisäammuksia, mutta vaimennettu konepistooli toimii myös erinomaisesti ninjamaisen tiedustelijan ensi-iskussa vihollisen selustaan.
”Firewall Zero Hour kokoaa nopean toiminnan, tiimityöskentelyn ja tarkan ammuskelun yhteen hienosti PSVR:llä.”
Lisää aseita ja niihin liitettäviä varusteita aukeaa käyttöön kokemustasojen noustessa, joten pelaajat pystyvät myös luomaan omia varustekokonaisuuksiaan kolmen perusluokan lisäksi. Uudet aseet ovat kyllä mukava lisä tasonnousujen ohessa, joskin ratkaisevasti parempaa tulivoimaa ne eivät tarjoa.
Varsinaisia moninpelimuotoja pelistä löytyy vaivaiset yksi. Contracts-valikon alta avautuu tällä hetkellä yhdeksän eri karttaa, joissa kaksi neljän hengen joukkuetta vuoroin puolustavat tai tavoittelevat kohteena olevaa tietokonepäätettä. Hyökkäävällä joukkueella on mahdollisuus paikallistaa kohteensa hakkeroimalla rakennuksen tietoverkko, joten huone huoneelta kenttiä ei tarvitse rynnäköidä läpi.
Tulitaistelut ovat yleensä nopeita, ja pelaajat kaatuvat kanveesiin muutamasta hyvästä osumasta. Kontalleen tipahtanut sotilas on nostettavissa tolpilleen joukkuetoverin toimesta, mutta harmittavasti pelaaja ei voi liikuttaa tyrmättyä hahmoaan suojaan. Erät päättyvät joko kaikkien hyökkääjien kaatumiseen tai kohdepäätteen hakkerointiin.
Ahtaammissa kartoissa Contracts-pelimuoto ei ole parhaimmillaan, sillä sisääntuloaukkoja on harvakseltaan ja puolustettavat huoneet ovat ottelusta toiseen samoja. Muutamassa pelin kartassa olisi erityisesti tilausta vaihtelevammalle toiminnalle, kuten pommin kuljetukselle tai siirreltävän panttivangin pelastamiselle.
Firewall: Zero Hour kokoaa nopean toiminnan, tiimityöskentelyn ja tarkan ammuskelun yhteen hienosti PSVR:llä. Karsittu ulkoasu, pelimuotojen niukkuus ja avattavan sisällön puute tekevät hallaa muutoin mainiolle paketille.