LucasArtsin panostus uusimpiin peleihinsä on onnistunut ainakin tuotantoarvojensa osalta, mutta muutoin on menty metsään. Viime kuussa arvosteltu Star Wars: The Force Unleashed oli LucasArtsin oman studion keskinkertainen tekele, ja nyt se saa seurakseen Mech Assault pelit tehneen Day 1 Studiosin tylsän Fracturen.
Juoni ja pelin universumi? Huoh, supersotilaita sinisissä, vihreissä ja keltaisissa Master Chiefin kaltaisissa haarniskoissa. Fracture sijoittuu lähitulevaisuuden Yhdysvaltoihin, jossa itä ja länsi sotivat keskenään ilmastonlämmön takia. Yksi puoli uskoo ihmisten geneettiseen muokkaamiseen ja toinen taas maapallon parantamiseen ongelmien selvittämiseksi. Ihan sama. Tässä on kyse yhden miehen taistelusta loputonta armeijaa vastaan.
Ylös ja alas
Syy, miksi LucasArts omien sanojensa mukaan halusi kustantaa Fracturen, piili sen erilaisuudessa. Tämä erilaisuus piilee pelin teknologiassa, joka sallii pelaajan muokata pelin maastoa. Käytännössä pelaaja voi muokata kivikkoista maata laskemalla tai nostamalla sitä muutaman metrin molempiin suuntiin.
Jokainen pelaajan kantama ase pystyy tähän, mutta muokkaamista voi myös harrastaa kranaateilla. Käyttöönsä saa myös sellaisia kranaatteja, jotka nostavat piikin kaltaisia kivirakennelmia maasta ja pyörrekranaatteja, jotka imaisevat kaiken lähiympäristöstä. Jälkimmäinen on siistin näköinen toiminnassa.
Valitettavasti tämä maaston muokkaus ei tarjoa mitään erityistä. Tämä on peli, jossa ne ovet, jotka muissa peleissä avataan nappia painamalla, ”avataan” kaivautumalla niiden ali. Lisäaseet sekä ammukset ovat useimmiten sijoitettu tavallista korkeampiin paikkoihin, jota varten pitää nostaa maata päästäkseen herkkuihin käsiksi.
Olisi siistiä, jos ympäristössä olevia rakennelmia voisi sortaa kaivamalla maata niiden alta tai luoda itselleen kulkureittejä vihollisten selustaan, mutta tällainen ei tietenkään ole mahdollista. Kaikki isompi tuhoaminen maastoa muokkaamalla tapahtuu aina pelin vaatimalla tavalla.
Turhan vaikea
Vihollisia tulee jo normaalilla vaikeustasolla vastaan pilvin pimein ja eteneminen on tuskallista checkpointien hinkkaamista. Turpaan tulee välillä raivostuttavan helposti.
Maaston muokkaamisen avulla voi nopeasti luoda itselleen suojavalleja, joiden takana voi kykkiä kunnes haarniskan suojakilpi on taas latautunut, mutta useimmiten viholliset savustavat pelaajan pois piilostaan kranaateilla. Teknisesti maaston muokkaus ja vihollisen tekoälyn mukautuminen pelaajan kikkoihin on erinomaista, mutta se ei riitä, kun pelaaminen ei viihdytä. Tylsä juoni ja hyvin mielikuvitukseton kuvasuunnittelu ovat omiaan laskemaan mielenkiintoa Fracturea kohtaan.
Fracture on kuitenkin uusi peli eikä jatko-osa, ja se sentään yrittää jotakin uutta, mutta valitettavasti se jää vain yritykseksi.