Edelleen paalupaikkansa ansainnut
Forza Motorsport 7:n käynnistäminen ensi kertaa on kuin istuutuisi jo tutuksi tulleen autonsa päivitettyyn vuosimalliin. Ensin ulkoapäin katsottuna kori näyttää kokeneen vain kosmeettisia muutoksia, ja kun käynnistää moottorin ja kokeilee jalkaansa kaasupolkimella uuden auton tuoksusta innostuneena, konepellin alta soi yhtä aikaa sekä aavistus kehitystä että toverillinen klangi. Ja vasta kun uuden auton vie tasaiselta maantieltä mökin töyssyiselle kinttupolulle, todellisia eroja alkaa löytyä.
Turn 10 Studiosin luotsaama Forza Motorsport -pelisarja on reilussa kymmenessä vuodessa muuttunut verkkaisesti. Tekijöillä tuntuukin olleen heti ensimmäisestä osasta lähtien käsissään poikkeuksellisen onnistunut yhdistelmä arcadehenkistä vauhdin hurmaa ja yksityiskohtaiseen simulaattoriin perustuvaa tiukkalinjaista moottoriurheilua. Ja todellinen muutos on tapahtunut pelaajilta piilossa, virtaviivaisen ulkokuoren alla.
Forza-pelien tavoite on aina ollut tarjota jokaiselle jotakin, ja toisin kuin monet muut vastaavat ajopelinimikkeet, Forza on myös lunastanut lupauksensa, jokainen osa edeltäjäänsä paremmin. Kolikon ilmeisenä kääntöpuolena on se, että etenkin nykyisen Xbox-sukupolven aikana Forza Motorsport on alkanut muistuttaa kiusallisesti Electronic Artsin jokavuotisia FIFA– ja NHL-päivityksiä. Toisin sanoen samaa peliä myydään enemmän tai vähemmän perusparanneltuna, aavistuksen näyttävämmällä graafisella ilmeellä ja vähän erilaisista palasista kootulla urakampanjalla ryyditettynä. Forza Motorsporteja sentään julkaistaan vain joka toinen vuosi.
Näin siis Forza Motorsport 7 sisältää oikeastaan kaikki edeltäjänsä hyvät – ja huonot – ominaisuudet. Ja rahtusen verran jotakin uutta.
Uratila on jälleen harkitusti rakennettu kokonaisuus. Yhden massiivisen kilpailusarjan sijaan yksinpelattava sisältö on nyt järjestetty kuuteen laveaan mestaruusluokkaan, joista jokainen sisältää sekä ison joukon erityylisillä autoilla kilpailtavia sarjoja että Showcase-nimellä kulkevia taituruustapahtumia, kuten autocrossia, autolla keilaamista ja historiallisilla kilpureilla kisaamista.
Jokainen voi valita sarjoista itselleen mieluisimmat, mutta mestaruusluokkien läpäiseminen vaatii toistuvaa omalta mukavuusalueelta poistumista, tarkoittipa se sitten kauppakassilla polkemista tai 1990-luvun Formulalla hurjastelua.
Forza-peleissä iso osa valinnoista on pelaajasta itsestään kiinni, ja sama pätee edelleen. Kilpailla voi yhtä hyvin nauttimalla vauhdista kaasu pohjassa tai virittelemällä omia ajoneuvojaan simulaattoriasetukset kaakossa. Ja jos taiteen tekeminen tämän vuoden Ford F-150 Raptorin kylkeen kiinnostaa, mahdollisuuksia ja ominaisuuksia löytyy enemmän kuin kylliksi. Kukin voi pelata omalla tyylillään.
Turn 10:n fiksu ratkaisu on tarjota pelaajalle useita erilaisia automaattisen nopeudensäätimen sekä ajan takaisinkelaamisen kaltaisia kainalosauvoja ja olla kuitenkaan rankaisematta niiden käyttämisestä. Toki ilman apuja ajamiseen rohkaistaan muhkeammilla palkintosummilla, mutta mutkiin valmiiksi piirtyvien ajolinjojen kanssa kisaaminen ei vaikuta osakilpailuvoitoista jaettaviin pisteisiin tai itse pelissä etenemiseen.
Jos hyperauto tuntuu kiikkerältä, tilannetta voi auttaa valitsemalla haluamansa radalla pysymistä helpottavat toiminnot. Ja kun seuraavassa sarjassa vintage-letukan ohjastaminen sujuu varmemmin ottein, avut voi kytkeä pois päältä vaikka kesken kilpailun.
”Forza-peleissä iso osa valinnoista on pelaajasta itsestään kiinni, ja sama pätee edelleen.”
Yksi Forza-pelien toistuva murheenkryyni on tasapainoton tekoäly. Tietokonekuskit tuppaavat kaasuttamaan rattiraivossaan suoraan päin ensimmäisen tilaisuuden tullen tai kurvaamaan ohitustilanteessa kylkeen. Vaihtoehtoisesti välillä Drivatar-kuljettajat himmailevat tien tukkeena niin flegmaattiseen tyyliin, että pelaajan on itse tuupattava sunnuntaisuhari edestä vähemmän tyylikkäästi. Keskivertoa alemmilla vaikeustasoilla voitto heltiää turhankin helposti, kun taas tekoälyn taitoa lisäämällä riesakseen saa kuminauhalla takapuskuriin sidotun kiusanhengen. Mutta tämä kaikki kuulostaa paperilla pahemmalta kuin on itse kilpailutilanteessa.
Entuudestaan tuttuja ominaisuuksia ovat niin ikään eri vuorokauden aikoihin ja vaihtelevissa sääolosuhteissa ajettavat kilpailut. Forza Motorsport 7:ään on vihdoinkin saatu oikeasti dynaamiset vaihtelut. Kisa voi alkaa säkkipimeässä, mutta parin kierroksen jälkeen aamu alkaa sarastaa, valo lisääntyy ja näkyvyys paranee – ja toisin päin.
Myös säätilat muuttuvat kilpailujen kuluessa. Aloitin ralliklassikoiden sprinttikisan Maple Valleyssa pilvisenä syysiltapäivänä, mutta ensimmäisen kierroksen aikana tummat pilvet alkoivat kaataa vettä niskaan, ukkosti ja radalle kerääntyi vaarallista liirtoa aiheuttavia vesilammikoita.
Forza-sarjan fanit epäilevälle kannalle saanut uudistus koskee pelin muuttunutta ansaintalogiikkaa. Kilpailuista saa edelleen palkinnoksi sekä kokemuspisteitä että pelin omaa valuuttaa, mutta kiesien lisäksi virtuaalirahaa törsätään nyt myös palkintoarkkuihin. Ne ovat todellisuudessa pelkkiä loottibokseja eli yllätyslaatikoita, joista pelaaja saa asusteita, kilpailuolosuhteita muuttavia mod-kortteja ja harvinaisia autoja.
Turn 10 on lisäksi kertonut tuovansa Forza 7:n kauppapaikan avauduttua peliin vielä kokonaan uuden valuutan ja mikromaksut. Pelaajat voivat siis ostaa oikealla rahalla leikkirahaa, jolla voi sitten avata esimerkiksi ajohaalareita ja harvinaisia kulkuneuvoja sisältäviä yllärilaatikoita.
Ja tuskin tarvitsee erikseen sanoa, että ajohaalarit ovat kertakaikkisen kosmeettinen ominaisuus. Niitä ei edes näe kilpailussa pelin kamerakulmien ansiosta. Kenties juuri tästä syystä Turn 10 onkin pannut pelaajan valitseman ajajan haalareineen heiluttelemaan käsiään jokaiseen valikkonäkymään.
Verkkopuolella palikat ovat jotakuinkin ennallaan. Moninpeli- ja yhteisöominaisuudet olivat arvostelua tehdessä vielä osittain poissa käytöstä, mutta kahden vuoden takaisesta Forza Motorsport 6:sta tutut liigat ovat edelleen ainakin mukana. Erilaisia moninpelikilpailuja on myös lukuisia erilaisia, ja pelien löytäminen sujui vailla ensimmäistäkään ongelmaa. Uutena ominaisuutena on ajoitetut Forzathon-tapahtumat, mutta nämä avautuvat vasta lähitulevaisuudessa.
Turn 10 Studios on selvästi keskittynyt Forza Motorsport 7:ssä yksinkertaisesti kehittämään kaikkea edelleen kaksi vuotta sitten julkaistun kuudennen osan pohjalta. Lisäksi sarjan kolmannen osan valtaisen suosion johdosta mukaan on selvästi otettu myös entistä enemmän viihteellisiä elementtejä. Parhaimmassa tapauksessa ne virtaviivaistavat välillä turhan monotoniseksi käyvää rata-autoilua ja pahimmillaan tekevät erinomaisen pelin pelaamisesta pinnallisen tympeää mikromanagerointia autokokoelmasta saatavine pisteineen ja ajohaalareineen.
Forza Motorsport 7:stä nauttiminen edellyttää hieman ristiriitaisesti silmien ummistamista pelin tietyiltä ominaisuuksilta, mutta onneksi sarjan johtoajatuksena toimiva pelaajan valinnanvapauden korostaminen ulottuu myös kaikenmaailman palkintoarkkuihin ja autokokoelmien kartuttamisiin. Ajaa ja voittaa voi ilman ensimmäisenkään mysteeriboksin avaamista tai pakkomielteistä kaikkien noin 700 ajoneuvon hankintaa.