Forza kiilaa kärkeen
Forza Motorsport 6 on se peli, joka sarjan edellisen osan olisi pitänyt olla. Tämä ei kuitenkaan johdu entistä laajemmasta ja päätähuimaavan tarkasti mallinnettujen autojen sekä kilparatojen valikoimasta. Eikä yllä oleva kommenttini liity myöskään siihen tosiasiaan, että nyt olemme vihdoinkin saaneet myös Forza Motorsport -sarjaan pitkään toivotut yö- ja sadekelikilpailut.
Vuonna 2013 Xbox Onen julkaisun yhteydessä ilmestyneen viitososan ongelma ei toisin sanoen ollut niinkään menopelien vähyys kuin pelkkä mielikuvituksen puute. Se tyytyi vain toistamaan edeltäjiään, mutta tarjosi aiempaa niukemmin sisältöä. Lanseerauskiireessä sutaistu tunnelma korostui entisestään, kun peliä vertasi Forza-pelien tähän asti parhaaseen nimikkeeseen, Forza Motorsport 4:ään.
Nyt valta-asetelma paalupaikalla kuitenkin muuttuu kertaheitolla. Forza Motorsport 6 kurvaa täysin suvereenisti kärkipaikalle, olipa kysymys sitten jo kymmenen vuoden ikään yltäneestä Forza-pelien sarjasta tai nykyisen konsolisukupolven ajopeleistä yleensä. 450 erilaista kiesiä ja 26 rataa mahdollistavat toki vauhdikkaan alun, mutta näin pitkäikäisessä pelisarjassa aina vain isommat numerot eivät ole tarpeeksi.
Etulyöntiasema muihin nähden kasvaa erityisesti siitä syystä, että tällä kertaa Turn 10 Studios on uskaltanut lähteä kehittämään nimikettään edelleen. Tosin kaikki konepellin alla tehdyistä tuunauksista tai kosmeettisista muutoksista eivät ole aivan yhtä onnistuneita.
Tunnustan, että olen oikeastaan aina ensimmäisestä, vuonna 2005 julkaisusta Forza Motorsportista asti pitänyt juuri tätä pelisarjaa ajopelien kärkinimenä. Gran Turismo on omaan makuuni aivan liian kalsea ja lähes luotaantyöntävän kliininen, kun taas monet muut autopelinimikkeet tuntuvat ottavan itsensä joko ihan liian vakavasti tai vaihtoehtoisesti lyövän koko homman pelkäksi lekkeriksi. Forza-pelit puolestaan ovat osanneet tasapainoilla poikkeuksellisen hienosti ryppyotsaisen simulaattoriajamisen ja enemmän tai vähemmän satunnaiskuskien kaipaaman helpon vauhdin hurman välimaastossa. Turn 10 osaa tarjota työkalut, joilla pelikokemuksen saa muokattua vaivattomasti haluamakseen.
Forza Motorsport 6 nojaa siis erittäin vahvasti pelisarjan kahteen tutuksi tulleeseen perusvahvuuteen, täysin lyömättömään ajokokemukseen ja monipuolisiin mahdollisuuksiin sekä vakavasti otettavana ajosimulaattorina että enemmän arcadehenkisenä harrastelijakaahailuna.
Tällä kertaa varsinaiset pelilliset uudistukset kuitenkin hyödyttävät erityisesti jälkimmäiseen pelitapaan mieltyneitä. Esimerkiksi muiden pelaajien käyttäytymisestä oppivien Drivatar-tekoälykuskien aggressiivisuutta pystyy nyt säätelemään, ja kokonaan uutena tekijänä esitellään niin kutsutut modit. Ne muistuttavat hieman Halo-pelien pääkalloja, eli ne ovat pelikokemusta tavalla tai toisella muuttavia erikoisominaisuuksia. Modit voivat olla kertakäyttöisiä tai vaikutusiltaan jatkuvia. Niiden avulla voi vaikkapa kerätä itselleen normaalia enemmän kokemuspisteitä, hilata itseään lähdössä pari pykälää eteenpäin, vähentää auton painoa tai lisätä renkaiden pitoa, ansaita lisää rahaa käyttämällä vain tiettyä kamerakulmaa tai saada viritysetuja tietyllä kilparadalla.
Modit kuulostavat pahemmilta kuin ne todellisuudessa ovat. Enemmän kuin jonkinlaisia sarjakuvamaisia superkykyjä modit ovat itse asiassa vain hienovaraisia mahdollisuuksia muuttaa omaa jämähtänyttä pelityyliä. Ne eivät myöskään tarjoa mitään epäreiluja etuja suhteessa muihin kilpailijoihin, eikä verkkomoninpeleissä modeja käytetä ollenkaan. Ainoastaan kanssapelaajat kokonaisen ensimmäisen kierroksen ajaksi ”aaveiksi” muuttava modi on kaikessa epärealistisuudessaan hullunkurinen ja täysin tolkuton – pelaaja voi siis ajaa suoraan muiden kilpailijoiden lävitse.
Forza Motorsport 6 näyttää muutenkin saaneen huomattavasti vaikutteita viime vuonna ilmestyneestä Forza Horizon 2:sta. Uratila jakautuu nimittäin nyt kahteen laajaan kokonaisuuteen, Stories of Motorsportiin ja Showcase-nimellä kulkeviin näytösluonteisiin kilpailuihin.
Stories of Motorsport sisältää viisi suurta luokkaa, joiden sisällä pelaaja voi valita haluamistaan autotyypeistä mieleisensä ja osallistua tämän jälkeen yksittäisiin kilpailuihin autotallistaan jo löytyvällä menopelillä tai ostamalla kokonaan uuden. Kaikkien viiden Stories-ryhmän läpäiseminen antaa pelaajalle Forza-mestarin tittelin, mutta oikeastaan tämä vasta aukaisee pelin kokonaisuudessaan: sisällöstä on ensimmäisen läpipeluukierroksen jälkeen pelattu vasta alle viidennes.
Showcase-kilpailut eivät ole Forza Horizon 2:n tapaan mitään mielikuvituksellisia stuntteja, joissa ajetaan kilpaa tavarajunan tai lentokoneen kanssa. Tällaisten Hollywood-tempausten sijaan näytöskilpailuissa pääsee istumaan erilaisten historiallisesti merkittävien kilpa-automallien kuskin paikalle ja kokeilemaan oman kaasujalan vahvuutta esimerkiksi Autodromo Nazionale Monzan kaltaisilla nimekkäillä radoilla. Showcase-puoli oman kuskin uraa ei ole mikään päälleliimattu turhake, vaan itse asiassa juuri näissä kilpailuissa Forza Motorsport 6 todella herää henkiin.
Horizon-maailmasta on niin ikään lainattu onnenpyörä. Forza Motorsport 6 ei palkitse enää kokemustasolta toiselle siirtymistä automaattisesti autolahjalla, vaan etenemistä markkeerataan uudessa pelissä palkintopyörällä, josta voi tuurilla voittaa pelin omaa valuuttaa, auton tai modipaketin.
Onnenpyöräuudistuksessa on omat hyvät puolensa, mutta siinä on myös yksi perustavanlaatuinen ongelma. Se nimittäin tekee pelissä rahan ansaitsemisen hyvin ajamalla ja kilpailuja voittamalla käytännössä katsoen turhaksi. Olin ehtinyt pelata Forza 6:ta vasta muutaman tunnin, mutta tästä huolimatta olin pelkästään ensimmäisten kokemustasojen jälkeen onnistunut pyöräyttämään itselleni palkinnoksi satojatuhansia krediittejä ja noin kahden miljoonan arvoisen Formula-auton.
Uusiksi ajatellut uratilan lisäksi pelin onnistunein muutos on yö- ja sadekelikilpailut. Etenkin jälkimmäisissä pelaaja joutuu kisaamaan oman mukavuusalueensa ulkopuolella ja luopumaan omasta ajotyylistään, koska radalle sateen mukana kasaantuvat vesilätäköt heittävät ärhäkästi kilpakoslan hallitsemattomaan liirtoon. Yöllä puolestaan takana ajavien autojen kirkkaat etuvalot saattavat heijastua todella häiritsevästi omasta taustapeilistä. Dynaamisia vuorokaudenaikojen vaihtelu ja sää eivät tosin ole vieläkään, vaan tietyt kilpailut ajetaan sateella tai pimeällä.
Verkkomoninpeli- ja yhteisöllisyysominaisuudet olivat arvostelukappaletta pelatessa vielä rajallisesti saatavilla, mutta aivan erityisesti mainitsemisen arvoinen uusi ominaisuus moninpelipuolella on League-kategoria. Liigatoiminta mahdollistaa omantasoisiin kilpailuihin hakeutumisen entistä joustavammin. Aluksi kaikki kilpailijat tietysti aloittavat pohjalta, mutta taidokkaimmille ja kunnianhimoisimmille virtuaalikuskeille tarjotaan nopea väylä nousta korkeampiin sarjoihin. Meille muille tämä taas tarkoittaa sitä, että voimme huvitella verkkokilpailussa ilman veren makua suussa.
Yhteisöpuolella taas Forza Motorsport 6:ssa on nyt pelkkien visuaalisten viritysten lisäksi mahdollista jakaa ja ladata myös moottorien tuunauksia. Tämä tuntuu erityisen tervetulleelta ominaisuudelta etenkin niille, jotka eivät ole aiemmin niin innoissaan nostaneet virtuaalisen kilpa-autonsa konepeltiä ja rukanneet kaikenmaailman renkaiden ilmanpaineita ja vaihteiden välityksiä.
Turn 10 tuntuu vihdoinkin ymmärtäneen, että ainoastaan lisäämällä ratoja ja automalleja ei koventuneessa kilpailutilanteessa enää pärjää. Pelkästään viimeisen vuoden aikana markkinoille on tullut useita varsin varteenotettavia autopelejä, mutta ajokokemuksen ja -tuntuman, viimeistellyn fiiliksen sekä monipuolisten ominaisuuksiensa ansiosta Forza Motorsport 6 kiihdyttää muista ohitse vähintäänkin parin auton mitalla.
Itse pidän Forza 6:sta erityisesti siksi, että pelaajan rankaisemisen sijaan se tarjoaa lukuisia apuvälineitä, joiden avulla jokainen kuski pystyy muokkaamaan pelistä juuri haluamansa kaltaisen. Forza Motorsport 6 on vertaansa vailla oleva virtuaalinen ajokokemus. Ja paino on sanalla kokemus.
9/10
Ensiluokkainen ajopeli, jota voi varauksetta suositella sekä vaativille simulaattorikuskeille että vauhdin hurmaa hakeville satunnaisautoilijoille.
Juha Wakonen