Sonyn ajoitus uuden formulapelin suhteen on tänä vuonna lähes täydellinen: kuninkuusluokan kauden 2007 avaava Australian osakilpailu ajetaan 18. maaliskuuta Melbournessa. Sonyn Liverpoolin studion kehittämä Formula One Championship Edition julkaistaan viisi päivää myöhemmin PlayStation 3:n lanseerauksen yhteydessä.
Yksi lisenssifriikkejä harmittava tekijä on kuitenkin, että pelissä kilpaillaan viime kauden kalustolla. Se selittääkin erittäin lyhyen kehitysajan, jonka avulla Sony saa yhden varteenotettavan pelin uutuuskonsolinsa maaliskuiseen julkaisuun.
Kiillotettu pinta
PlayStation 3:n tehokkuus avittaa sarjaa harppomaan pitkiä askeleita graafisella puolella. Sulavasti pyörivä peli näyttää uskomattoman kauniilta täydessä vauhdissa. On varsin helppoa todeta, että lyhyessäkin ajassa tekijätiimien kädenjälki saadaan uuden sukupolven perustasolle, kun kalusto on oikea tai poppakonstit tarkoin valittu. Jos nimittäin pysähtyy radan varteen ihastelemaan maisemia, karu totuus paljastuu nopeasti. Ympäristöjen melko alhainen yksityiskohtaisuus ja yllättävä epätarkkuus peittyvät helposti satojen kilometrien tuntivauhdissa.
Yksi sarjan uudistuksista on Sixaxis-ohjaimen liikkeentunnistusominaisuuden hyödyntäminen. Valitettavasti ohjaimen kallisteleminen tuntuu hieman epätarkalta ja hankalalta, eikä sitä kannata edes verrata ratilla ohjaamiseen. Paras osa ohjaimen liikkeentunnistussäädöissä ovat kaasu ja jarru, jotka sijaitsevat alemmissa olkanapeissa. Nappien aluksi järkyttänyt uudistettu liikerata toimii autourheilussa loistavasti! Nyt kaasun ja jarrun sääteleminen on helpompaa kuin koskaan. Normaalikin ohjaustyyli on toki valittavissa.
Urheilupelien selostuspuoli on ollut aina lähes poikkeuksetta tuhoon tuomittu. Tällä kertaa Maikkarin lähetyksistä tutut Oskari Saari ja Erkki Mustakari hoitavat hommansa informatiivisesti, mutta totutun tökerösti. Esimerkiksi Pro Evolution Soccerissa pelaaminen on nautittavaa ilman selostusta, mutta formulapelissä se tuo radan kiertämiseen lisää tunnelmaa.
Maailman suurin sirkus
Kuten monissa urheilupeleissä nykyään, yksinpelin valttikortti on uratila, joka nitoo erakkopelaajalle yhteen kaiken koettavissa olevan. Viime vuosien formulapelien tuttuun kaavaan ei ole juuri koskettu, vaan pelaaja yrittää ensin hankkia testikuljettajan paikan johonkin pikkutalliin, nousta kisakuskiksi ja sitten edetä sarjaa dominoiviin tiimeihin.
Uran lisäksi yksinpeliä voi harrastaa yksittäisissä kilpailuissa, kisaviikonlopuissa tai kausissa. Moninpelaaminen ei onnistu lainkaan samalla koneella, mutta verkossa tuki on sitäkin parempi. Nettisessioihin voi osallistua maksimissaan 11 pelaajaa, jolloin muut ruudut täytetään tietokonekuskeilla, eli käytössä on niin sanottu täysi ruudukko. 11 pelaajan verkkopeli kuulostaa hyvältä, mutta paljon riippuu sen toimivuudesta. Palaamme nettipelin tunnelmiin verkkorintama-osiossamme mahdollisimman pian.
Siirtymävaihe käynnissä
Kaiken kaikkiaan Formula One Championship Edition on keskiverto paketti. Tekijätiimi on selvästi panostanut kaiken kehitysaikansa kauniin kuoren luomiseen ja jättänyt suuremmat sisällölliset uudistukset seuraaviin osiin jos niitä nyt on sarjaan edes odotettavissa.
Tuntuu oikeastaan siltä, että formulapelit eivät vielä tällä kertaa ota varsinaista askelta uuteen sukupolveen. Monet muut autopelityypit ovat kokeneet vastaavan siirtymävaiheen huomattavasti aiemmin. Siksi monien mielestä PS3:n ensimmäinen formulapaketti voi tuntua pieneltä pettymykseltä.
Aktiivisille nettipelaajille kyseessä saattaa olla paras formulapeli tähän mennessä, mutta mullistavampaa uuden sukupolven pelikokemusta etsivien kannattanee odottaa vielä ensi vuoteen.
Tärkeintä formulapelissä?
Vaikka verkkopelaaminen on nykypäivänä erittäin tärkeä osa konsolipelaamistakin, siitä ei tule mitään ilman yksinpelin toimivuutta. Mikä sitten formulapeleissä takaa hyvän ja nautittavan pelikokemuksen? Useimmiten hyvä kokonaisuus kaatuu surkeaan tekoälyyn tai liian alhaiseen vaikeusasteeseen. Formula One Championship Editionissa tekoäly on kutakuinkin kunnossa: ärsyttäviä peräänajoja sattuu ani harvoin ja tietokonekuskit noudattavat pääsääntöisesti kirjoittamattomia herrasmiessääntöjä.
Pelin vaikeustasossa on puolestaan toivomisen varaa. Kun radat on opittu ja muutama kausi takana, yksinpelin ympyrät alkavat käydä liian yksinkertaisiksi. Karu totuus on, että esimerkiksi F-Zeron tarjoamaa hc-pelaajatkin kaatavaa haastetta ei nähdä formulapeleissä vieläkään.